Seppo Jokinen: Sana sanaa vastaan (Koskinen #10)

Another police procedural from my hometown. Inspector Koskinen has two cases: Why an unemployed man who sabotaged an activist action against tearing down an old wood building ended up dead? What interest he even had on the matter? Another case was a letter which was written by an elderly woman who had died from natural causes. The letter implies a murder she saw and kept a secret for years. Is there something to it or is it just delusions of a demented lady? A good smoothly moving book where the personal relations of the characters are just as important as the mystery plot.

Komisario Koskinen kirja sarjan alkupäästä, joka oli jäänyt lukemisessa väliin. Koskinen selvittelee tällä kertaa kahta eri tapausta. Miksi elämässään aika hulttiomaista elämään elänyt mies tapettiin kotipihallaan. Jostain syystä hän oli häiriköinyt toistuvasti mielenosoittajia, jotka yrittivät estää vanhan rakennuksen purkamisen. Toisena tapauksena hän selvittelee, onko yksinäisenä kuolleen vanhuksen raamatun välistä löytyneellä kirjelapulla, jossa puhutaan vanhasta murhasta, mitään yhteyttä todellisuuteen. Arkistoista löytyy kirjeeseen sopiva tapaus, mutta se oli aikanaan lähes 50 vuotta sitten todettu tapaturmaksi – mutta olisiko kyseessä kuitenkin ollut murha. Ja murhahan ei vanhene koskaan.
Kirja oli sujuvaa tekstiä kuten aina, juuri sopivaa välipala lukemista tähän aikaan. Henkilösuhteet ovat tässäkin kirjassa tärkeässä osassa, tosin enemmän tästä osasta näki, miten jo aikaa sitten päätöksensä saaneet tarinakaaret saivat alkunsa – myöhemmät kirjat pääosin kun olen jo lukenut.

336 pp.

Patrick O'Brian: Kuninkaan mies (Master and Commander, Aubrey & Maturin #1)

The first part of a famous and loved series about naval sea battles at the beginning of the 19th century. The first part of the book had a very heavy dose of sailing terms and detailed descriptions of the setting of the sails and practicing the use of cannons and very little actually happened. About halfway through, I was sure that I won’t be continuing reading the series, but as I got to know the characters and something started to happen in the plot, I am not so sure anymore. However, it didn’t raise any great feelings in me and I don’t fully see what makes this series so popular, at least the first part didn’t present anything really special.

Hyvin kuuluisan merisodasta ja merenkäynnistä 1800-luvun alussa kertovan sarjan ensimmäinen osa. Kirjasarjasta olen nähnyt paljon positiivisia arvioita ja monet kirjailijatkin ovat sitä julkisesti kehuneet. Olin pitkään ajatellut, että sarjaa joskus pitäisi kokeilla ja kun kirjaston poistomyynnistä sattui pari ensimmäistä osaa löytymään käytännössä (vai olikohan kokonaan) ilmaiseksi otin sen mukaani.
Kirja kertoo juuri aluksen itselleen saaneesta merikapteenista, joka ystävystyy lääkärin kanssa ja rekrytoi tämän laivaansa.
Miesten välille muodostuu luja ystävyys. He toimivat Englannin kruunun alla pienellä purjelaivalla ja käyvät oikeastaan merirosvouksella sävytettyä sissisotaa Ranskan ja Espanjan laivoja vastaan. Kapteeni onnistuu tässä pääsääntöisesti oikein mainiosti ja saa pienen ja ehkä jo hiukan vanhahtavan aluksensa toimimaan miehistöineen tehokkaasti ja saavuttaa useampia meritaisteluvoittoja (ja saaden samalla runsaasti saalista).
Etenkin kirjan alku sisältää suunnattoman määrän purjehdustermejä ja muutenkin oli aika hidas. Kunnolla tapahtumat lähtevät liikkeelle vasta ehkä lähellä kirjan puoliväliä. Kirjan rakenne on hyvin episodimainen ja muutaman kerran jäi ihmettelemään mitä oikein tapahtui, kun oli tilanteita, joissa taistelu oli tuskin edes loppunut, niin yhtäkkiä hypättiin päiviä tai viikkoja ajassa eteenpäin rauhalliseen tilanteeseen.
Alkupuolella olin ihan varma, että muita sarjan kirjoja en tule lukeman, mutta kun kirja eteni, henkilöt tulivat tutummiksi ja tapahtumatkin alkoivat lopulta edetä, mielipide tuli hiukan epävarmemmaksi. Ans kattoo ny… kakkososa on hyllyssä odottamassa.


389 pp.

