Hal Duncan: Pako helvetistä! (Escape From Hell!)

A breathless run through the hell itself, when four people, a hobo who committed suicide, a mob enforcer/killer, a prostitute, and a gay man, are trying to escape. The hell resembles a mix of a failed fascist police state and corporate America turned up to 11. It is a breathtaking, violent, but yet funny romp, in its own way, through a nightmarish landscape.

Neljä ihmistä kuolee: kulkuri tappaa itsensä, ilotytön sutenööri hakkaa hengiltä, kun tämä yrittää paeta, palkkamurhaaja tulee itse työantajansa tappamaksi, homo on ilmeisesti hakattu hengettömäksi. Jo matkalla he näkevät toisensa ohimennen, mutta päätyvät sitten ihan omiin helvetteihinsä. Kulkuri joutuu etsimään elintilansa postapokalyptisen näköisiltä kaduilta, joilla julmat poliisipartiot pitävät järjestystä yllä, ilotyttö joutuu huumattuna ja vangittuna toistuvien raiskauksien kohteeksi, gangsteri on vankilan kaltaisessa rakennuksessa toistuvasti kidutettava, ja homo ”sairaalassa” jossa hänet yritetään pakolla ja lääkkeillä ”parantaa” homoudesta. Gangsteri-murhaaja onkin sen verran kova luu, että hän pakenee omasta helvetistään, ja enemmän tai vähemmän sattumalta jatkaa pakoa muiden päähenkilöiden kanssa. Tästä alkaa mielipuolinen käytännössä taukoamaton hurmeinen pako, jota hölysuinen uutistoimittaja seuraa helikopterista.  Vauhdikas ja erikoinen kirja, joka sotkee keskenään toimintaa, kauhukuvastoa, ironiaa ja huumoria. Loputus on hiukan avoin, toisaalta muun tyyppistä loppua kirjalle olisi vaikea kuvitella.

 189 pp. 

Agatha Christie: Varjossa auringon alla (Evil Under the Sun)

 

A Hercule Poirot mystery happens in a small isolated hotel. After almost a third of the book, one guest is found murdered. After many discussions, our detective naturally found the culprit. Both the motive and the method of murder are extremely contrived and unlikely. A fairly boring and stupid book.  

Pitkästä aikaa Agatha Christien kirja. Hyllyssä oli useampi hänen teoksensa lukemattomana tai niin kauan sitten luettuna, että mitään muistikuvia ei niistä enää ollut. Tämä päätyi luettavaksi parhaimman Goodreads-arvosanan perusteella. Tapahtuma paikka on niemenkärkeen eristynyt hotelli, jossa on (melko) värikäs (ja kliseinen) joukko vierailijoita. Kun lopulta yksi heistä löytyy kuolleena (tähän ehtii koulua lähes kolmasosa kirjasta) Hercule Poirotin tehtävänä on selvittää kuka ryhmästä oli murhan tekijä. Luonnollisesti tämä lopulta onnistuu. 

Kirja ei minun mielestäni hyvästä Goodreads -arvosanastaan huolimatta missään tapauksessa ole paremman pään Poirot-kirjoja. Alkupuolella kirjaa ei tapahdu juuri mitään ja murhan suoritustapa ja etenkin sen motiivi ovat todella kaukaa haettuja ja erittäin keksityn vaikutelman antavia. Henkilöhahmot olivat varsin karikatyyrimäisiä. Tämän teoksen perusteella ei kovaa intoa kehittynyt uutta Christietä lukemaan. 

256 pp.

Anu Hopia, Pekka Lehtonen: Kuplivaa kemiaa - Kiehtovat juomat kotikaljasta kombuchaan

Kirja juomien kemiasta. Painopiste on luonnollisesti aika paljon alkoholijuomissa – ehkä teetä ja kahvia olisi voinut käsitellä hiukan enemmän. Asiat on esitetty hyvin selkeällä ja viihdyttävällä, joskus ehkä liiankin kevyellä kielellä ja mukana on jotain pieniä anekdootteja käsiteltäviin asioihin liittyen – näitä kyllä olisi voinut olla enemmänkin. Mielenkiintoinen perusteos alallaan, tutustumisen arvoinen.

 

A nice and well written review of the chemistry of different drinks. The emphasis is on alcoholic varieties, but other types of drinks are also covered. All facts are presented in a conversational tone with some (too few) amusing anecdotes.

