Eppu Nuotio, Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella (Salome Virta #1)

Dokumenttiohjaaja Salome Virta on saanut toimeksiannon tehdä dokumentti Albert Edelfeltin taulusta Nainen parvekkeella. Asian tekee erityisen ajankohtaiseksi se, että väitetysti tauluun liittyvät luonnokset ovat löytyneet ranskalaisesta kuolinpesästä oltuaan yli sata vuota kateissa. Taulu on suomalaisessa omistuksessa ja pienillä vippaskonsteilla Salome saa selville kuka taulun omistaa. Kyseessä on iäkäs eläkkeellä oleva mies, joka aluksi on yhteydenotoista erittäin epäileväinen, mutta vähitellen he ystävystyvät. Vanhan miehen poika toisaalta epäilee isänsä tulevan huijatuksi ja olevan mahdollisesti dementoitumassa. Hiukan höpsähtäneen oloinen taiteen tutkija, jolle taulun luonnokset olivat päätyneet, käyttäytyy erittäin paranoidisesti ja on varma, että joku seuraa häntä. Myös taulun omistajan asunnon seudussa on epäilyttävää aktiivisuutta. Miksi joku etsisi tuolla intensiteetillä taulua, joka maailman mittakaavassa ei mikään suunnaton arvoesine loppujen lopuksi ole, arvoltaan ehkä muutamissa kymmenissä tuhansissa?

Kyseessä oli kohtalaisen hyvä kirja, mielestäni parempi kuin sarjan kolmas osa, jonka olin jo aikaisemmin lukenut. Historiaan sijoittuneet osuudet olivat mielestäni kirjain heikointa osaa. Myös loppuratkaisu ja tekojen motiivi oli naurettavan epäuskottava, mutta kirja meni oikein mukavasti ja nopeasti lentokoneessa ja lentokentillä puolikoomassa luettuna. Kirja oli sen verran lyhyt ja nopealukuinen, että se loppui nopeammin kuin sille budjetoitu lukuaika. 

The first part of an ”art detective” series. A young female documentarian is asked to create a TV documentary of the painting “Woman in the Window” by a Finnish artist from the beginning of the 20th century, Albert Edelfelt. The sketches might have surfaced after being missing for a century, so there is renewed interest in painting. But it seems someone might be searching the painting and the sketches and doesn’t seem to care about the legal details. Why would someone be SO interested in the painting, which is good, and fairly valuable, but isn’t SO valuable to be worth all that effort? The book was a nice, light read.  The segments describing past events when the painting was being created were pretty boring, though — clearly the worst part. The ending, and “the solution” to why the painting was so wanted didn’t make any sense whatsoever. The book was nice and fast reading while sitting at airports and airplanes.

299 pp. 

Myth Directions (Myth Adventures #3) by Robert Lynn Asprin

The book is another part in the series, where Sorceror’s apprentice and his friends skip between the different worlds and usually end up in very difficult situations. This time, they are facing a sports match, which they would NEED to win. It should be an easy task when your team consists of demons, gargoyles, wizards, and a dragon. But if you have practically no idea at all of the rules and your opponents have experience of hundreds of years playing the game, it won’t be so easy.

A nice light romp filled with fun events and entertaining wordplay and puns that usually go over the head of the main character. It was nice and entertaining filler reading, nothing more, nothing less, and nothing more was expected.

224 pp

Kuolleet linnut eivät laula (Flavia de Luce #6) by Alan Bradley (The Dead in Their Vaulted Arches)

Osa sarjaa, jossa kemiasta innostunut lapsietsivä, Flavia de Luce, ratkaisee rikoksia. Hän elää ränsistyneessä kartanossa erikoisen perheensä kanssa. Hänen äitinsä on kadonnut vuosia sitten ja kun hän ei ollut jättänyt testamenttia, on vaara, että suvun omaisuus joutuu vieraille ja köyhästä suvusta lähtöisin oleva isä ja lapset joutuvat mierontielle. (Ihan en tajua miksi, luulisi lasten ja puolison olevan ensimmäisenä perimysjärjestyksessä). 