Glen Cook: Valkoinen ruusu (The Chronicles of the Black Company #3, The White Rose)

The third and final part of the first trilogy of the Black Company series talks about a mercenary unit that works for anyone who pays well enough. These mercenaries had been working for “Lady”, a resurrected evil empress and magician, but they switch sides and are now helping White Rose, a young woman who, according to the prophecy, will beat the evil. However, Lady’s former husband, who is even more evil than she is, and who had supposedly been defeated in the previous part of the series, turns out to be less dead than thought after all. A nice end to the series, but there were some problems with the translation, which hurt the fluency of the storytelling. Plus, it was not good enough for me to want to hurry and get the next stories from the same universe.


Kolmas ja viimeinen osa Mustan Komppanian tätä tarinaa. Sarjaa on runsaasti lisää, mutta tämä kokonaisuus tuli tässä valmiiksi. Edellisen kirjan lopusta on kulunut muutamia vuosia ja Ladyn, pahuuden valtiattaren, ja Kullanmurun, nuoren naisen, joka ennustuksien mukaan tulee voittamaan pahan, joukot ovat keränneet voimiaan. Viimeinen taistelu on ehkä pian tulossa. Mutta Ladyn puoliso, mies, jonka pahuus Ladyyn itseensä verrattuna on exponentissa, ei ehkä olekaan niin kuollut kuin viime kirjan tapahtumien jälkeen oletettiin. Jos Lady ja Kullanmuru kuluttavat voimansa keskinäiseen taisteluun, ei sitten OIKEALLE pahuudelle enää ole mitään vastusta...

Kirja oli ihan hyvä lopetus tarinalle, vaikka alussa se oli ehkä hiukan sekava, kun mukana oli vielä useampia jossain määrin erillisiä juonia. Käännös tuntui paikoitellen kankealle, ehkä kankeammalle kuin edellisissä osissa. Voi olla, että asiaan kiinnitti enemmän huomioita sen jälkeen, kun kirjassa yksi henkilö puhutteli isäänsä iskäksi, mainiten vielä sana iskä joka kerta isälleen puhuessaan ja taisi joissain vaiheessa olla jopa äiskä mainittuna. Ei, ei, ei, ei. Tuollainen nykyslangi käytettynä vielä suomen kielen normaalin puhuttelukäytännön vastaisesti feikkikeskiaikaan sijoittuvassa fantasiassa oli aivan kaamea valinta - itseasiassa tässä vaiheessa siirryin hetkeksi englanninkieliseen painokseen, mutta koska suomennuksessa nimet on käännetty lukeminen oli haastavaa. Nimien käännöstyö ei edes ollut kovin onnistunutta; jo päähenkilön, Puoskarin, nimi – jos se olisi ollut pakko kääntää – olisi ehkä ollut paremmin käännetty vaikkapa Välskärinä - se olisi ollut sopivan vanhahtava ja sotilaskäyttöön sopiva sana. Loppukirjassa kun käännökseen oli huomio kiinnittynyt, niin bongaili tavallista aktiivisemmin englannin sanajärjestyksiä ja muita kömpelyyksiä. Kirja oli kohtuullinen, muta mitään vastustamatonta halua sarjan muihin osiin palaamiseen ei kehittynyt.

309 pp.

Eppu Nuotio, Pirkko Soininen: Punainen vaate (Salome Virta #3)

An ”art detective” story where a documentary film director tries to find the story behind a forged painting by a famous female Finnish artist. Interspersed with that story are letters between the artist and her female friend. At first, the letters were a bit boring, but after a love triangle emerged, they became more and more interesting. Even then the relation to the main story was very scant and felt mostly written as padding for the shortish length of the main story.


Kirjapiirin kirjana luettu “taidedekkari”, jossa päähenkilö, dokumenttielokuvien ohjaaja, Salome Virta, selvittelee saksalaisen rikkaan miehen työhuoneessa riippuvan suomalaisen naistaiteilijan, Elin Danielson-Gambogin, omakuvan salaisuutta. Koska kyseinen maalaus on oikeasti Turun taidemuseossa, on liikemiehen omistuksessa olevan pakko olla väärennys. Mutta mistä noin hyvä väärennys oikein on peräisin?

