Seppo Jokinen: Vihan sukua

Another police procedural from Tampere. This time it seems the terrorists have arrived to a smallish and peaceful town in the middle of Finland. A house beside the railroad was destroyed in a huge explosion and the train going past was derailed killing several people. The national security police takes over the investigation even when the local police starts to suspect that the reasons for events might be slightly less alarming, after all. A very good book, one of the best of the series.

Taas Komisario Koskinen kirja. Nyt mittakaava on suurempi kuin missään aikaisemmassa sarja kirjoista. Tampereella on tapahtunut terroriteko – tai ainakin siltä se näyttää. Junaradan viereinen talo on tuhoutunut räjähdyksessä täysin suistaen samalla raiteiltaan ohikulkeneen junan, jolloin useita matkustajia sai surmansa. Junassa matkusti kansanedustaja, jonka rasismin vastaiset mielipiteet olivat herättäneet Tampereella toimivan äärioikeistolaisen liikkeen vihan. Kun vielä naapuritalon asukkaat löytyvät kotoaan kurkku auki leikattuina, on Koskisella kaikkien aikojen tapaus selvitettävänä. Tai olisi, jos SuPo:n innokkaat tutkijat eivät olisi ottaneet vastuuta tekojen selvittelyistä – ja he ovat aivan varmoja, että taustalla on jokin suurempi suunnitelma. Mutta ovatko todella terroristit saapuneet Tampereelle? Vai onko takana kumminkin jotain muuta kuin suuri salaliitto ja järjestelmällinen terrorismi?
Kirja on paremmasta päästä sarjaa. Jännittävä ja paljon monenlaista ajateltavaa tarjoava teos. Oikeastaan ainoita heikkoja puolia oli se vanha poliisisarjojen klisee, jonka mukaan lähimmät johtajat ja/tai kilpailevan poliisiyksikön tutkijat ovat aina taitamattomia toopeja, jotka eivät käytännön poliisityöstä mitään tajua, vaikka kirjan loppupuolella pieniä käytännönjärjen liikkeitä näissäkin tahoissa on havaittavissa. Sen verran epäjärjestyksessä olen näitä lukenut, että poliisilaitoksen henkilökunnan yksityiselämän kaikissa koukeroissa on ollut vaikea pysyä mukana, mutta kyllä tärkeimmät kiemurat selviävät, vaikka jokin kirja olisi välistä lukematta jäänytkin.

340 s.

Andy Weir: Yksin Marsissa (The Martian)

An extremely entertaining survival tale about a man who was left behind on a Mars mission. A surprising fun and even funny book in spite of escalating emergencies.

Mars-retkikunta joutuu keskeyttämään tutkimusmatkansa jo alkuvaiheessa. Evakuoinnin aikana yksi astronauteista loukkaantuu ja koska hänen biomonitorointilaitteensa rikkoutuvat. Retkikunnan muut jäsenet olettavat että hän on kuollut ja pakenevat planeetalta. Kun mies myöhemmin tulee tajuihinsa, hän on yksinäisin ihminen maailmanhistoriassa, ainoana kokonaisella planeetalla. Mitä tehdä? Hänellä on käytössä retkikunnan varusteet melkein koskemattomina, mutta tulisi kulumaan vuosia ennen kuin avun saaminen olisi edes teoriassa mahdollista. Kunnon tiedemiehenä ja insinöörinä niin pitkään kuin on elämää, on mahdollista ainakin yrittää käyttää älykkyyttä, soveltamiskykyä ja tieteellistä koulutusta selviämisen pitkittämiseen. Kun saa lisää aikaa, saa lisää mahdollisuuksia kehittää ratkaisuja joilla saa lisää aikaa.
Kirja on kekseliäisyyden ja tieteellisen soveltamisen ylistystä – ja hyvin viihdyttävää sellaista. Paikoitellen tosin laskelmista tuli pientä yliannostusta, mutta minä-muotoinen yllättävän vitsikäs kerronta oli sen verran vangitsevaa, että tämä ei suuri ongelma ollut. Nopeasti luettava ja kiinnostava kirja, joka houkuttaa kirjasta tehdyn elokuvan menemään katsomaan. Suosittelen ehdottomasti, ainakin jos Mars-tutkimus ja Nasa yhtään tuntuvat kiinnostavilta. Virheitäkään en juuri huomannut, ainoa hiukan ärsyttävä oli väite siitä, että pakkanen tappaa bakteerit. Tämähän ei paikkaansa, jos pitäisi, niin pakastaminen olisi varsin kätevä keino ruuan steriloimiseen -mutta mitäs pienistä.

