Kersti Juva: Tolkienin tulkkina – Tarina Sormusten herran suomentamisesta

 

Kirjan Sormuksen herran ja sen sivuteoksien kääntämisestä. Näiden kirjojen käännöksethän ovat olleet erittäin arvostettuja ja ovatkin varsin loistavia. Nyt niiden kääntäjä pääsee ääneen ja kuvaa varsin yksityiskohtaisesti käännösratkaisuja, joita teki ja antaa esimerkkejä alkutekstistä ja käännöksen eri vaiheista. Tämä osuus kirjasta oli hyvin kiinnostava, mutta kirjan loppupuoli koostui joka ikisen missään sarjan kirjassa esiintyneen nimen (sukutaulussa ollut yksitäinen maininta tai kartassa ilmoitettu paikka mukaan lukien) yksityiskohtaiseen käsittelemiseen. Päähenkilöiden ja päätapahtumapaikkojen kohdalla tämä oli jopa kiinnostavaa, mutta selitys siitä kuinka päädyttiin jonkun liitteissä olevan sukutaulussa kertaalleen mainitun henkilön nimeen: ISO haukotus. Ehkä jotain Tolkien intoilijaa tämä voisi kiinnostaa, mutta ehkä päähenkilöt olisi voinut käsitellä erikseen ja ”nobodyt” sitten erikseen, jolloin ne olisi ollut helppo hypätä yli. Ehkä pitää tutustua saman kirjailijan yleistä kääntämistä käsittelevään teokseen, siinä tuskin on samaa ongelmaa turhista nimilistoista. Tämä nimitulva jätti lopuksi hiukan negatiivisen olon kirjaa kohtaan.

The translator of the Lord of the Rings series explains her choices while making the translations. The first part, where the original text, first, second, and sometimes third translation was compared, was very interesting. The latter part of the book, where the translation of every single name, both persons and placenames mentioned in ANY way in ANY of the books is discussed, is numbingly boring, as I am not a hard core Tolkien fan.

232 pp.

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto

Tämän vuoden Finlandia-palkinnon voittaja tuli lukulistalle tavalliseen tapaan. Kirja ei ole mikään tavanomainen juoniromaani, vaan jotain aivan muuta. Kirja kertoo oikeastaan kirjasta. Kirjailija (siis keksitty kirjailija) Jan Holm on joutunut kiireiseen sydänleikkaukseen ja on kirjoittanut siitä kirjan (joka siis on kuvitteellinen). Tämä todellinen kirja sitten kertoo tuon kirjan lukeneiden henkilöiden tuota kuvitteellista kirjaa koskevista kommenteista ja osittain heidän tajunnanvirtaista toisiinsa liittymättömistä mietteistään ja ajatuksistaan, jotka osittain ovat ehkä kirjan esiin nostamia, osittain taas enemmän spontaaneja. Nämä “hajatelmat” on pääosin nimetty jonkin hahmon mukaan ja näistä joistain muodostuu (ehkä) jonkinlaista kokonaisuutta. Myös kirja kokonaisuudessaan muodostaa jonkinlaisen hyvin hajanaisen kokonaisuuden sairastumisesta leikkauksesta toipumiseen tai siihen kuolemiseen, aikajärjestys on löydettävissä, vaikka ei heti siltä vaikuta. Kielellisesti pätkät ovat pääosin hyvin tehtyjä. Osa niistä on oivaltavia, osa hauskahkoja, osa kiinnostusta herättäviä, mutta osa taas vain kummallisia ja outoja eivätkä liity mihinkään millään järkevällä tavalla. Kirja jättää kuitenkin jonkin hämmentyneen olon: mikäs tässä nyt sitten oli se varsinainen tarkoitus? Toisaalta - tarvitseeko kaikella aina olla tarkoitusta? Itse kuitenkin pidin tästä jopa enemmän, kuin saman kirjailijan edellisestä Finlandia-voittajasta, Akvarelleja Engelin kaupungista, jossa oli vähän sama ongelma kuin tässä teoksessa, juonen puuttuminen, mutta siinä kirjassa ehkä Engelin jatkuva tyytymättömyys rasitti vähän liikaa. Omalla listalla Finlandia-voittajissa tämä menee ehkä noin puolivälin seutuun. 

