Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta (The Remains of the Day)

 

A butler who has worked at an English manor for years gets to take some time off and goes to visit a former female co-worker. There has never been anything public between them, but a lot had been going on below the surface. The butler ponders on past things and what he considers the most important thing in his life, dignity. Apparently, keeping that dignity has cost him a lot, and he doesn’t even realize it at a conscious level. On the other hand, all events are represented as the memories of the main character and they are clearly unreliable.  

An extremely good, bittersweet book that prompts a lot of thinking. It would demand a second reading to fully understand the themes it represents. One of the best books I have ever read.

Vuosikausia samassa talossa toiminut hovimestari on siirtynyt talon mukana uudelle omistajalle. Tämä on jenkki, joka ei kaikkea aikaansa kartanossa vietä ja talon henkilökunta on supistettu aivan minimiin, jolla selviäminen on lähes mahdotonta, jäljellä on enää vain neljä työntekijää.

Kun uusi isäntä palaa USA:han, hän ehdottaa hovimestarille jotain aivan omituista: tämä voisi pitää lyhyen loman. Hovimestari päättää lähteä autoajelulle tapaamaan naista, joka työskenteli aikaisemmin kartanoissa ajatellen pyytää häntä takaisin työhön. Matkan aikana hovimestari muistelee vuosien varrella tapahtuneita asioita ja omaa suhdettaan tähän naiseen, suhdetta, joka aina - ainakin hänen puoleltaan, ainakin pinnallisesti - oli ollut hyvin ammatillinen. Pinnan alla oli sitten kyllä kytenyt jotain muuta, mutta hovimestarille oli aina ollut aseman vaatima arvokkuus tärkeintä mitä on, eikä se arvokkuus sallinut edes ainakaan tietoisia ajatuksia suhteesta toisen työtekijän kanssa. Etenkin kirjan alkupuolella suuri osa kirjasta kuluu hovimestarin pohdintaan mitä tämä arvokkuus tarkoittaa ja kuinka hän on sitä kyennyt ansiokkaasti osoittamaan, mm. kykenemällä tarjoamaan ensiluokkaista palvelua isännälleen samalla kun hänen oma isänsä oli kuolinvuoteellaan. Tosin tuolloin jokainen palveltava kysyi hovimestarilta, onko tällä mahdollisesti jotain pielessä, jonka tämä luonnollisesti kaikille kielsi. Kirjan minäkertoja on monesti muulloinkin ristiriitainen ja epäluotettava, se mitä hän kertoo ajatelleensa ja se mitä hän kertoo tapahtuneen, eivät aina ihan sovi toisiinsa. Mukana vaikuttaa olevan sekä torjuntaa, että muistojen tahattomampaa kaunistelua.

Kirjan kieli on hovimestarin kieltä, erittäin korrektia, tunnetasolla ehkä pinnallisesti kylmää, mutta samalla kaunista. Pinnan alla tapahtuu sitten taas hyvin paljon. Tämän kirjan ehkä voisi hotkaista nopeasti ajattelematta, mutta jos/kun sitä pysähtyy ajattelemaan, niin perustason alapuolella tosiaan on todella paljon kaikkea, joista osan ehkä huomaisi vasta toisella lukemisella, kun tapahtumien (oikeastaanhan kovin paljoa ei loppuen lopuksi kirjassa varsinaisesti tapahdu) kokonaiskuva on selvillä. Hovimestarin elämä on ehkä pinnalta ollut tyydyttävää, mutta tämän takaa hohtaa pettyminen moneen asiaan, jopa hänen isäntänsä, jota hovimestari rakasti oikeastaan koiran uskollisella rakkaudella, ja joka lopulta sai kuolla unohdettuna ja vihattuna 30-luvun natsisympatioidensa vuoksi. Näitä hovimestari aikanaan osittain - ainakin muistikuviensa mukaan hieman kyseenalaisti - mutta uskollisuus isännälle ja usko tämän täydelliseen erehtymättömyyteen oli kuitenkin tärkeintä. 

Kyseessä on syvällinen, liikuttava, monitasoinen ja erittäin hyvä kirja, ehkä yksi parhaista lukemistani kirjoista,  joka on täynnä haikeutta elämättömästä elämästä.    

283 pp. 