392 s.

Analog Science Fiction and Fact, June 2005

It is a pretty nice issue, above average. It contained mostly lighter stories.

Working on Borrowed Time • [Tom and Jeannie] • novelette by John G. Hemry
Some sort of contractor who travels in time and (usually) sets things right after other time travelers have changed something. Apparently, London was destroyed by an asteroid at the beginning of the century. That causes some not so slight changes in the time traveler’s present. He must go back in time and try to set things right. It is a pretty good story with a light writing style in spite of the subject matter (evil evils are trying to destroy London and the world). ****
This Little World • shortstory by Carl Frederick
In this story, a movie studio is using a space station for a movie shoot. They have built a miniature planet where they film ants with miniature cars. There are some far-fetched problems with locks and irritating characters with annoying banter which tries to be funny. It is a stupid story where the humor doesn’t work. **
The Policeman's Daughter • novella by Wil McCarthy
Matter transmission is commonplace. All travel is done by it and the same technology is used to create backups of people and even copies which perform duties the original doesn't have time for (the experiences can't be combined so the consciousness is essentially saved for both copies). A lawyer gets an unusual case. His school time friend has created a copy from an old backup, and that copy doesn't want to be assimilated as the personalities have grown too different. Do both of them have a right to live? It is a nice and inventive story. The protagonist makes a few stupid mistakes a person who is used to the technology in question should never have done, but it is a well written and enjoyable story. ****-
Improbable Times • [Bill, Greg and the Couch] • shortstory by E. Mark Mitchell
A man finds a living fish inside his suitcase instead of the presentation he was supposed to give. Then, things turn really weird – it is almost like reality is changing. This is a fun small story in the vein of Hitchhiker’s Guide and almost manages to work. ***+
NetPuppets • novelette by Richard A. Lovett and Mark Niemann-Ross
A couple of nerds stumble upon a very detailed computer simulation, which apparently simulates people in everyday life situations. They invent a couple with a streak of bad luck and then start to try reversing the situation. It turns out that the program is more complex - it finds actual people as close to expectations as possible and actually manipulates their lives. This is a very good story, well written. ***½
How Bears Survived the Change • shortstory by Uncle River
Aliens happen to take some bears and people for a joyride on their flying saucer and accidentally journey a few hundred years into the future where all larger animals and most of the people have died due to a stupid disaster. Now there are bears in the world again! This is a very stupid and badly written story. **-


Proofreading by eangel.me.

The Diamond Age: Or, a Young Lady's Illustrated Primer by Neal Stephenson

Nanotechnology is common and everything, including food is “printed” with matter compliers. They use “feed”, a sort of network for the raw materials and basis of created things. The feed pipes go everywhere much like the water pipes today. The society is based on “phyles” which could be called some sort tribes based on common culture, nationality or some other combining factor. The nations have apparently more or less disappeared.
Nanotechnological threats are common and the major cities have a sort of “immune system” to protect them from the worst of them.
The plot follows a young girl, who as a small child got a stolen copy of a book (or rather a computer with sophisticated teaching software), which is designed to raise children who are intelligent and ready to act when needed - and are not afraid to face adversaries. In the other chapters, the designer of the book and his attempts to get it back are followed. There are a few other subplots, too. And some of the events in the book happen in the fairytale-like fantasy world of the teaching book and some in the virtual reality.
The end result of many plot lines is a pretty confusing and hard to understand mess. There are some good and interesting parts, though.
Especially in the beginning there were a lot of expository descriptions of objects in everyday use, but mostly that was pretty unavoidable due to the strangeness of the world.
However, the beginning was better than the end of the book as it seemed to turn harder and harder read and follow when plots got more and more convoluted. The world itself was interesting and fascinating, but there were too many and too separate plotlines to follow.
This was the last of the Hugo-awards winners I hadn’t read, and it was clearly below average of the winners.
I am going to reread a few books I haven’t read in decades, and write some sort of wrap-up of all of them. Including a definite, almost official, ranking of all winners ever.
512 pp.

Haruki Murakami: Kafka rannalla (Kafka on the Shore)

A wonderful book, one of the best I have read. A fable like mystical tale with delightful characters which will stay in mind for a long time.

