Glen Cook: Musta komppania (The Black Company)

Story about a mercenary group who is working for the bad guys, seen from the ground level. A few of the group have some qualms, but most don’t care who they are working for as long as their wages are paid and there is looting to be done and women are available for raping. A fairly graphic story about what happens underneath the more common higher fantasy stories. Ok, but I am not sure if I liked this enough to read the next eight parts.

Musta komppania on palkkasoturijoukko, jolla on ongelmia. Palkanmaksu on epävarmaa ja näyttää siltä, että nykyinen isäntä tulee häviämään pian. Onneksi löytyy uusi palkkasotureita tarvitseva, joka kuljettaa joukon mukanaan pohjoiseen. Luvassa olisi taisteluita ja paljon ryöstettävää. Innostusta hiukan hillitsee se, että uusi isäntä, Lady, vaikuttaisi olevan Se Suuri Paha, joka huhujen mukaan on herätetty henkiin jokin aika sitten. Suurinta osaa miehistä tämä tosin ei juuri haittaa – kunhan palkka maksetaan ja etenkin jos ryöstettävää ja raiskattavaa riittää, niin eipä sillä kenen joukoissa taistellaan ole niin paljoa merkitystä. Tosin muutamalla joukon jäsenellä, etenkin joukon kronikoista vastaavalla puoskarilla, ajoittain omatunto hiukan kolkuttelee. Puoskaria tosin tuo myyttinen hahmo kiinnostaa ihan historiallisistakin syistä, minkälainen oikein on nainen joka joskus historiassa lähes valloitti kaiken ja nyt herätetty henkiin ja taistelee kapinallisia vastaan taikakeinojakin käyttäen?
Kirja, joka lähestyy fantasiasta tuttua hyvän ja pahan taistelua ruohonjuuritasolta katsoen, vieläpä pahisten ruohonjuuritasolta. Suuri määrä henkilöitä hankalasti muistettavine nimineen jonkin verran häiritsi lukukokemusta, vaikka kirjan alussa nimiluettelot löytyvät. Ei mikään huono kirja, mutta ei nyt mitenkään kovin vahvasti kolahtanutkaan. Sarjaa olisi lukuisa määrä lisää – saa nähdä olenko valmis lukemaan seuraavat kahdeksan (!) osaa. Sinällään on viitteitä siitä, että asetelmat hiukan muuttuvat: kirjan maailmassa on ennustus nuoresta naisesta, joka voittaisi pahuuden. Kuinka ollakaan sotilaat pelastavat maskotikseen nuoren kuuron pikkutytön. Tällähän ei varmaan voi olla mitään yhteyttä ennustukseen… mutta jos kestää kahdeksan kirjaa ennen kuin päästään suhteellisen ennustettavissa olevaan loppuun, niin se voi olla vähän liikaa.

284 s.

Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma

A young actress, who was born in the same year the Berlin Wall fell down, is taking part in a play which covers the last days of the East Germany. Her father has had a stroke and will most likely die in the near future. Then the actress's imaginary friend from childhood seems to appear back in her life. A very well written book with an engaging plot (not much can be told about it without severe spoilers), it has several narrative voices and much of the events are told in flashbacks (which happen at the end of 80s).


Kirjan sisällöstä on vaikea kertoa kovin paljoa ja kovin tarkkaan ilman spoilereita. Aurelia on menestyvä nuori näyttelijä, joka on syntynyt samana vuonna kuin Berliinin muuri romahti. Hän pääsee esiintymään näytelmään, joka kertoo Itä-Saksan viimeisistä ajoista. Ohjaajana toimii lapsena maasta perheensä kanssa karannut mies. Aurelian isä on juuri sairastunut aivoinfarktiin ja hänen toipumisensa on erittäin epävarmaa. Tämä ja myös näytelmän harjoitukset (jotka ovat erittäin kaoottisia – mitään käsikirjoitusta ei ole, vaan ohjaaja ja näyttelijät yrittävät saada jotain aikaan lähinnä improvisoiden jotain teemaan liittyvää) herättävät muistoja Aurelian mielessä. Hänen lapsuusaikainen mielikuvitusystävänsä näyttää palaavan hänen elämäänsä ja melkein vaikuttaa siltä, että hänen persoonansa olisi hajoamassa. Mistä on kyse? Ja mitä nyt puhekyvyttömältä isältä jäi kertomatta ennen sairastumistaan? Mistä perheessä ei ole puhuttu? Kertojaääninä myöhemmin toimivat myös Aurelian äiti ja ohjaaja Joachim, jotka kertovat menneisyyden tapahtumista omilta kannoiltaan. Vähitellen sitten palaset loksahtelevat ihan tyydyttävästi paikoilleen.