Nyt äiti on kuitenkin löytynyt jäätiköltä railosta ja hänen ruumistaan tuodaan paikkakunnalle erikoisjunalla. Jopa Winston Churchill on paikalla vastaanottamassa arkkua. Outo mies antaa Flavialle kummallisen varoituksen, ja vain hetkeä myöhemmin mies putoaa (tai tönäistään) junan alle. Mitä äiti oikein teki? Mitä oikein on meneillään? Mitä tuo outo varoitus tarkoitti? KEHEN VOI LUOTTAA? Voisiko jäätiköllä pakastuneena olleen äidin herättää henkiin? 

Ihan vetävää kerrontaa, vaikka paikoitellen päähenkilö oli liian lapsellinen, ei kai kukaan oikeasti tieteellisesti ajatteleva voisi kuvitella vuosia pakastuneena olleen henkiin herättämistä - ja kummallisen kätevästi 50-luvan maalaiskylästä löytyy puhdasta ATP-jauhetta (jota Flavia kuvittelee äitinsä elvyttämiseen tarvitsevansa), ja jonka kylälääkäri luovuttaa sen kummempaa kyselemättä. Ajanvietteenä kirja menetteli, mutta hiukan liikaa siinä ärsytyksen aiheita tuntui olevan. Saa nähdä tuleeko ja milloin sarjan lukemista jatkettua, mutta kevyttä komediallista tarinointia kirja kumminkin oli. Jatkossa tapahtumat siirtynevät muualle – ehkä yhden osan jossain vaiheessa voisi kuitenkin vielä lukea. 

Another installment in a series where an 11-year-old precocious girl, Flavia de Luce, who is heavily interested in chemistry and poisons, solves crimes. Now, her mother’s body has been found. She had been missing for about a decade. When her body is being brought home, someone falls (or is pushed) on the tracks after the same person gave Flavia a cryptic warning. What is happening? And who WAS her mother? Why is even Winston Churchill taking part in the ceremony?

Some pretty smooth writing, but Flavia was sometimes a pretty irritating mix of a childish idiot and too precocious chemist (whose potions would NEVER have worked in the real life.) The setting of the next book will most likely be different. I will think about reading that, but there is no irresistible urge to do that.  

335 pp. 

A Desolation Called Peace (Teixcalaan #2) by Arkady Martine

A Hugo-nominated book. The second and apparently concluding part of the series. The main character is a former ambassador from a large, independent space station. He worked at a giant and very powerful Teixcalaanli Empire, which is a cultured place — so cultured that poetry is used for everyday letters. The ambassador, Mahit Dzmare, was supposed to have the memories of the older ambassador implanted in her mind, but due to the scheming of a government member of the space station, the memory capture was first badly outdated. And later when it was updated, the minds were not completely integrated.

So there are three minds in the head of Mahid. The aliens that were used by the stationers as a threat take the mind of the empire away their space stations are invading the parts of the empire and killing inhabitants on entire planets used for mining. The end products are stolen, and all people on the planet are eviscerated. The aliens use strange space ships which consist of three rotating rings, and they apparently can appear almost anywhere instantly.

The captured communication doesn’t seem to be proper language — it consists of a nauseating screeching sound that causes literal nausea for anyone hearing it. How could it be possible to communicate with that kind of enemy? Mahiot’s friend, Three Seagrass (All Teixcalaanli names follow that pattern: a number and a noun. Not always easy to keep track of different people), asks Mahiot to follow her to the frontlines of the battle to open communication and possibly have peace talks with the enemy.

An excellent book, which was better than the first part. The beginning of the book was fairly slow, just like in the previous one, and the style of names made it a bit hard to remember who was who. After I finished the book, it turned out there was a glossary of names and terms at the end, but it is kind of hard to notice something like that while reading an e-book. The multiple viewpoints were presented pretty well, and the precocious 11-year-old's clone of the former emperor was an especially interesting character. The writing was excellent, very literate, perhaps at places even a bit too complicated. A very good book and a solid contender for the award, but the competition is starting to look very stiff.

496 pp. 

Juha Vakkuri: Olkilinna – Elämää kolmella mantereella

Kirjailijan, YK-virkamiehen, TV-tuottajan, maailman matkaajan ja Villa Karon (jossa sattumalta kirjaa lukiessani olin) muistelmateos. Hänen elämässään tapahtui paljon, eikä hän yhdessä työpaikassa - eikä aina yhdessä naisessa - vaikka avioliittoja olikin vain kaksi – kovin pitkään kiinni jaksanut olla. Joka tapauksessa hän ehti saada paljon aikaan elämänsä aika, useita kirjoja, joista osa romaaneja, osa runoteoksia, osa tietokirjoja ja osa matkakertomuksia Afrikan ”pimeimpään” sydämeen.