Jari Salonen: Kuokkavieraat

Autokuuntelussa vaihtelun vuoksi uusi sarja. Mahtihäissä ylimääräisenä ohjelmanumerona on morsiamenryöstö. Paikalle ilmaantuu joukko merirosvoiksi pukeutuneita miehiä, jotka sieppaavat morsiamen maastoautoon ja ajavat tiehensä. Juhlaväki alkaa huolestua, kun morsian ei palaa, ja viimeistään siinä vaiheessa, kun morsiamen miljonääri-isälle tulee lunnasvaatimus poliisi alkaa tutkia asiaa. Komisario Jukka Zetterman on ollut keskusrikospoliisista lähes hyllytettynä sen jälkeen, kun hän kuulustelussa iski ylimieliseltä nuorisorikolliselta hampaat kurkkuun. Hän on komennettu avustamaan tutkimuksissa paikallispoliisia pikkujutuissa aina sinne missä on tarvittu. Nyt hän on ollut Lauttalan pikkukaupungissa tutkimassa murtosarjaa. Paikkakunnalta löytyy poltettuna kidnappauksessa poltettu auto ja myöhemmin pikkutielle pysäköidystä traktorista löytyy kaksi kuoliaaksi ammuttua ja yksi hengenvaarallisesti loukkaantunut. Zetterman tutkii tapauksia uutterasti, vaikka hänet lopulta hyllytetään koko tapauksesta. 

Mielenkiintoinen aloitusosa sarjalla. Zetterman on jo iäkkäämpi mies, jolla selkä pyrkii pettämään ja avioliitto on käytännössä jo pettänyt kun vaimo on muuttanut Osloon eikä yhteyttä pahemmin ole pitänyt. Mies on pääosin hyväntahtoinen, mutta osaa piruilla tarvittaessa, eikä oikein siedä saamatonta ylimielisyyttä. 

Juoni on pääosin hyvin punottu, mutta se ei ollut mitenkään erityisen vaikeasti arvattavissa ja pääpiirteet siitä itse keksin suhteellisen varhaisessa vaiheessa. Tämä ei kuuntelunautintoa pahemmin kuitenkaan haitannut. Pientä tiivistystä ehkä paikoitellen kirjaan ja juoneen olisi voinut tehdä, jonkin veran rönsyjä ja tarpeetonta jaarittelua tuntui paikoitellen olevan. Kyseessä oli kumminkin ihan mukava aloitus uudelle sarjalla ja Zetterman itse vaivoineen on piristävä poikkeus toimintasankarina toimivien päähenkilöiden asemasta. 

The first part of a new series. The man character is an oldish policeman who works for the National Bureau of Investigation. He is currently working as a “special liaison for local police” which actually means that he must work on whatever mundane job he is given, anywhere in the country. The command for that job happened after he lost his temper during an interrogation and the suspect lost a few of his teeth.  

A bride has been kidnapped during the wedding reception. At first, the guests thought that the kidnapping was just a wedding prank, but when she didn’t return, they got worried. When her millionaire father got a ransom note, it was obvious something more than a prank was going on. 

A  nice first novel with an interesting main character who is already close to retirement age.  The plot was reasonably interesting even though I pretty much guessed what was going on at an early stage. The writing was satisfactory, even though the story could have been a little tighter, and there were some unneeded asides.  Anyway, I have already bought the next part in the series.

368 pp. 

My Hugo-award votes 2021 part two: Novelettes

 The quality of novelettes was mostly pretty good this year, but there was not a clear best story as last year. Almost all stories were good, but one of the nominees was less a story more a pamphlet, so it was easy to put in last place. Finding the story for first place was a lot more difficult. All were good, but none of them were exceptional. All were good, but none of them were unforgettable. All were good, but none of them were deeply moving. When I was thinking which of the stories was the most memorable, the choice for first place was pretty clear after a while. The Pill was a fun story with a serious undertone and was fairly easy to put in second place. The superhero story felt fairly ordinary and was similarly easy to place in second to last position. 

Two Truths and a Lie, Sarah Pinsker (Tor.com)

A young woman is cleaning a house with a childhood friend. The house is a place his hoarder brother used to live in and is filled with all sorts of crap, some worthless and some collector’s items. The woman has a habit of making up lies for no real reason and thinks she is lying when she brings up a TV series where they took part as children. To her surprise, the friend remembers the show, and even finds an old videocassette of it from the piles of odd things in the house. They together watch an episode and it is really strange, some kind of mix of a surreal horror show and a children’s play date. She is fascinated by the show and starts to research it. She doesn’t find anything about the show on the internet, but the TV channel still has archival copies. It seems that the near surreal tales the host told might have a secret meaning… It is a pretty good, well-written, and well-told, even thrilling story.   

