The Goblin Emperor by Katherine Addison

A Hugo nominated book which got the nomination for its’ own sake and was not recommended on either of voting blocks, not on the naïve but fairly understandable voting block favoring militaristic, “fun” books leaning on the right; or on the bloc run by racist who was kicked out of the Science Fiction Writers of America and who apparently drafted idiot gamers who have ruined they brains by playing computer games and who were responsible for the “gamergate” scandal to ruin this thing, too.
The elf king and his closest sons have been killed in an accident which turns out to be sabotage. His only surviving son is a half-goblin who is a result of a political marriage (apparently elves and goblins belong to the same species in this universe – which is kind of strange) He has lived solitary life for most of his life and is more than a little overwhelmed when he ends up as the king of all elves. But he turns out to be a more capable ruler than anyone suspected.
The book could be called “comfortable”. Most of the people behave peacefully and even the bad guys who plot against the new king don’t seem caricatures and their actions are understandable, at least mostly. The main character is very sympathetic, maybe even too much. He doesn’t really seem to have any real flaws – even his shyness and slight social awkwardness seem minor and sensitive features.
The book has a vast number of characters and it is extremely hard to keep track of them, especially for someone who is bad with names, like me. The Kindle app in IPad makes an automatic list of all names in the book. It isn’t completely accurate, but it gives a good ballpark figure. According to that analysis, this book has 136 different characters! That is kind of high figure for 512 pages, especially when most people have fairly hard and complicated names. Another flaw is that fairly little happens in the book. Most of the book is filled with the fairly mundane matters of governing the state. A lot of space is used for the description of balls and other official events and what kind of clothes everyone wears and what the king should wear. Also, the discussions about the king’s marriage (king’s marriage is done mostly to strengthen alliances) takes many pages. The book was readable, but it isn’t really “my style of book”. Somehow the book felt pretty similar to the Hundred Thousand Kingdoms by N.K. Jemisin which was nominated for the Hugo awards a few years ago. I think I prefer that book to this one and I am not sure if this is an award worthy book. This probably won’t be at the first place on my list.
512 pp

Suzanne Collins: Nälkäpeli (The Hunger Games)

One of the more popular books among the young people. Read in Finnish, so the main review is in Finnish. Entertaining and even addicting story in spite of more than a little unbelievable political and economic system. The concept itself wasn’t one of the most sensible in the literature – but I –who rarely remembers dreams and NEVER dreams about what I read – had a dream about this book when I was reading the most action filled parts. So there apparently IS something in this book which is able to get into your mind.


Tulevaisuuden Amerikassa totalitaarinen hallinto vaatii vuosittain jokaiselta alueelta yhden tytön ja yhden pojan osallistumista gladiaattorityyliseen kisaan, jossa oikeastaan ainoa sääntö on, että viimeisenä eloonjäänyt voittaa. Entinen Pohjois-Amerikka on jakautunut kolmeentoista eri alueeseen, josta jokainen on erikoistunut jonkin asia tuottamiseen. Osa alueista, pieninumeroisemmat, ovat rikkaita ja niiden teknologia on korkealle kehittynyttä, osa alueista on sorrettuja, edes ruokaa ei ole riittävästi ja elämän täyttää työ. Tämä jako on jäännöstä sisällissodasta, joka käytiin Panemia, keskusvaltaa, vastaan. Kapinaa johtanut alue 13 tuhottiin tuolloin täysin. Kirjan alussa päähenkilön, Katnissin, pikkusisko arvotaan osallistumaan kisoihin. Kaniss uhrautuu siskonsa puolesta ja lähtee taistelemaan henkensä edestä muiden alueiden nuoria vastaan.
Erittäin luettava kirja, joka oli oudon addiktoiva. Kielellisesti se ei ollut mitenkään erityisen luova, mutta tämä on toisaalta täysin ymmärrettävää, koska kirja on kokonaan 16- vuotiaan, suuren osan elämästään kirjaimellisesti metsässä asuneen tytön minä-muotoista kerrontaa. Kirjan maailma ei ollut kovin looginen, sillä poliittinen ja etenkin taloudellinen järjestelmä vaikuttivat enemmän kuin vähän epäuskottavilta. Myös se, kuinka suuria sektorit oikein ovat jäi epäselväksi, esim. sektori kaksitoista, josta kirjan sankari on kotoisin, vaikutti välillä lähinnä yksittäiseltä kylältä, jossa kaikki tuntevat toisensa, toisaalta tribuuttia arvottaessa oli arvonnassa mukana tuhansia arpalippuja ja muutenkin niin pieni koko kokonaiselle alueelle tuntui kummalta. Ja mitähän muulle maailmalle on tapahtunut, jos Panem pitää valtaa Pohjois-Amerikassa? Ihan kuin pelkkä Pohjois-Amerikka olisi ollut koko maailma. Ja mikä motiivi matalanumeroisten alueiden vapaaehtoisilla kisaajilla oli ylipäätään osallistua kisaan? Arviolta 90% todennäköisyys kuolla, panoksena yltäkylläinen elämä, jonka saa jo muutenkin ilman kisan osallistumistakin. Tosin sanoinkuvaamattoman ammattitaidottomia ammattilaisia kyseessä kyllä oli, sen verran huonosti he suoriutuivat. Mutta kirja oli kokonaisuutena oikein viihdyttävä välipala, minä näin jopa kirjasta unta. Ja minä en KOSKAAN näe unia siitä mitä luen.