This was the winner of last year’s Finlandia Prize, the most prestigious literary award in Finland. It’s a fairly unusual and experimental book. The alter ego of the writer has had a sudden cardiac surgery (as did the real author) and has written a book about his experience. This is not that book. This is about the people who had read that book, commenting that on the (imaginary) book and its events in short segments lasting from a few lines to a page or two at most. They sometimes also describe events in their lives and write aphorism-like observations about different things. There is no plot in the book in the ordinary sense, but the general timeline follows the preparations for the surgery and the actual operation – but in a very general, easily missable way. The observations the characters make are sometimes pretty good, amusing, and self-deprecating (apparently, if you write an experimental novel, it doesn’t matter how it ends – no one will read to the end anyway). It’s not a bad book, but it leaves you somewhat confused – what was its point?

379 pp. 

Searching for the Fleet (Diving Universe #7) by Kristine Kathryn Rusch

The next part in the Diving series. This continues the story started in the earlier books – or more or less doesn’t. It consists of separate stories which happen at different times in the timeline of the series, and it doesn’t involve the “Boss”, the main character in most of the other books, at all. We learn what happened “behind the scenes” during some events of the other books. There is also a near-disastrous expedition to the world where the fifth part of the series, The Falls, happened thousands (?) of years earlier. At this time, it was supposed to be an abandoned base. When it is explored, it turns out that there is a new player in the game, something the protagonist of the series had not been aware of, and the new, unknown, force wants to guard that old base at any cost with a ragtag but huge fleet of spaceships with curious weapons, some old, but some working with an unknown mechanism.

For the most part, the book was a very good story, and gave a lot of light to the motivations of some of the characters. The last part of the book was easily the worst – the exploration trip to the old base was interesting, but it was overly dramatic with too much Star-Wars-style fighting, manual flying through a debris field, and ass-pulling of implausible distraction methods. In spite of that, the book left me with a positive feeling, and I am looking forward to the next parts. Unfortunately, the next book apparently isn’t a direct sequel.

428 pp

Pirkko Saisio: Passio

Hesarin viikon kirjana tuli vaihteeksi sellainen teos, joka oli lukulistalla muutenkin. Passio on melkoista pöhinää herättänyt kirja, joka oli Finlandia ehdokkaana, mutta ei voittanut, vaikka oli ehkä yksi ennakkosuosikeista. Passio ei ole varsinainen lineaarinen kirja, vaan se kertoo vuosisatojen kuluessa tapahtuvia erillisiä toisiinsa lomittuvia tarinoita. Tarinoiden yhteisenä tekijänä on kulta ja timantit, jotka ovat peräisin erikoisesta korusta. Koru muuttaa olemusta ja muotoaan vuosisatojen kuluessa useaan otteeseen, kun sitä muokataan ja siitä irrotetaan timantteja ja kultaa milloin minkäkin tilanteen ratkaisemiseksi. Ihmiskohtalot ovat kiinnostavia, kiehtovia ja välillä sydäntä särkeviä. Kirja pitää otteensa lähes loppuun asti, mutta siinä vaiheessa, kun tapahtumat alkavat sijoittua Suomeen, laatu tuntuu laskevan selvästi. Vuosisadan alun itsenäiseksi naiseksi haluavan tytön tarina tuntui ylipitkältä ja kliseiseltä ja sen lopullinen yhteys muihin tarinoihin oli hiukan satunnainen ja tekemällä tehdyn tuntuinen. Myös lopun gulak-tarina tuntui jotenkin arvattavammalta kuin monet alun ihmiskohtalot, vaikka siitä jotenkin jopa sotamies Svejk tuli mieleen yleisen byrokraattisen säheltämisen ja hiukan erikoisen koomisen sävyn ansiosta. Kielellisesti kirja oli hienoa työtä kokonaan ja oli ilman muuta lukemisen arvoinen, vaikka nimenomaan se loppuneljännes olisi pienestä tiivistämisestä hyötynyt. Myös tarinassa kiertäneen kullan ahtaminen juoneen mukaan oli enemmän kuin väkinäistä etenkin noissa parissa viimeisissä osioissa.