“The Pill”, Meg Elison (from Big Girl, (PM Press))

The secret of getting thin which also prevents getting ever fat again is discovered. Just take a pill, and after a very uncomfortable period, you don’t have to worry about being overweight again. The downside is that there is a 10% chance you will die. A young woman has always been fat. Just like her whole family. Her mother has always been into fad diets and takes the new medication when it is still in experimental use. When it is approved her father takes it also - and dies. The mother pushes really hard to get her daughter to take the medication and eventually the whole society starts pushing it - fat people are being ostracized at everything. But it turns out there is a niche for people with large bodies, especially when they are becoming very rare… A pretty good and well-told story with a fairly explicit ending. The very wide acceptance of a weight loss pill with 10% mortality isn’t very believable, though.   

The Inaccessibility of Heaven”, Aliette de Bodard (Uncanny Magazine, July/August 2020)

There are fallen angels and other supernatural beings. The place where things happen is a bit unclear, at first I thought it happens in hell, as there are mentions of the circles of hell, but there are cars, mobile phones, and most people seem to go on with their lives.  The main character is a witch who apparently works as a private detective. The most important angels are being brutally murdered, and they were supposed to be almost immortal. Why and how someone is doing that? It took some time to get into the story, but it was pretty good and well written as always everything by Aliette de Bodard. I haven’t been one of her fans, though, but this is one of the best things I have read by her. And 100% literal deus ex machina endings are always refreshing. 

“Burn, or the Episodic Life of Sam Wells as a Super”, A.T. Greenblatt (Uncanny Magazine, May/June 2020)

A superhero story. There is severe prejudice against superheroes, who are banding to teams who try to help in catastrophes, fight crime and so to reduce the prejudices. Sam Wells is a superhero of sorts. He can light his head and hands to fire and that is about it. And even for that his control is very bad. He gets selected to a team - to work as an accountant. But dreams about being a hero - but it takes more than dreams. A pretty good but not exceptional story. And I wonder how stupid street goons would be to be rude to real superheroes with real abilities. That might turn out to be very, very unhealthy.

“Monster”, Naomi Kritzer (Clarkesworld, January 2020)

A young woman travels to China seeking an old school-time friend of hers. They were both geeks and bonded over that. She was always good at school and got good grades, while he claimed that he already knows everything which is taught and shouldn’t bother with school work, but didn\t get good grades. Later she worked as a researcher specialized in DNA manipulation. He...had other projects - involving dead people, eventually escaping the US to China. As about the only human with any connection with him, she is sent to find out where he is hiding. And the US military has some vested interests in finding him. A very good and well-written story with a saddish ending. 

“Helicopter Story”, Isabel Fall (Clarkesworld, January 2020)

A story which name was changed after it was considered transphobic. The original title was “I Sexually Identify as an Attack Helicopter”. That opinion was mostly based on reading the title alone and not knowing the author - who is transgender. As matter of fact, the story is not transphobic, but rather the opposite. It isn’t really a story, rather a sort of pamphlet of what gender identity means. The main character is a woman whose mind has been altered so that she identifies herself as an attack helicopter. She and her gunner are on a bombing run to the southern part of the fragmented US, their mission is to blow up a high school. There is some sort of a war going on against a business located there. While the mission is going on she ponders the question about the role of perceived gender and sexual preferencies.  The writing was ok, but the story portion was lacking. 

My voting order will be. 