258 pp. 

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet (Colorless Tsukuru Tazaki and His Years of Pilgrimage)

A typical book by Murakami. An introverted man who can’t really form relationships, past trauma, a perky young woman, travel with a mission (this time to Finland), sexual dreams, and many, many mentions of breasts of every single female character regardless of her age. In spite of all that, the book is very enticing reading with some dreamlike quality even if this has little magical realism of his other works.

Pitkästä aikaa Murakamin kirja luettavana. Kirja kerto hiukan syrjäänvetäytyvästä miehestä, joka asuu yksin ja jonka ammattina on asemarakennuksien suunnittelu. Hän on reilusti kolmikymppinen ja on muutaman kerran seurustellut, mutta aina kun suhde on ollut muuttumassa vakavaksi, se on lopahtanut. Hän on kuulunut lukioaikanaan erittäin tiiviiseen viiden nuoren porukkaan. Kavereiden tapaaminen jatkui vielä opiskelun alkamisen jälkeen, kunnes hän ilman selityksiä ”erotettiin” kaveripiiristä. Tämä oli kova isku ja masennuksen kautta mies kävi jo lähellä itsemurhaa. Elämä kuitenkin jatkui ja nyt hän on tavannut naisen, jonka kanssa voisi ehkä lopultakin suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Naisen mielestä hän ei kuitenkaan ole ehjä, vaan vuosien takainen hyljätyksi tulemisen kokemus kaikertaa yhä edelleen. Naisen suosituksesta mies lähtee matkalle tapaamaan jokaista vanhaa ystäväänsä. Tämä matka sitten ulottuu Suomeen ja Hämeenlinnan kulmilla sijaitsevaan pikku kesämökkiin asti. Asiat osittain selventyvät, mutta osittain jäävät avoimeksi, kuten kirjan loppukin. Kirja on tutun tyylistä ja teemoiltaan muuta kirjailijan tuotantoa vastaavaa tekstiä, jossa myös kirjoittajan voimakas kiinnostus naisten rintoihin tulee ilmi hänen muidenkin kirjojensa tapaan. Kerronnaltaan se on rauhaisaa ja jotenkin kummallisesti imevää tekstiä, vaikka tapahtumia siinä aika vähän loppujen lopuksi on. Tyyliltään tämä menee lähemmäksi ”Norwegian Wood” kirjaa, eikä sisällä joitain poikkeavan voimakkaita unia lukuun ottamatta maagista realismia. 

330 pp. 

      

Jari Salonen: Kaikki me kuolemme kerran (Zetterman #5)

 

Seuraava kirja Zetterman-sarjassa. Oili, KRP:n komisario ja Zettermanin entinen työtoveri ja nykyinen naisystävä, on päässyt pois sairaalasta viime kirjan aivovamman jälkeen. Hänen toipumisensa on hidasta (tosin aivan yliluonnollisen nopeaa ja hyvää jos todelliseen kyseisen tasoisen aivovamman ennusteeseen vertaisi) ja pahinta ovat herkkä väsyminen ja niin voimakas matkapahoinvointi, että kotoa kävelymatkaa pidemmälle lähteminen on erittäin vaikeaa. Zettermaniin ottaa yhteyttä keskitason iskelmälaulajan tyttärentytär. Mies on ollut kadoksissa jo useamman päivän ja oli jättänyt tulematta tyttärensä syntymäpäiville. Myös levytyssessiot olivat jääneet väliin, eikä hänen puhelimeensa saada yhteyttä. Miehen auto löytyy mökiltä, jota hän oli saanut lainata ja hänen vaatteensa ovat rantasaunalla hyvässä järjestyksessä, mutta miestä itseään ei löydy mistään – ennen kuin parin viikon päästä hänen ruumiinsa löytyy kelluvana järven lahdesta. Tapaturma? Vaiko itsemurha? Hiukan kummallista tosin, että mies, jolla oli niin vahva fobia veteen, että ei mennyt laiturillekaan ilman pelastusliivejä olisi vahingossa hukkunut tai tahallaan itsensä hukuttanut? 