Nykyaikaan sijoittuvan juonen välissä kulkee toinen, kahden taiteilijan eli juuri Elin Danielson-Gambogin ja hänen ystävättärensä Dora Wahlroosin (kuviteltuun) kirjeenvaihtoon pohjautuva juoni, jolla on jossain määrin todellisuustaustaakin. Etenkin kirjan alussa tämä kirjeenvaihto oli erittäin turhan tuntuista ja haukotuttavaa, lähinnä oli kiire päästä näistä osuuksista nopeasti ohitse. Loppua kohden tämä[kin] juoni kohentui huomattavasti, kun mukaan tuli kolmiodraamaa. Myös varsinaisen perusjuonen alku oli hitaahko, mutta sitten tarina sai vauhtia hiukan liiankin nopeasti ja jopa aika kummallisesti, mukana oli joitain erikoisia yhteensattumia, esim. yksi henkilö, jonka piti olla Berliinissä, olikin yllättäen ilman mitään selkeää perustelua Tampereella. Kirja oli kohtuullisen viihdyttävä, kovin kevyt mutta lajissaan kiinnostava – dekkari ilman murhaa. Kirjapiirissä kirja ei saanut suurta suosiota: juonta pidettiin turhan kevyenä ja kirjeitä liian irrallisena kokonaistarinan kannalta, mitä ne kiistatta olivatkin. Ne tuntuivat paljolti täytteeltä, jotka oli kirjoitettu paikkaamaan varsinaisen kertomuksen juonen lyhyyttä.


287 pp.

Terminal Alliance (Janitors of the Post-Apocalypse #1) by Jim C. Hines

Humanity has turned into zombie-like creatures. Luckily an alien race has been able to save some of the humans. The remnants of the human race work for that species as ruthless and feared mercenaries and at other important tasks, like sanitation. During a pretty standard military relief mission, all humans onboard Earth Mercenary Corps Ship Pufferfish turn into violent, feral monsters and the alien command staff is killed, but the cleaning crew of the ship survives by a chance. It is up to them to find out what is going on and stop the threat for humans and other species, too.

An entertaining comedic science fiction book. It took a while to find its feet. At the beginning the balance between funny and actual plot was a bit off with too much stupid banter, but when things really got going, a nice balance was found and the reading was really entertaining. The writing was smooth, with a nice warm undertone even when the events weren’t always so light.

366 pp.

Paul Auster: Aaveita (New York Trilogy #2)

A fairly surreal novella about a private detective called Blue, who is hired by Mr. White to stalk a man called Black. Mr. Blue spends months (years?) watching what Mr. Black is doing, and the job seems to consume him. An interesting novel with a lot of subtexts, most of which is likely beyond my capacity to understand.

Toinen osa Paul Austerin New York -trilogiasta. White niminen mies palkkaa Blue -nimisen yksityisetsivän valvomaan Black -nimistä miestä, joka vaikuttaa suurimman osan ajastaa istuvan yksin huoneessa ja kirjoittavan. Blue ottaa tehtävän vastaan niin tosissaan, että käytännössä unohtaa morsiamensakin, ja käyttää päivät valvoen Blackin tekemisiä. Vähitellen hän alkaa kokea jonkinlaista yhteyttä Blackiin ja alkaa miettiä onko kaikki vain jonkinlaista suurempaa suunnitelmaa ja onko valvomisella mitään todellista tarkoitusta. Erikoinen tarina jonka ”juoni” on myös varsin erikoinen. Mitä tarinassa oikein tapahtuu? – Se ehkä on jotenkin vielä ymmärrettävissä. Mutta miksi? Se ei sitten enää ihan yksinkertaista ole. Varsin mielenkiintoinen pienoisromaani.


85 pp.

Analog Science Fiction and Fact, March-April 2020

A pretty average issue.