374 s.

Kurt Vonnegut: Teurastamo 5 (Slaughterhouse Five)

This is probably my favorite book ever. Tells a story of a man unstuck in time while commenting on war, human condition, philosophy and almost everything. Well worth of re-read after 20 years.

Tämä on ehkä suosikkikirjani kautta aikojen. Edellisestä lukukerrasta oli jo kulunut varmaan 20 vuotta, joten ihan tarkkaan tapahtumat eivät ihan kaikki mielessä olleet, mutta pääkohdat luonnollisesti kyllä. Itse asiassa muistin, että kirjassa olisi ollut enemmänkin tapahtumia kuin siinä oikeasti oli, todennäköisesti Vonnegutin muut teokset olivat hiukan sekoittuneet tähän. Kirjahan kertoo epälineaarisesti miehestä, joka koki toisen maailmansodan aikana sotavankina Dresdenin kaupungin pommituksen (kuten Vonnegut itsekin). Mies joutui myöhemmin avaruusolioiden sieppaamaksi ja eli eläintarhassa heidän katseltavanaan. Kyseiset alienit näkevät ajan kokonaisuutena ja viettävät aikaansa lähinnä elämänsä hyvissä hetkissä. Jouduttuaan pahaan onnettomuuteen ja saatuaan aivovamman mies päättää kertoa kokemuksistaan maailmalle omaksuen saman filosofian ja alkoi pudota ajassa elämänsä tapahtumasta toiseen. Koko kirja kerrotaan lyhyinä parin kappaleen välähdyksinä miehen koko elämän varrelta ja ne voisi teoriassa lukea missä järjestyksessä hyvänsä - käytännössä palat tietenkin muodostavat loistavan kokonaisuuden juuri siinä järjestyksessä kuin ne ovat. Kirjan pääteemana voinee pitää sodan turhuutta ja elämän hyvistä hetkistä nauttimista. Teos on Vonnegutin pääteos, johon suuri osa hänen muista kirjoistaan liittyy tavalla tai toisella; kirjan ohimennen mainitut sivuhenkilöt ovat myöhempien kirjojen päähenkilöitä. Rakenteellisesti kirja on erittäin omaperäinen ja todella miellyttävä ja mieltä kiehtova lukuelämys.
189 s.

Astounding Science Fiction, October 1958

A fairly good issue – including one Hugo award winner.


The Big Front Yard • novella by Clifford D. Simak
A man who fixes appliances and trades with antiques first finds that a few things which were waiting to be repaired have been repaired and vastly improved, for example an old b&w TV is turned to a color set. And his house is being enforced by unscratchable plastic-like material. And then a portal to an other world appears…Another story with thematic similarities with the Waystation. A well-written story, but perhaps slightly too disjointed at places. ****-
The Yellow Pill • shortstory by Rog Phillips
A man has killed several people in a supermarket. He is brought to see a psychiatrist. The murderer behaves very calmly and explains to the shrink that he is the sane one and he has just saved their space ship from Venusian lizards, who tried to board the ship. And the psychiatrist is his friend and crewmate, who has some severe mental troubles and tends to imagine strange things - like living on earth and being doctor. A pretty amusing short story. ***½
Big Sword • novelette by Pauline Ashwell [as by Paul Ash ]
Human explorers live on an unknown planet. They are slowly exploring the planet but aren’t aware of a sentient species with an unusual life cycle and means of communication. And the aliens can’t contact humans with their telepathic powers as human minds are always so busy. But the commander’s son is a curious young man, and he might be able to bridge that gap. A pretty good story, but slow and overlong at places. I wonder if Orson Scott Card has read this story before he wrote Xenocide, there are some slight similarities. ***
... And Check the Oil • novelette by Randall Garrett
A chemist is drafted by a friend to a secret government project: They are studying an alien spacecraft and are trying to make friendly contact with its’ crew. There seems to be a fair amount of distrust between humans and aliens, but a female scientist finds an innovative way of proving good intentions. It involves something which sounds pretty risqué for this time period’s Astounding: stripping naked to prove you are not carrying any weapons. A fairly nice story, perhaps slightly overlong, but writing ok and the plot isn’t bad. ***½
False Image • shortstory by Jay Williams
Explorers meet strange giant aliens whose behavior is strange. The aliens turn out to be humans (in the past) and the explorers are aliens. About as bad and stupid it sounds. **+