Fields of Fire (Frontlines #5) by Marko Kloos

The series continues pretty much from where the last book ended. The main characters can take a little breather before the next battle, but that one is going to be huge. Humans are going for the offensive for the first time. They are going to take Mars back from the aliens. The first parts of the battle go almost as planned and the alien seedships guarding Mars are destroyed. When the ground troops land, things start to go worse. Apparently, the aliens have finally learned some tactics and don’t just blindly run to the gunfire anymore.

The book is as entertaining as the earlier parts. The main characters feel real and someone one can root for. They are not Übermensch who can always do everything without second-guessing themselves.

The book has still some technical problems. The author seems to imagine that high-speed railguns have an effective range in space. No, they don’t. There might be some targeting issues, but there is no limit to their range. Their speed (and their explosive effect) doesn’t get any slower, ever; not even after light years. Those were small things though; the book was entertaining and easy to read on a mobile phone during lunch hours and commutes.

293 pp.

Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin (The Secret History)

A classic book, which is a mixture of a literate novel, a detective story and a book of human relations. It was fairly interesting, but pretty verbose. There is some interesting character development, but I didn’t really understand the motivations of many characters; just boredom and too much money? And most of the characters didn’t really have vast, disposable income anyway.

Tunnettu ja kuuluisa (ja paksu) kirja, joka on ollut kirjahyllyssä jo pitkään odottamassa. Köyhähkö, vanhemmistaan vieraantunut nuori mies, Richard, lähtee toiselle puolelle maata opiskelemaan arvostettuun kouluun. Jostain mielestäni äärimmäisen huonosti perustellusta syystä ja yrittää päästä ja pääseekin lopulta aika erikoisen professorin johtamaan aika erikoiseen porukkaan, joka erikoistuu antiikin kreikan kielen opiskeluun ja oikeastaan muiden aiheiden opiskelu on lähes kiellettyä. Porukka on aika erikoista ja paljolti eri yhteiskuntaluokasta lähtöisin olevaa kuin kertojahenkilö, jolla ei käytännössä ole lainkaan rahaa käytettävissään. Ryhmä on erittäin. kiinteä, etenkin sen alkuperäiset jäsenet. Kuinka kiinteä ja mitä kaikkea he yhdessä tekevät selviää Richardille vasta vähitellen.
Kirja alkaa murhalla. Siihen, miten tähän päädytään (ja toiseen, jo edeltävään, murhaan) kuluu useampia satoja sivuja). Kirjan aloittavan murhan kohteena on yksi ryhmän jäsenistä, jonka psyykkinen tila on epävakaa. Hän tietää ryhmän jäsenten ensimmäisestä murhasta (tai mahdollisesti taposta, yksityiskohdat ovat jopa mukana olleille hiukan epäselviä) käytännössä kiristää rahakkaampia ryhmän jäseniä ja vaikuttaa sekoavan koko ajan enemmän. Ei siis ole mitään muuta keinoa, kuin päästä hänetkin hengiltä. Ongelmat eivät tällä ole ratkaistu, sillä syyllisyys teoista jää jäljelle ja se vaikuttaa eri hahmoihin jokaiseen omalla tavallaan.

Kirja, joka on sekoitus jonkinlaista dekkaria, ihmissuhdekertomusta ja ”korkeakirjallista” romaania. Se tutkii henkilöiden eroavuuksia ja ajatuksia aika kiinnostavalla tavalla, vaikka onkin paljolti kovin hidasliikkeinen, eivätkä henkilöiden motiivit ole välttämättä ihan kunnolla ymmärrettävissä. Kirja oli ihan kohtalainen ja hyvin sinällään kirjoitettu, mutta en sen klassikkomainetta ihan täysin ymmärrä.

745 s.

Christian Rönnbacka: Operaatio Troijalainen

A nice police novel about an officer who infiltrates a vicious criminal gang which is smuggling drugs. An interesting main character who is ready to go slightly on the sidetrack of the law. The book has a pretty good balance of tension and sometimes wry humor.

Äänikirjana kuunneltu dekkari. Etukäteen kyseessä oli itselle aika tuntematon teos, kirjailija oli kyllä nimenä jotenkin tuttu.
Antti Hautalehto on rikosylikonstaapeli, joka päättää vaihtaa työpaikkaa avioeronsa jälkeen. Pienen paikkakunnan rauhallinen työtahti katkeaa, kun tarvitaan peiteoperaatioon ruotsinkielentaitoista, hyvät erätaidot omaavaa ja uskaliasta poliisia. Antti soluttautuu huumejengiin, joka pelaa sen verran kovilla korteilla, että kiinnijääminen olisi varma kuolemantuomio. Juuri ennen jengiin soluttautumistaan Antti oli kohdannut kiinnostavan naisen, joka oli tullut tekemään rikosilmoitusta jo jonkin veran aikaisemmin tapahtuneesta raiskauksesta. Asia oli tullut uudelleen ajankohtaiseksi, kun raiskaaja oli alkanut lähetellä uhkaavia tekstiviestejä naisen puhelimeen. Ja kaiken lisäksi joku hajottaa viattomia puutarhatonttuja ihmisten pihoista, kun näin julkeaan tekoon voisi syyllistyä?
Hyvin vetävää tekstiä, jossa pari kertaa kuuntelu loppui todella täpäriin paikkoihin, kun matka loppui vähän liian aikaisin. Pieniä ylläreitäkin normaalin dekkariformaattiin verrattuna kirjassa oli ja kerronta tasapainotteli rajun ja humoristisen välillä pääsääntöisesti aika mukavasti. Ehkä sarjan lukemista pitää jossain vaiheessa jatkaa.