Sympaattista, mutta taas ehkä hiukan enemmän sivupolveilevaa tarinankerrontaa, jossa päähenkilöt ovat inhimillisiä ja uskottavia. (Tosin Zettermanin selviäminen hengissä eräästä yksittäisestä kirjan tilanteessa on yksi epäuskottavimpia asioita, mitä kirjoissa on hetkeen vastaan tullut). Sarjassansa varmastikin vankkaa keskitasoa.  

This time retired police inspector Zetterman tries to find out why a middle-tier, elderly singer died by drowning. Given that he was deathly afraid of water, it doesn’t make sense that he took a casual swim or committed suicide in that way. The characters are sympathetic, and the plot advances at a leisurely pace. A nice book but with a few too many sidetracks.

318 pp.

Jane Harper: Kadonnut mies (The Lost Man)

Australiassa tapahtuva dekkari, joka ei suoraa jatkoa kirjoittajan kahdelle aikaisemmalle teokselle – samassa maailmassa se kyllä ainakin yhden vihjeen perusteella tapahtuu. Tapahtumapaikkana ovat Australian suunnattomat karjatilat, joiden pinta-ala lasketaan jopa tuhansissa neliökilometreissä.  

Paikallinen tilanomistaja löytyy kuolleena autiomaasta vanhan yksittäisen autiomaassa kuolleen henkilön muistokiven vierestä. Hänen autonsa löytyy muutamien kilometrien päästä. Aluksi epäillään, että auto olisi rikkoutunut, mutta se on täysin kunnossa, polttoainetta on riittävästi ja autossa on täydet hätävarastot vettä ja ruokaa. Tämän jälkeen kuolema aletaan pitää itsemurhana, mutta kuolleen veli (jota koko pikkukaupungin väki halveksii vuosia sitten sattuneen yksittäisen tapauksen jälkeen) alkaa epäillä jotain – auto oli niin kaukana ruumiin löytöpaikasta, että kuumassa ilmastossa olisi ollut käytännössä mahdotonta selvitä autosta sinne asti. Myös muita kummallisia yksityiskohtia tuntuu tapaukseen liittyvän. Kuollut mies oli paikkakunnalla arvostettu, suuresta tilasta vastuussa oleva. Miesten isä oli ollut aikanaan väkivaltainen ja veljekset olivat olleet lähinnä helpottuneita, kun tämä kuoli liikenneonnettomuudessa. Pikkuhiljaa paljastuu, että kaikilla on salaisuuksia, henkilöt eivät ole miltä vaikuttavat ja motiiveja useammalla löytyy, mutta ei ehkä ihan riittävän voimakkaina murhaamiseen. Kyseessä on hyvä ja kohtalaisen vetävästi kirjoitettu kirja, mutta se oli ehkä hiukan pitkitetty ja tapahtumat ainakin alkupuoliskolla olisivat voineet edetä hiukan nopeamminkin. Mielestäni tämä teos ei ole aivan kirjoittajan ensimmäisen romaanin tasoa. Tapahtumapaikka oli kuitenkin elävästi ja mieleen jäävästi kuvattu. 

A man has died on a giant Australian farm. At first, it seemed to be a suicide, but there were a few things that didn’t fit that – one of them is that the man could never have walked to the place he was found from his car in the heat of summer (or winter – I wonder how it is called in Australia). Almost everyone has some secrets in their past, and the dead man wasn’t so nice as his public reputation was. A pretty good book, but not as good as the earlier ones by the same author, especially her first book.

400 pp

Myth Conceptions (Myth Adventures #2) by Robert Lynn Asprin

 The adventures of magician apprentice Skeeve and his magician (who has lost his powers) friend, a demon named Aahz from the dimension of Perv (yes, Aahz is a pervert) continue. The friends are relaxing at the inn, which came to be in their possession at the end of the last book, when they hear that a nearby kingdom is hiring a court magician. As government jobs are easy and well paid, they decide to get that job. There seems to be some heavy competition for that tenure, but thanks to his shrewdness, Skeeve manages to get the job. It turns out that there was a good reason why the kingdom was seeking a magician: there is a huge invading force closing in, so huge that the country’s military wouldn’t have any chance with it so a magical solution is imperative. As Skeeve is just an apprentice and Perv doesn’t have any power, that is a slightly tall order. But fast talking and clever scheming might work…

A fun book that is based on clever wordplay and surprising and funny plot twists (I wonder how Aahz, the pervert, knows so many of our idioms which always go over every other character's head). A fun little book, looking forward to the next part.    

208 pp.