Noise Level • [Martin Nagle] • (1952) • novelette by Raymond F. Jones
A reprinted classic story. A group of scientists is invited to a military base with utmost security. They are shown a film, which appears to prove that antigravity is real. An inventor wears a west, rises high on air and lowers himself down. Then he gives a rambling explanation of his invention, riddled with nonsensical references to astrology and other pseudoscience. When he is giving a second demonstration, his apparatus starts to smoke, then he falls to his death and breaks the machine. Scientists are supposed to recreate the invention. The inventor’s lab has no notes. His books are a strange mix of science and esoterica. Is it possible to recreate his work? A bit overlong, very Campbellian, even irritatingly Campbellian story. I think I have read pretty much the same story with a different invention (FTL-travel?) somewhere? Or have I read this one and mixing my memories? ***½
Camphor • short story by Mark W. Tiedemann
A planet has had an ambassador for a long time, but he really doesn’t understand the people of the planet. They have a strange taboo about bare arms, and everyone keeps their arms always covered. There might be an invasive animal who might be a carrier of severe disease that demands swift action. A lot of the story is just discussion. And there was too little backstory, so it was hard to get involved with it. ***
Expecting to Fly • short story by Manny Frishberg and Edd Vick
A girl is brought up by insectoid aliens, who go through a cocoon phase and transform from a pulpal phase to an adult phase. She is unhappy, as she can’t-go through that, learn to fly, and find her purpose. Then, she is rescued by humans. But adjusting to human life can be hard. A pretty nice, well-told, but, at places, slightly hurried story. ***+
Midstrathe Exploding • short story by Andy Dudak
An explosion of a city has been frozen. It will take a thousand years to happen. Tourists and religious fanatics journey to the wavefront of the explosion. A nice story with good mood, but once again there was not enough backstory to really get into it. ***
Dix Dayton, Jet Jockey • short story by Liz A. Vogel
A single passenger ship notices that a pirate ship is approaching a vital supply shipment. He doesn’t have any weapons. What to do? A simple scene-like story with little actual plot. ***
Cooling Chaos • short story by Gregory Benford
A “story” about how spreading aerosols to a higher atmosphere might stop global warming. There is a plot of sorts, but it is extremely thin. Another non-story. **
Respite • short story by Catherine Wells
A man arrives at a space station where no one has come for a long time. The people there have barely survived, and machinery is breaking down. The man who came has actually been building the station hundreds of years ago and is still alive due to antiaging treatments and time dilation. He can take only eleven people back with him and getting help will take more time than the machinery will last. A good story that works well as itself. ****-
Curious Algorithms • short story by Hayden Trenholm
An AI vehicle transports people who come from another side of a wall. It isn’t entirely clear what is on the other side and if people escaping or being deported through the wall. It isn’t entirely clear where the car is taking those people. Is it to a "rescue camp" that is really for imprisonment? The car wonders about that and even more when some restrictions are removed. Another story with a scant background that was more of a scene from a larger tale. ***+
War Lily • short story by Beth Dawkins
A soldier who has died in duty has three sessions where an AI recording of her personality can be accessed for a limited time. Nice and sweet story, but without an explanation of why the AI is so limited. ***+
On the Causes and Consequences of Cat Ladies • short story by Richard A. Lovett
A husband and wife team has developed a food that turns rats smarter. FDA didn’t allow human tests, and a foreign pet food company bought the patent. The husband has died of glioblastoma (he had been sampling his wares, so perhaps FDA wasn’t so wrong after all.) The wife lives with her cat, who dies after been mauled by unknown animals. But soon, there is another cat, and then second and a third. They all seem to be very particular about their food. A pretty good story with a not-too-happy ending. ***½
Zeroth Contact • short story by Joshua Cole
An astronomer spots a disk that seems to be eating a metal-rich asteroid. Eventually, several of the disks are spotted, but no attempt of contact with them seems to succeed. A pretty nice story where humanity is just a bystander. ****-
Lemonade Stand • short story by Brenda Kalt
A daring rescue attempt at the asteroid belt involving an emotionally absent father and an ex. This is a somewhat-too-short story where everyone seems to have close connections, more or less by an accident. ***
Rover • short story by A. T. Sayre
A Mars rover has been able to scavenge parts of other abandoned mars probes and has been able to function well past what was expected. It hasn’t been able to contact the Earth base for a long time, but then it finds a signal of a beacon. I wonder how the probe was able to achieve that level of AI. Also, the ending was a bit too unexplained. ***+
One Hundred • short story by Sean Monaghan
A Martian colony of 100 people is barely surviving after Earth has been destroyed by an asteroid strike. They are making advances, but slowly. A pretty good story, but perhaps it was too short - it wasn’t easy to learn to know the characters and their predicaments in a short story. ***½
One Basket • novelette by Charles Coleman Finlay [as by C. C. Finlay]
An asteroid colony is running low on water (I wonder where the water has gone, it should be 100% recyclable). A teenage girl is doing her homework when her grandmother asks her to go outside to gather eggs. A nice but simple story with a very strong YA vibe. ***½

The Fated Sky (Lady Astronaut #2) by Mary Robinette Kowal

This book continues the story which was started in the first Hugo Award-winning book, The Calculating Stars, a few years later. Moon travel has changed more or less commonplace, and the main character is working as a “bus driver” driving the shuttle between moon base and lunar orbit. Mostly, for publicity reasons, she is elected to take part to the first Mars mission, pushing another woman away at the same time. Most of the book is about training (in far too many details) for the mission and about the actual mission. The novel ends (not counting the epilogue) when they reach their destination.

I found this book better than its predecessor. There weren’t (as many) places where nothing happened. However, the misogyny and racial issues were brought on with a subtlety of a giant sledgehammer hit on the head. Also, it's a three-year mission with apparent little evaluation of psychological compatibility and a white man from South-Africa, of course, by extreme racism by the law of clichés’ – I would imagine that there might have been more “mellow” people to choose from. All in all, a bit better and, perhaps, slightly better-written book than the first part.

384 pp,