1. "Two Truths and a Lie", Sarah Pinsker (Tor.com)

2. “The Pill”, Meg Elison (from Big Girl, (PM Press))

3. Monster”, Naomi Kritzer (Clarkesworld, January 2020)

4. “The Inaccessibility of Heaven”, Aliette de Bodard (Uncanny Magazine, July/August 2020)

 5. “Burn, or the Episodic Life of Sam Wells as a Super”, A.T. Greenblatt (Uncanny Magazine, May/June 2020)

6. “Helicopter Story”, Isabel Fall (Clarkesworld, January 2020)

Jarkko Sipilä: Kylmä jälki (Takamäki #7)

Uusi Takamäki autokuunteluna. Tällä kertaa Takamäen porukka etsii elinkautisvankia, joka karkasi isänsä hautajaisista. Mies oli tappanut vaimonsa humalassa, eikä hänellä ole mitään muuta rikostaustaa, ei yhteyttä jengeihin tai huumekauppiaisiin, joten tutkinta ei erityisen intensiivistä ainakaan alussa ole. Asian taustaa selvitettäessä jää auki miksi mies ylipäätään karkasi - hän oli ollut vankilassa viime vuosina syrjäänvetäytyvä ja rauhallinen. Kun mies ei löydy hänen taustojaan selvitetään syvemmin mahdollisten piilopaikkojen löytämiseksi ja näyttää siltä, että alkuperäinen rikostutkimus oli aika huolimattomasti tehty. Vankilassa mies oli ollut alkuvuosina erittäin katkera, tehtaillut valituksia tuomiostaan ja hän oli ehdottomasti kieltänyt syyllisyytensä. Voisiko tässä olla jotain perää? Mutta mikä on laukaissut pakenemisen nyt vuosien jälkeen, kun ensimmäiset valvomattomat vankilomatkin olisivat melko pian olleet tulossa?

Taattua laatua ja taas kerran mielenkiintoinen kertomus, joka on vähintään sarjansa keskitasoa tai jopa yli. Kirjassa on tarkkaa poliisityön kuvausta ja mukana on jonkin verran rikospoliittista kommentointia kuten monissa muissakin sarjan kirjoissa. Edelleen kirjan paino on selvästi puhtaassa poliisityössä enemmän kuin poliiseissa itsessään, mutta vähitellen heidän taustansa tulevat mukaan ainakin pienenä osana tarinaa. Sujuvaa ja viihdyttävää kuunneltavaa matkoilla.  

This time, Police inspector Takamäki is trying to find an escaped convict. He was taking part in his father’s funeral while he escaped from his guard. He was considered to be a low risk even if he was sentenced to life in prison. He has “just” killed his wife while extremely drunk and he had no past convictions of other violent crimes, biker gangs, or drug trafficking. When the police studied his past to find possible contacts, it started to appear that the original crime was sloppily investigated. But why escape now? Another excellent police procedure with clear writing and some commentary of criminal and juristic policies. As usual, the emphasis is more on real police work than on the troubled past of the investigators, but slowly more is revealed of the family life and past of the main characters.

320 pp

Kuoleman tahdissa (Sara Zuckerman #1) by Anne Holt, Even Holt

A heart doctor has problems with his heart and gets a cardiac pacemaker which is capable of correcting cardiac arrhythmias. He dies two days later and it turns out that his pacemaker was tampered with. After another patient dies in a similar manner it seems that problem is widespread. Cardiac surgeon Sara Zimmerman and a junior doctor must find out what is going on. Not as good as the sequel I had already read. The story was spread over several time periods and had far too many characters, so the storytelling felt very disjointed, sometimes even confusing and hard to follow. The writing (or translation) wasn’t anything to celebrate either. A disappointment after the pretty good second part.

Sydämen elektrofysiologiaan erikoistunut, jo eläkeikäinen lääkäri saa pahan rytmihäiriön. Hänelle päätetään asuntaa sydämen rytmihäiriötahdistin, joka tunnistaessaan rytmihäiriön pystyy kääntämään rytmin normaaliksi pienellä sähköiskulla. Pari päivää myöhemmin mies on kuollut. Kuolemaa pidetään ensin luonnollisena, mutta sitten leikanneen kirurgin, Sara Zuckermanin, huoneeseen ilmaantuu verinen tahdistin. Kyseessä oin kuollen miehen tahdistin. Tahdistimen ei missään tapauksessa olisi pitänyt päätyä sinne mistä se löytyi. Sara ja tekniikkaan perehtynyt apulaislääkäri tutkivat tahdistinta, ja huomaavat, että siihen on asennettu virusohjelma, joka tappaa tahdistimen käyttäjän kahden päivän kuluttua tahdistimen asentamisesta. Kun toinenkin ihminen kuolee, näyttää siltä, että ongelma ei koske vain yhtä laitetta. Pienenä lisämausteena Norjan öljyrahasto on tehnyt miljardiluokan sijoituksen tahdistimen valmistaneeseen yhtiöön ja koko maan varat ovat vaarassa, jos yhtiö kärsii pahasti. Takaumissa selviää syy siihen, miksi virus on tehty ja jossain määrin syyllisten motivaatioita.     