This book follows a certain unusual bracelet—and, later, the gold and diamonds derived from it—through centuries and through many different human destinies. Those destinies tend to be very unhappy and tragic, but the book itself is very gripping and well written, and the characters in it are well described and felt very real—mostly. The last two episodes were the least good, and they felt overlong and even cliché. The connection to the gold in them was also extremely stretched and only minor. It is a good book nevertheless.

732 pp

Use of Weapons (Culture #3) by Iain M. Banks

The book has two different stories, or rather the same long story - one part of which is going forward and one part going backward - in more or less alternate chapters. Thrown in are some flashbacks to even earlier events. Cheradenine Zakalwe is a man who isn’t originally from the Culture (a vastly advanced post-scarcity interstellar commonwealth mostly run by super intelligent artificial intelligences). The Special Circumstances, Culture’s military/espionage organization, has recruited him and he has worked in many different kinds of missions, being very successful. Now the Culture needs him for another mission, but he has managed to disappear from his trackers. He eventually consents to the mission if he gets the location of a certain woman. The forward-going chapters describe how the Culture manages to find him and how he handles the new mission he is assigned to. Pretty imaginatively – and very efficiently, it turns out. In the end, even too well. The alternate chapters examine Zakelwe’s past missions for the Culture. He has always been very effective, but not always the most easily controllable operative. Especially when the objective of the mission isn’t what it seems at a first glance. The Culture plays a very long game, and the immediate effect of their actions sometimes seems to be counterproductive given their stated goal, that is, easing military tensions and wars everywhere. He has endured some pretty devastating missions, but has always survived and is found and rescued at the last possible moment by the Culture and his “handler,” Diziet Sma, and an AI drone, Skaffen-Amtiskaw. At the end, the past meets the present.

The format of the story was a bit confusing at first, and I am still unsure when the prologues happen compared to the rest of the story, but the book was excellent nevertheless. Zakalwe has an intriguing personality and a very sharp tactical mind, and he is able to use almost anything as a weapon. By the end of the book it turns out that he is also ready to do literally anything to win against and control his opponent. The writing was good, as everything by Iain M. Banks usually is, and the Culture itself was fascinating to read about. 

411 pp. 

Ursula K. Le Guin: Taivaan työkalu (The Lathe of Heaven)

A classic story about a man whose dreams influence the reality. The psychologist who is treating him tries to turn the world into a better place, but every change he makes has a catch – usually very severe one. An intriguing book, but not without faults: far too much space was used on detailed description of imaginary techniques used to control the dreams. The style of writing was also somehow very much 70s.  

Mies näkee eläviä unia. Niin eläviä, että ne toteutuvat. Jäätyään kiinni huumaavien aineiden käytöstä (joilla hän on yrittänyt saada unensa loppuman) hänet määrätään psykiatriseen arvioon ja hoitoon. Psykiatri oin erikoistunut unitutkimukseen ja huomaa pian miehen kyvyt. Hän kehittää laitteiston, jolla pystyy hallitsemaan unia ja niiden tapahtumia, mutta sitä, miten unennäkö viime kädessä muuttaa maailmaa on viime kädessä hallitsematonta. Kun toivotaan liikakansoituksen poistamista, seuraavana aamuna pääosa maailman väestöstä on kuollut sairauksiin jo kymmenen vuotta sitten. Sodat ihmistren välillä loppuvat, kun avaruusolennot hyökkäävät. Jne. Kaikki tämä tapahtuu aika vastentahtoisen miehen unien kautta, samalla kun psykologi itse päätyy aina vain hulppeampaan toimistoon ja aina vain hienompaan virkaan. Hyvä, kiehtova ja mieleen jäävä kirja. Paikoitelleen oli mielikuvitukseen pohjautuvasta EEG laitteistosta aivan liian yksityiskohtaista selvitystä – en ymmärrä mikä lukijan piti lukea sivu tai kaksi kuvitteellisen laitteen kuvitteellista toimintamekanismia. Ei myöskään kannattasi mainita todellisia lääkeaineita nimeltä teoksessa, joka sijoittuu tulevaisuuteen – on iso riski, että ne ovat muutamassa vuodessa täysin vanhentuneita. Käännös ei ollut mielestäni kovin onnistunut, useammassa kohdassa jäin miettimään kielellisiä kömpelyyksiä, jotka tuskin alkutekstistä johtuivat. 

218 pp.