Muistelmat ovat harvinaisen perusteelliset, pelkästään nuoruuteen ja lapsuuteen käytetään runsaasti sivuja, siinä määrin, että noin 150 sivun kohdalla Juha Vakkuri oli vasta armeijassa. Kun tästä hitaahkosta alusta pääsi ohitse kirja veti mukaansa tehokkaasti, siinä määrin monipuolista ja yllättävää hänen elämänsä on ollut. Kirja oli siinä määrin vetävästi kirjoitettu, että siitä heräsi kiinnostus perehtyä hänen muuhunkin tuotantoonsa.

A self-memoir of Juha Vakkuri, an author, UN officer, world traveler, and the creator of Villa Koro, a Finnish/Beninois culture center, where I happen to be while writing this. It is a very candid and comprehensive book, taking more than 150 pages to even get to adulthood. However, it is easy to read and stays interesting throughout, at least after the fairly standard childhood memories are addressed. He certainly had a varied life and had time to accomplish many different things. The book was so engaging that it raised interest in his other works.

835 pp

The Bands of Mourning (The Mistborn Saga #6) by Brandon Sanderson

The third in the Wax and Wayne series, which tells about the world of the “Mistborn” series centuries later. The world is going through an industrial revolution. Trains have been in use for years, and cars are becoming more common. Wax is getting married, more so as a financial agreement rather than resulting from falling in love with his bride. The ceremony is disrupted because a water tower breaks, and everyone attending is drenched. There is no time for a new attempt at a ceremony, as there are clues that Wayne’s criminal uncle might be up to something. When they head to the provincial town, which is hinted to in the clues, the train they are on is robbed. And after that, there are increasingly more events that demand fast action and liberal use of feruchemy and alomancy, the magical abilities the heroes possess, which are based on different use and effects of certain metals. The book is far more action-filled than the earlier parts of the series - the action didn’t practically stop for a moment. And there was a partial answer to a question that had been in my mind during the series: what is happening in the other parts of the world? Also, there are small hints that there might be some other players in the game besides those we meet in this book. It's a very entertaining book that is a bit lighter - in spite of the many, many battles - than the earlier parts of the series. There was also more humor, and even some slightly sexual humor, which was a new thing for a novel by Sanderson. Apparently, there is at least one more part, and as the story was left pretty unfinished, it isn’t a surprise.

448 pp. 

Mauri Sariola: Lavean tien laki (Tuomari Viima #1) (The Helsinki affair)

Vanha Sariolan kirja. Tuore asianajaja on ostanut lakimiestoimiston itselleen, saaden samassa kaupassa säpsäkän sihteerin (joka omituisesti on samaan aikaan liian lihava ja liian kapeavyötäröinen). Asiakkaista ei varsinaisesti tungosta ole aloittelevassa toimistossa. 

Toimistoon tulee kumminkin iso talon poikamiesisäntä, joka on joutunut kiristyksen kohteeksi. Hän on heilastellut kahdenkin eri kaupungissa asuvan naisen kanssa ja kirjoitellut heille imeliä rakkauskirjeitä. Nyt kirjeet uhataan julkaista, jos ei kunnon summaa makseta. Kumpikaan naisista ei ole ilmiselvästi syyllinen, mistä kirjeet ovat vuotaneet ja kuka on häikäilemätön kiristäjä? 

Siinä onkin tuoreelle varatuomarille selvitettävää, etenkin tilanne lopulta päätyy murhaoikeudenkäyntiin, jossa varmalta syylliseltä näyttävä pitää osoittaa syyttömäksi. 

Ihan sujuvaa ja viihdyttävää tekstiä kun pääsee ohi naiskuvista, jotka olivat varmasti jo 60-luvulla vanhentuneita. Kirja toimii omalla tavallaan ajan kuvana. Yksi juoniaukko siinä tuntui olevan, yhden ratkaisevista vihjeistä antoi henkilö, jolla ei olisi ollut syytä antamaansa tietoa eteenpäin välittää, mahtoiko Sariola keksiä lopussa lennossa sopivan syyllisen kirjaa kirjoittaessaan? Kirja oli nopealukunen aikansa lapsi. 