Liityin uuteen lukupiiriin ja tämä on ensimmäinen kirja siihen liittyen - sopivasti vain pari kuukautta sen jälkeen kun luin/kuuntelin saman kirjailijan aikaisemman teoksen. Tässä kirjassa oli aika paljon samoja teemoja kuin ”Totta”-kirjassa: vanhemman sairastuminen ja kuolema, menneisyyden salaisuudet ja puhumattomuus niistä. Myös monen kertojahenkilön ja aikatason käyttäminen oli aika samankaltaista; tosin koska itse pidän tämän tapaisesta kerrontatekniikasta se ei haitannut yhtään. Kirja toi tunnelmaltaan ja osin tapahtumiltaan vahvasti mieleen Kieslowskin Veronikan kaksoiselämä- elokuvan. Tämä tuskin on sattuma, sillä kirjaan ilmaantui Veronika-niminen henkilö, vieläpä roolissa joka sopii elokuvan teemaan erittäin hyvin. Toinen elokuva, joka muutamassa paikassa tuli vahvasti mieleen on Aronofskyn Musta joutsen. Siinäkin kuvataan nuoren naisen psyykkistä hajoamista harhoineen taide-esitystä harjoitellessa. Hämmästyisin suuresti, jos Pulkkinen ei näitä elokuvia ole nähnyt, ainakin tuo ”Veronika” nimen käyttö on varmasti tietoinen teko. Pidin tästä kirjasta aika lailla, enemmän kuin Totta-kirjasta. Osan kirjapiiriläisiistä mielestä kirjan alku oli hieman sekava, ja ohjaajaan liittyvät tapahtumat olivat osittain turhia. Omastakin mielestäni ne olivat heikommasta päästä kirjaa, eivätkä ehkä kokonaisuuteen antaneet kovin paljoa. Kokonaisuutena kuitenkin kirja oli mukaansatempaava ja nopealukuinen, ja omassa asteikossani sijoittuu esim. Finlandia-palkinnon voittaneiden kirjojen joukossa selvästi puolenvälin paremmalle puolelle.

358 s.

Analog Science Fiction and Fact, November 2016

An average issue.

Novelette "One Man's Dignity" by Mark Niemann-Ross
An elderly welder is working on a space station, mainly training new welders. The company rules state that he is supposed to retire. He does not want to return to the earth. The station commander is able to extend his job until the current project is finished. The welders use a derelict cargo container, the ownership of which is tied up in the bankruptcy court for welding practice, and makes a clandestine bar/man cave out of it. Ultimately, the welder moves to the container, but the day his retirement will be mandatory is approaching... A pretty standard story about an old man who is at odds with the establishment. Not bad at all, though. ***½
Short Story: "Love Pops!" by Genevieve Williams
A policewoman is pretending to be a contestant in a “American Bachelor”- type reality show, where people may use virtual reality style equipment to see things from the perspective of the participants. Someone has made threats against the show host/bachelor, who is the “prize” the participants are trying to win. It is a bit of a disorderly story in places, and the ending somehow did not feel right, but not bad at all. ***+
Short Story: "The Tattling Tats" by Jerry Oltion
A short amusing story about tattoos, which can move (and contain tracking devices) and how teens use them. ***+
Short Story: "The Salesman" by Garrett Ashley
The story happens in the 2060s. Apparently, nothing has changed except shops use anthropomorphic robots with AI capabilities and army uses mechas. There are gasoline cars, laptops, ordinary mobile phones (and even land lines!) and people apparently watch ordinary TV, chatting apps work exactly like those today, and so on. A young boy living in the countryside with his mother and stepmom, finds a discarded, partly broken robot. His stepfather does not like the robots and the boy does not tell his parents what he has found. He contacts the manufacturer and they eventually pick up the robot. The story has some shades of Huckleberry Finn at the beginning, but then the story just ends – the ending is unsatisfying. The world was not believable at all, and was far too similar to the present. **-
Short Story: "In the Absence of Instructions to the Contrary" by Frank Wu
An undersea autonomous AI research robot has fallen in love with its designer. It has collected a lot of samples and named most of them by the said woman. It starts to study an unusual octopus and makes some progress, but then something drastic happens, and the robot is facing some important choices. A pretty nice story, which could have been longer. ***½
Short Story: "The Desolate Void" by Jay Werkheiser
A woman has spent her life trying to find extraterrestrial life. Her parents had the same dream and even abandoned her while she was growing up to pursue that dream. Now she is in the Enceladus, moon of Saturn. A local man is more or less ordered to help her, but she is very determined and not too co-operative. ***
Novella: "We Side with the Free" by Gary Rinehart
The "Trojans" have sent an asteroid to Earth on collision course. A ship is sent to stop it. This story shows how the attempt is planned and accomplished, and not much more. I was waiting for some clever subverting twist at the end, but it did not come. The writing in itself was OK, but the story was too long for the content. ***-

Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

A well written and entertaining Twin Peaks -like novel about a murder of a young girl decades ago. Everyone in a small town had secrets and motives – but who did it?


Kirjailijan ensimmäinen teos on ollut suuri menestys. Nyt kustantaja painostaa toisen kirjan nopeaan valmistumiseen, mutta kirjailijalla on hankala kirjoittajan blokki. Hän palaa oppi-isänsä Harry Quebertin luokse. Aikanaan aloittelevana kirjailijana hän sai tukea tältä yliopistossa kirjallisuutta opettaneelta opettajalta, joka oli nuorempana kirjoittanut yksittäisen erittäin menestyneen kirjan onnettomasta rakkaudesta. Vanhempi kirjailija yrittää tukea nuorempaa ja innostaa tätä aloittamaan seuraavan kirjan kirjoittaminen. Tästä ei kuitenkaan oikein tule mitään ja nuori kirjailija palaa takaisin kotikaupunkiinsa masentuneena odottaen sitä, että kustantaja perii jo maksetut ennakot seuraavasta kirjasta oikeusteitse takaisin.