Kerronta kirjassa oli hyvin hajanaista ja tapahtumat sijoittuivat useaan eri aikaan. Myös henkilöitä mukana oli hyvin runsaasti, osittain sellaisia, joiden liittymistä kokonaisuuteen oli aluksi lähes mahdoton hahmottaa. Muutenkin kerronta oli kovin huteron ja episodittaisen tuntuista ja kokonaisuus tuntui aika pahasti leviävän. Kirja oli mielestäni huomattavan paljon heikompi, kuin saman sisarusparin seuraava (ja toistaiseksi sarjan viimeinen) kirja, Äkkikuolema. Jos olisin tämän ensimmäisen osan lukenut, niin tuskin olisin enää jatkoon tarttunut. 

398 pp

Christian Rönnbacka: Tulen aika (Antti Hautalehto #9)

Automatkoilla äänikirjana kuunneltu.

Hautalehto on viime kirjan tapahtumien jälkeisen oikeudenkäynnin jälkeen päässyt vapaaksi ja vapautettu kaikista syytteistä. Siinä määrin tapahtumat häneen vaikuttivat, että toipuminen ei tapahdu käden käänteessä ja hän elää pitkään käytännössä erakkona. Pikapikaa tehdyn työpaikkahakemuksen jälkeen hän saa työtä uuden projektin vetäjänä. Projektin tavoitteena on estää maahanmuuttajien radikalisoitumista ja Ruotsin kaltaisen tilanteen kehittymisen estäminen. Projektiin tulee konsultiksi nuori ruotsalainen naispoliisi, jonka sisar on tehnyt itsemurhan. He ovat vasta aloittelemassa toimintaansa, kun useampi maahanmuuttaja löytyy kuoliaaksi ammuttuina. Onko liikkeellä sarjamurhaaja, joka toimii rasistisilla perusteilla? Asiat muuttuvat erikoisemmiksi, kun osoittautuu, että ihan kotisyntyisen vaimon mukiloijajuntin auto-onnettomuudeksi luultu kuolema johtuu samalla aseella tehdystä laukauksesta.

Kirja palaa takaisin tavallisempaan poliisityöhön edellisen kirjan toimintajännärityylin jälkeen. Tarina pysyy hyvin kasassa, tosin loppupuolella syyllinen alkoi olla hiukan liian ilmeinen ennen loppukohtausta, vaikka motiivit olivat epäselviä. Kirja oli sujuvaa menoa, jossa lopussa näytetään resetoitavan näiden parin viimeisen kirjan aiheuttamat muutokset Antin elämässä ja mitä todennäköisemmin palataan aikaisempaan tilanteeseen sekä työn, että seurustelun suhteen. Another in a series about Antti Hautalehto, now former police chief of the violent crimes of a small town near Helsinki. The events of the last book left him incarcerated and suspected of several killings. Now all charges have been cleared as justifiable self-defense, but it takes some time to recover from the very violent events. He gets a new job leading a taskforce to prevent the increase of gang- and race-related violence. But there are several killings of people of color - is there a serial killer working on a racial base? But when a car accident involving a native Finn turns out to be a murder that was committed with the same weapon as the other killings, it appears that motive isn’t so simple. Return to more familiar police procedural form after last book’s action-thriller mode. As usual, very entertaining mix of action, police work, and sly humor. 334 pp.

His Majesty's Dragon (Temeraire #1) by Naomi Novik

The story takes place in an alternate history where several different breeds of dragon exist. The dragons are mostly intelligent, they are able to converse and are at least as intelligent as humans. 

A British naval officer’s ship captures a French ship. It turns out that the ship is transporting a dragon’s egg which is just about to hatch. Dragons imprint permanently to a person who is near them after the hatching. It turns out that the newly-hatched dragon accepts only the captain as his companion. The captain is at first pretty devastated, as this will ruin his naval career and plans of marrying. The dragon is extremely valuable, as the Brits try to defend themselves against Napoleon’s continuing attacks and the dragons are irreplaceable as flying fortresses, so there is no way to get out of the responsibility. The pilots who fly the dragons are considered to be a strange and socially awkward bunch who rarely marry, as their close bond to dragons and the time they demand are far too much for real social life. It turns out that all that is true, but it isn’t so bad after all. And bonding with a dragon isn’t so bad either, as there is a real comradeship between ”animal” and human, and between human handlers, also. This book is the first part of the series, and it is pretty good in itself. 