349 p

Olli Jalonen: Merenpeitto

The book continues the story which began in the first installment (it won the most prestigious literary award in Finland). Angus is an adolescent who has traveled a long journey at sea, from the island of St. Helens to Britain. At the end of the last book, he reacquainted with Edmond Halley, the famous scientist he met as a child. In this book Angus helps Halley and desperately wants his acceptance and even gets it on some level – but he – an uneducated boy – can never really be on the same level as Halley. Eventually, Angus follows Halley on his sea exploration to evaluate magnetic variations. The book was well written but lacked a clear focus the first part had. It was a nice and interesting read in spite of that.


Jatko-osa Finlandia palkinnon voittaneelle Taivaanpallo-kirjalle. Tarina jatkuu käytännössä lähes suoraan siitä, mihin edellinen kirja loppui. Lontooseen päässyt Angus työskentelee Edmond Halleyn suojattina. Hän auttaa Halleytä hänen tutkimuksissaan, on melkein perheenjäsen ja saa jopa syödä perheen kanssa samassa pöydässä, jos paikalla ei ole vieraita. Jos illalliselle osallistuu vieraita, hän joutuu tyytymään ruokailuun palvelijoiden parissa.
Anguksella on toiveita ja suunnitelmia, mutta Halley ei häntä ihan täysin vakavasti ota ja kohtelee oikeastaan loppuun asti osittain lapsena ja jonkinlaisena perheenjäsenen ja palkollisen välimuotona - hän ottaa perheen elämään osaa silloin kuin se on soveliasta, tekee työtä, mutta ei saa siitä mitään korvausta, ja tämä alkaa lopulta Angusta kiusaamaan. Hän yrittää saada Halleyn huomion ja hänellä on ehkä hiukan jopa epärealistisiakin haaveita tulevaisuudestaan, mutta ei lopulta ihan onnistu tavoitteissaan. Tämä todennäköisesti on osasyy hänen ratkaisuunsa kirjan päätöksessä.
Angus vaikuttaa aika naivilta vielä kirjan lopussakin, jolloin hän ilmeisesti jo lähestyy 30 vuoden ikää, eikä hänen persoonassaan vaikuta tapahtuneen oikein mitään kehittymistä. Hänen kertojaäänensä kirjassa kuulostaa täysin samalta koko kirjan ajan. Toisaalta, jos kirjan tulkitsee jälkikäteen kirjoitetuiksi muisteluiksi, niin silloin tietysti kertoja kuulostaakin samalta, mutta silloinkin vaikutelma tulee murrosikäisestä, ei aikuisesta kertojasta. Kieli sinällään oli hienoa ja soljuvaa, helppoa ja nautittavaa lukea.
Kirja ei ollut yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa, sillä siitä tuntui puuttuvan selkeä jännite ja juonikaari. Ensimmäisessä osassa Anguksella oli tavoite – nyt hän oli enemmän tapahtumien virran passiivisesti kuljetettavana. Silti oli mukava viettää vielä hetki hänen seurassaan ja nähdä mitä tulevaisuus hänen kohdallaan toi eteen. En kyllä tiedä kyllä miksi kirjailijan piti Angusta niin väkivaltaisesti parissa kohtauksessa kohdella, ne vammat tuntuivat vähän kohtuuttomilta.

462 p.

All Our Wrong Todays by Elan Mastai

Tom Barren lives in a ”Jetsons” world, where there are flying cars, abundant energy, unparalleled wealth, and equality between the sexes and the races. All that changed in 1965, when professor Lionel Goettreider discovered the secret of limitless free energy. He and all who observed the experiment died soon afterwards because of the radiation produced by the “Gottreider engine.” The radiation problem was easily fixed, and as Gottrieder gave up his invention to the public domain in his will, everything was changed everywhere. Tom Barren’s father is an inventor who is working on the time machine, is very focused on his work, and is not very interested in Tom. His mother was killed in an air-car accident. Tom is pretty neurotic and hasn’t really accomplished anything in his life. As he has little to do in his life, his father hires him to be part of the time-travel experiment. Due to some unfortunate circumstances and chance happenings, Tom is the one who travels back in time. As apparently everyone in the project is a moron, the destination of the first journey is the most important event in history: the test drive of the Gottreider engine. It was supposed to be impossible to influence past events, but it turns out that it is indeed possible. And the future is changed to our own very dystopian (in comparison) present. But not everything is bad: his mother is still alive and a happier person than she ever was; his father is nice and not an egomaniac; and he has a little sister who is smart and fun. Until that point, he himself has been something of a prick, though – but now he surprises his family by showing compassion towards them. And the woman he loves is still alive in this timestream and is also a better version of herself.

At first the book seemed irritating and slow-moving – it really took its time to really start. And there was a lot of repetition, even short chapters which were only a condensed version of what had happened until that point. There was some sort of very poor explanation for that, but it was unneeded and irritating anyway. Talking about irritating, the main character was very passive at the beginning of the story, irritating and even lethargic. After the time travel, he seemed to change; apparently, he was some sort of amalgamation of the personality traits of the person he was in the disappeared reality and the person he was in our reality, and he got the best parts of both of them. The end was a bit hurried, especially when compared to the first third of the book. A bit more detailed examination might have been a good idea. On the whole, it was a fairly good book.

400 pp.