Kafka on 15-vuotias poika, joka karkaa kotoaan. Kafka ei oikeastaan ole hänen oikea nimensä, vaan hän on itse sen valinnut, koska halusi jättää taakseen vanhan nimensä lähtiessään kotoaan ja jättäessään taakseen vanhan elämänsä jonka haluaa unohtaa. Hänen isänsä on aina ollut etäinen, eikä ole oikeastaan ollut pojan elämässä läsnä koskaan. Kafka epäilee, että isältä tulee kestämään päiviä ennen kuin tämä edes huomaa pojan kadonneen. Kafkan äiti on lähtenyt kotoa jo vuosia sitten vieden adoptoidun isosiskon mukanaan. Kafkan yhtenä haaveena ja tavoitteena karkumatkallaan on löytää perheensä, tosin tavoite on vaikea kun hänellä ei äidistä ja isosiskosta ole kuin muutama hämärä muistikuva. Kafkan karkumatkan kanssa vuoroluvuin seurataan vanhaa miestä, joka on lapsena kummallisissa oloissa sairastunut ja parannuttuaan on menettänyt muistinsa. Hän on jäänyt heikkolahjaiseksi eikä enää koskaan oppinut uudelleen lukemaan, mutta sitä vastoin osaa puhua kissojen kanssa ja tienaa vähän ylimääräistä etsimällä karanneita kissoja. Näissä kahdessa tarinassa ei aluksi tunnu olevan mitään yhteistä, lukuun ottamatta pieniä aivan sattumankaltaisia yksittäiseen sanaan tai sattumaan pohjautuvia viittauksia. Vähitellen tarinat lähestyvät toisiaan enemmän ja enemmän ja tapahtumat muuttuvat kummallisemmiksi.
Kirjan tunnelma on koko ajan selittämätön, unen kaltainen, mutta se on kuitenkin selkeällä ja luettavalla kielellä kirjoitettu. Kaikki henkilöhahmot ovat koskettavasti ja persoonallisesti kuvattuja ja mieleen pitkäksi aikaa jääviä.
Kirjan voi luonnehtia olevan surrealistista realismia – ainakin jos sellaista näennäisesti mahdotonta kirjallisuuslajia ylipäätään voi olla olemassa, niin tämä kirja on sellaista. Kirja on täynnä viitteitä, joita kaikkia ei varmastikaan edes huomannut, mutta kirjallisuus, taide ja musiikki ovat antavat vahvan leimansa kaikkeen mitä tapahtuu. Myyteillä, sekä vanhoilla Kreikkalaisilla tarinoilla – etenkin Oidipus myytillä - sekä japanilaisella kansanperinteellä kaikilla on oma tärkeä osa kertomuksesta.
Kirjassa kaikki ei saanut selitystään, mutta kaikkea ei tarvitse selittää. Kirjailija on haastattelussa sanonut, että kirjan sisältää arvoituksia arvoituksien sisällä ja sen ymmärtäminen vaatisi useamman lukukerran. Harvoin luen kirjoja uudelleen nopealla aikataululla, mutta tämä voisi olla poikkeus. Loistava teos, kuuluu parhaimmistoon mitä olen koskaan lukenut. Menee helposti top 10 ikinä listalle.

639 s.

Seppo Jokinen: Viha on paha vieras

A police procedural from my home town. An entire block of flats seems to be targeted by someone. First one man is found strangled, later there is apparent trespassing in apartments and a poisoning. Who, how and why are all open questions. An easy to read and entertaining book.

Komisario Koskinen kirja. Tällä kertaa Mansen rikosetsivät selvittelevät kokonaisen kerrostalon vainoamista. Aluksi nuoren miehen kotiin ilmaantuu hirttosilmukka ja pian hänen naapurinsa löytyy hirteen ripustettuna. Poliisit toteavat lähes heti, että kyseessä ei ollut itsemurha vaan murha. Opiskelijatyttö epäilee, että hänen asunnossaan on käyty ja pian yksi asukas kiidätetään sairaalaan myrkytettynä. Missään lukossa ei näy tiirikoinnin jälkiä. Onko talon kimpussa vainoaja ja miten hän pääsee asuntoihin? Ja miksi aika tavallisen tuntuisen rakennuksen asukkaita näin ahdistellaan? Pikkuhiljaa salaisuudet sitten selviävät ja useammalla kuin yhdellä asukkaalla on jotain ainakin hiukan salattavaa taustassaan. Pääepäiltynä ehtii olla useampikin henkilö.
Aika realistisen tuntuisesti kuvatun poliisityön pohjalta syyllinen lopulta tietysti löytyy. Vetävästi kirjoitettu ja juoneltaan mukavan monipolvinen kirja, jossa päähenkilöiden kuvaus oli tuttuun tapaan hyvää, mutta osa sivuhenkilöistä oli ehkä hiukan karikatyyrimäisiä. Tuttuja ja taattua laatua kuitenkin, hyvää matkalukemista lentokoneessa ja –kentillä istuessa.

288 s.