The book was mostly an introduction to its world and characters, but it did its job very well. The personalities of the dragons and the humans were both well-rounded and complete. The language was enjoyable to read. The only downside was that I couldn't really grasp the size of the dragons and how and where they were able to carry so many people around. 

I need to think about reading the other books in the series. Anyway, my reading queue is so long that it might take a while before I do that, if I do. 

356 pp. 

Jarkko Sipilä: Mitään salaamatta (Takamäki #6)

Taas uusi Takamäki-sarjan kirja, joko on autossa kuunneltu. Tällä kertaa murhasta syyllinen on jäänyt oikeastaan heti kiinni. Alamaailman huumekauppias on ampunut toisen, kunhan motiivi edes jollain tasolla selviää, niin selvä juttu? Osoittautuu, että murhaajaa on ollut saattamassa kovan luokan gangsteri ja tästä on vakuuttava silminnäkijän todistus. Olisiko mahdollista narauttaa huumeliigan pomo murhaan osallistumisesta?  Oikeus tekee ratkaisun ja konna joutuu vankilaan. Mutta silminnäkijää, tavallista kansalaista, aletaan vainota. Miksi tässä vaiheessa, todistelut on todisteltu ja konna on telkien takana?

Kirjan alku oli hiukan hidas, ja kunnolla tapahtumat lähtivät liikkeelle vasta puolen välin jälkeen. Alkupuolella tutkittiin murhaa, jossa tekijä oli varmuudella tiedossa, joten ihan kovin paljoa tutkittavaa ei ollut. Oikeastaan kirja lähti liikkeelle kunnolla vasta siinä vaiheessa kun rikollinen oli murhasta oikeudessa vankilaan tuomittu ja tämän jälkeen tapahtumat sitten etenivät taas ihan hyvää vauhtia. Hiukan jäin ihmettelemään, miksi vainottu nainen ei tehnyt ilmeistä ratkaisua ja tilannut 3-4 viikon etelänlomaa johonkin paikkaan mistä ei kerro kenellekään. Ehkä hiukan keskitason alapuolelle teos jäi sarjassaan.  

Another part of Takamäki series, about the investigations of Helsinki police department’s violent crime division. This time the murder itself is a clear case. A criminal boss is finally convicted, and murder gives you a life in prison. But the eyewitness who put the murderer into the prison is starting to be harassed. Why at this point, the trial has already happened? Another pretty good book, perhaps a bit below average for the series as the first half of the book was pretty slow.

348 pp. 

Veikko O. Haakana: Jäätikkö uhkaa

 Lapsuusmuistojen verestelyä. Luin lapsena monta näitä Veikko Haakana paleofiktioita ja muistelen paria niistä suurella lämmöllä, ongelma on mikä mahtoi olla se paras. Tämä se ei ollut. Kirja kertoo nuoren jääkauden alkuvaiheessa eläneen alkuihmisen seikkailuista. Vanhat miehet ovat sitä mieltä, että ilmasto on kylmentynyt, ja Urri päättää lähteä pohjoiseen selvittämään asiaa. Tällä matkalla hän kokee seikkailuja. Siinä sivussa hän kesyttää ensimmäisen koiran ja tämän lisäksi aikuisen mammutin. Kirja on vanhahtavalla poikakirjatyylillä kirjoitettu. Kirjassa on ”kaikkitietävä” kertoja, joka ei tiedä vain enemmän kuin kirjan henkilöt, vaan myös suunnattomasti enemmän kuin lukija, keskeyttäen kertomuksen aina välillä lyhyillä opettavaisilla luennoilla tai aikuisen näkökulmasta viisastelevilla sivuhuomioilla. Aikuisena luettuna tämä oli aika surkea ja erittäin epäuskottava kirja. Metsästäjä-keräilijä heimollakaan ei ole lainkaan päällikköä, vaan kaikki istuskelevat lähinnä leiritulella lähes nälkää nähden, kunnes urhea nuori osoittautui niin eteväksi, että päällikkyys on itsestään selvää. 