Pian tämän jälkeen Harry Quebertin puutarhasta löytyy nuoren tytön ruumis. Tyttö on ollut vuosikymmenet paikallinen arvoitus. Hänet nähtiin pakenevan metsässä outoa miestä. Poliisi tuli nopeasti paikalle mutta tyttöä ei enää näkynyt, mutta poliisi löysi lähellä yksin asuvan naisen – joka oli poliisille pakenevasta tytöstä ilmoittanut - kuoliaaksi ammuttuna. Tytöstä, Nola Kellerganista, kukaan ei tämän jälkeen kuullut mitään, ennen kuin nyt kun hänen ruumiinsa löytyi matalasta puutarhahaudasta. Tyttö oli ollut kaunis 15-vuotias, josta kaikki kaupungin asukkaat pitivät – tai ainakin niin kaikki nyt muistavat. Onko vanha kirjailija murhaaja? Vai miten ihmeessä tapettu tyttö löytyi hänen puutarhastaan? Nuorempi kirjailija alkaa selvittää mitä tapahtui kolmisenkymmentä vuotta sitten puhdistaakseen ystävänsä maineen. Pian selviää, että 15-vuotiaalla tytöllä ja tuolloin kolmekymppiselle kirjailijalle on ollut rakkaussuhde. Onko niin, että arvostettu kirjailija ei olekaan arvostuksen arvoinen?

Mitä enemmän hän tutki, sitä enemmän alkaa näyttää siltä, että pikkukaupungissa kaikilla oli salaisuuksia ja oikeastaan kaikilla oli jokin motiivi tappaa tyttö. Eikä tämä ollut ehkä niin viaton ja aurinkoinen mitä jälkipolvet muistavat.

Rakenteellisesti kiinnostava kirja, jossa osittain tapahtumat tapahtuvat nykyajassa, jossa minä-henkilönä toimiva kirjailija kamppailee uuden kirjansa kirjoittamisvaikeuksien kanssa ja saa idean kirjoittaa seuraava kirjansa Nola Kellerganin tapauksesta. Kirjassa on runsaasti takautumia, jotka kerta kertovat siitä mitä vuosia sitten tapahtui, tosin kaikki takautumat eivät ehkä ole todellisia. Lisäksi kirjassa on lainauksia Harry Quebertin kirjoittamasta menestyskirjasta ja myös uudesta kirjasta, jota päähenkilö kirjoittaa. Alkupuoli kirjasta oli ehkä hieman liian hidas, mutta kun juoni alkoi kunnolla rullata oli kirjaa vaikea laskea kädestään. Ehkä hieman tekemällä tehdysti käytännössä ihan jokaisella kirjan henkilöllä oli salaisuuksia, kukaan ei oikeastaan ollut viaton, eivätkä kenenkään kädet olleet ihan puhtaat. Ehkä hieman pienemmälläkin sivumäärällä olisi selvitty, mutta todennäköisesti itseesä viitaten kirjan viimeisiä lauseita on, että hyvä kirja on sellainen, jota haluaisi lukea aina vain ja toivoo että se ei lopu. Ihan sitä tämä ei ehkä täyttänyt, mutta viihdyttävä ja lukemisen arvoinen se kyllä oli.

809 s.

The Obelisk Gate (The Broken Earth) by N. K. Jemisin

The second part of a series. The book continues pretty much straight from the end of the earlier part, and some chapters happen simultaneously with some of the events of the first book. Now we learn what happened to Essun’s daughter and husband as they traveled to the Polar Regions and find a society of watchers and roggas/orogenes. The other part of the story tells how Essun reunites with Alabaster, who is turning into stone. Alabaster tries to teach her the ultimate secrets of oromancy, how it affects the smallest things, and not just quell earthquakes. Those secrets might be the only way anyone can survive the coming catastrophic “season”. At same time, at the underground city of Castrima, where at least some orogenes have been able to live in peace, is threatened by enemies.

The plot is pretty complicated and a lot happens, or at least a lot of back plot is explained. People (and other beings) have different, and somewhat unclear motivations who apparently try to achieve different things, but I don’t think ultimately that their goals might be similar - or then not. And it isn’t entirely clear at all which faction is the right one or “good guys” and which one is wrong or “evil”. The book mixes science fiction and fantasy. I usually prefer science fiction - and most things in the book might be explained scientifically as relics of the past and advanced civilizations, who mastered nanotechnology and similar technologies, but Earth itself, having an apparently real and spiteful consciousness, doesn’t really feel right. Also, the amount of backstory felt overwhelming at times – and at the same time it is hard to really know what is going on. The writing was very good, but otherwise this a slight letdown from the first part – but that is something which almost always happens in the middle parts of trilogies.

448 pp.

Proofreading by eangel.me.