An old paleo-fiction book I read as a young boy. I am seeking a very good book by this author I fondly remember - this isn’t it. A young Stone Age boy in the early phases of the last ice age has some unrealistic adventures while trying to find out where cold is coming from. All told from the point of view of an all-knowing narrator who makes naive observations and stops now and then for a short lecture. Pretty bad.

196 pp. 

Harrow the Ninth (The Locked Tomb #2) by Tamsyn Muir

 DNF.

I enjoyed the first part of the series, especially due to the snarky main character with a huge dose of self-irony. As she (at least) mostly died at the end of the first part she isn’t exactly in this book, and the faults (confusing narrative technique and world-building which left everything mainly on allusion) were even more heavily used here. The structure of the book is extremely complicated. There are several timelines going on at the same time, some of the chapters use second-person narrative and some of them use third-person narrative, all that combined with an apparently unreliable narrator who herself is very confused, and all that written with a very complex and heavy-handed style with a mix of some extremely surreal scenes. After 25% of the book, I was still very confused about what was going on. Apparently, there was some sort of danger which was created by magical science and which threatens everything and which must be prevented, while there were very disjointed flashbacks to the events of the first book or something, I am not very sure. I don't very much care. I am probably far too stupid for this book and I will continue the Nobel award worth book by Kazuo Ishiguro which I was reading as ”light filler” while reading this one. At least I know what is going on in that one and it is far easier and more enjoyable to read. 

Jarkko Sipilä: Likainen kaupunki (Takamäki #5)

 

Autossa kuunneltu kirja. 

Rekkakuski löytyy kuolleena palaneesta autostaan. Pian osoittautuu, että kyseessä ei ollut vahinko, vaan murha; hänessä löytyy valtava määrä heroiinijäämää, aivan liikaa ollakseen tavallinen yliannostus. Rekkakuskilla on poliisitietojen mukaan takanaan vankilatuomio, mutta jostain syystä tämä ei näy kaikissa tietokannoissa ja kun asiaa selvitetään ei vankilassa kukaan muista koskaan häntä nähneensä, ei henkilökunta eikä vangit. Jotain kovin kummallista asiassa näyttää olevan; kaikki ei ole ihan siltä mitä näyttää. Onko kyseessä peiteoperaatio? Ja onko se peiteoperaatiokaan ihan sitä miltä se näyttää? Kuka huijaa ketä ja miksi ja miten? Vähintään samaa tasoa kuin aikaisemmat kirjat, ehkä jopa keskitason yläpuolella. Matkantekoa sujuvoittavaa kuunneltavaa pitkillä ajomatkoilla.

Another book from the Helsinki homicide series. A trucker is found in a burnt truck. It turns out he was murdered with a huge dose of heroin. The trucker seems to have received a minor prison sentence for a drug-related charge, but it can be found only in some of the police databases and no one remembers him from prison, neither wardens nor inmates. Something strange seems to be going on. A pretty good installment in the series, where everything isn’t what it seems to be - or is just what it seems to be, after all.

303 pp. 

My Hugo-award votes 2021 part one: Short stories

 A very different bunch of nominees compared to the last few years. No extremely experimental allegorical stories at all, as practically all told a real story in an entertaining way. Some of them were slightly too short, and there might be even more interesting things happening after the story ends. None of them was bad, but none of them was clearly above others either, and putting them in any sensible order of “goodness” was not easy. All stories were “good enough” for the award, but I don’t believe any of them will be a classic that will be fondly remembered twenty years from now.

“Badass Moms in the Zombie Apocalypse” by Rae Carson (Uncanny Magazine, January/February 2020)

The zombie apocalypse has been going on for some time. For some reason, zombies smell women giving birth from miles away and swarm in the area. A woman is having a child. So it is entirely logical that she and her partner leave their sturdy and secure compound for a flimsily built shipping container with partly rotten boards. (If they HAVE to leave the compound for some very strange reason, I suggest giving birth in a boat). It is a moving story about heroism that doesn’t make any actual sense at all. Entertaining, though.     

“A Guide for Working Breeds” by Vina Jie-Min Prasad (in Made to Order: Robots and Revolution, Solaris)

 A new robot/android exchanges tips with its mentor, which turns out to be a ”battle droid” of some kind. But maybe both can learn something from the friendship they build. Or at least they can watch funny dog videos together. A short story told by the messages exchanged between the two main characters. (And, apparently, a city called The New Koirapolis has the cutest dogs in the world :-))

“Little Free Library” by Naomi Kritzer (Tor.com)

 A young woman puts up a ”free library” in her yard. People are supposed to take a book and leave a book. Books start to disappear and some strange things are left behind. It seems that there is a portal somewhere which enables changing things. A well-written, entertaining and fun story.

“The Mermaid Astronaut” by Yoon Ha Lee (Beneath Ceaseless Skies, February 2020)

 The tale of Little Mermaid retold. Essarala is a mermaid who dreams of stars. When a spaceship lands with a multispecies crew she gets a chance. But she must give up her tail, her family, and her world. She sees wonders but is destined to return. A pretty good retelling of the story, but it is “just” a retelling of a familiar tale.

“Metal Like Blood in the Dark” by T. Kingfisher (Uncanny Magazine, September/October 2020)

 An inventor has created two sentient robots on a planet, one who is able to burrow into the ground and seek metals and another who can fly. As the elderly inventor gets sick he must call for help and leave his inventions behind. The planet they are living on is an old one and almost all metals have been dug out (I wonder what happened to them; if everything is mined out, there should be plenty of deposits of abandoned tech and metal lying around - it is hard to imagine that all metal found on the planet was sent out to space.) The robots eventually go to space and encounter another robot, who isn’t as benevolent (and naive) as they are. It is a fairly good story with some implausibilities whose author apparently doesn’t really understand the rules of thermodynamics.  

“Open House on Haunted Hill” by John Wiswell (Diabolical Plots, 2020)

A haunted house that has been uninhabited for some time really wants some company. It is being sold and there is an open showing. It is almost over-eager to please and get a small family consisting of an agnostic/skeptic widower and a little girl to move in. A fun little “ghost story” featuring a ghost house with some puppy-like characteristics.

My voting order will be:

1. “Little Free Library” by Naomi Kritzer (Tor.com)

2. “Metal Like Blood in the Dark” by T. Kingfisher (Uncanny Magazine, September/October 2020)

3. “Open House on Haunted Hill” by John Wiswell (Diabolical Plots, 2020)

4. “Badass Moms in the Zombie Apocalypse” by Rae Carson (Uncanny Magazine, January/February 2020)

5. “A Guide for Working Breeds” by Vina Jie-Min Prasad (in Made to Order: Robots and Revolution, Solaris)

6. “The Mermaid Astronaut” by Yoon Ha Lee (Beneath Ceaseless Skies, February 2020)

Tuula Karjalainen: Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta

Tove Janssonin elämäkerta. Kirjan alkupuolella tuntui, että kirja painottui liikaa juoruiluun. Itseä ei juuri kiinnostanut kenen kanssa Tove milloinkin seksiä harrasti, vaan enemmän hänen tuotantonsa. Kirjan lopulla (ilmeisesti osittain kun Toven elämä vakiintui) tämä juoruiluaspeki vähentyi ja paino siirtyi enemmän siihen, mikä oli kiinnostavaa, eli hänen taiteeseensa. Se osuus kirjasta oli kiehtovaa ja hyvin kirjoitettua, mutta yksityiskohtaisemminkin eri teoksia olisi voitu kyllä käsitellä ja analysoida. Tovella oli kiinnostava ja pitkä elämä ja siihen mahtui oikeastaan monta eri uraa taidemaalarista lastenkirjailijan ja sarjakuvapiirtäjän kautta aikuisille kirjoittavaan kirjalijaan ja lopultaa taas enemmän taidemaalariin, jonka tyyli ehti muuttua vuosien kuluessa. Hyvä ja luettava kirja, joka tarjosi hyvä näkökulman persoonallisen ihmisen elämään..    

A biography of Tove Jansson, author who is mostly known from the Moomin books. She was an accomplished artist in many genres, producing art, illustration, cartoons and novels in a wide variety of subjects. The book was interesting, especially after the emphasis moved more to her art than to who she was sleeping with (apparently she was pretty accomplished in that too). I would have loved a little more detail on her artwork, but that would perhaps have made the book so much thicker.

303 pp.