This is an older book by the bestselling author of the period. A young attorney has bought the firm of a retired attorney. The business isn’t booming yet, but then an elderly rich farmer comes to visit. He is being extorted. He has written very sugary love letters not only for one woman but for two. His reputation is at stake. But it is more complicated than that - and soon the attorney finds himself taking care of the defense in a murder trial. The book is a picture of its times - both good and bad. It gives an interesting picture of the period, but surely the description of women was old-fashioned already considering the writing period.

307 pp. 

Kuhala ja puhelu kiusaajalta (Kuhala #1) by Markku Ropponen

Ensimmäinen osa itselleni uudesta dekkarisarjasta. Tämä kirja tapahtuu vaihteeksi pääosin Jyväskylässä. Sarjan päähenkilö, Otto Kuhala, on entinen poliisi, joka on poliisityöhön kyllästyttyään perustanut yksityisetsivätoimiston. Jyväskylän kokoisessa kaupungissa se ei ole erityisen hyvin leiville lyönyt, mutta toimintaa on kumminkin kannattanut jatkaa. Sukellettuaan järveen pelastaessaan nuorta naista, jota oli varjostamassa, Kuhala päätyy ensin märkänä poliisiasemalle, myöhemmin tulee kolkatuksi etsiessään ennen järveen hyppäämistään riisumiaan vaatteita ja lopulta tulee palkatuksi selvittämään vuosikymmeniä vanhaa murhaa, jossa lääkäri oli tullut ammutuksi. Asiasta on ollut vuosia kiinnostunut jo eläkkeellä oleva, osittain dementoitunut rehtori, jonka tytär palkkaa Kuhalan penkomaan asiaa vielä kerran ollakseen isälleen mieliksi. Samaan aikaan Jyväskylässä vuosia sitten samalla luokalla olleita miehiä kiristetään. Toinen on enemmän ja vähemmän juoppo leikkikalujen tukkukauppias, toinen on kaupungin pikkupomo, eikä kummallakaan olisi maksaa kiristettävää summaa, etenkin kun leikkikalukauppiaalla on vielä pelivelkoja maksussa. Tästä alkaa varsin monipoimuinen tarina, oikeastaan ihan liian monipoimuinen. Esim. tuo kiristysjuoni tuntui varsin tarpeettomalta ja vain yleistä sekavuutta kirjaan aiheuttavana. Ihmettelen myös hiukan tuon kiristyksen onnistumista, teko millä miehiä kiristettiin, oli rikosoikeudellisesti jo ajat sitten vanhentunut ja lähes lapsuudessa tehty, eivätkä nuo henkilöt, etenkään lelukauppias, johon kerronta enemmän kohdistui, olleet sellaisessa asemassa, että totuuden paljastumisesta olisi elämä täysin tuhoutunut. Rationaalistahan olisi ollut mennä heti poliisin pakeille ja hommata kiristäjä vankilaan, melkein itse ainakin olisin ollut valmis jopa ottamaan pienen tuomion, kunhan vain kiristäjä olisi kiinni jäänyt. Muutenkin kirja antoi hiukan sekavan vaikutelman, eikä päähenkilökään tämän ensimmäisen tapaamisen perusteella mitenkään hirveän sympaattiselta tai kiinnostavalta vaikuttanut. Saa nähdä, tuleeko tutustuttua sarjan myöhempiin osiin. 

It's the first part of an unfamiliar detective series. The main character is a former police officer who works as a private detective in a small town. There is hardly enough work, but he has managed to survive. He is hired to examine a years-old murder of a physician by a daughter of an old, almost senile, teacher who has had a keen interest in the case for decades. Could he have found something the police had missed? At the same time, two men, former schoolmates from the same town, are extorted.

The book was a bit too loose with some totally unnecessary side plots. The main character didn’t feel very sympathetic. I was slightly disappointed, but this was the first part, after all, so the series might get better. I'm not sure yet if I will read the next part.  

261 pp. 

Agent to the Stars by John Scalzi

 

A young Hollywood agent gets an offer of a lifetime just after he has finalized negotiations with a young actress for a role in a space adventure for an actress’s fee of 14 million dollars. His boss asks him to represent an alien race who has arrived to orbit Earth. They are friendly and want to achieve good relations with the humans. Unfortunately, they are gelatinous globs who communicate with smells - with very bad smells. And they are able to infiltrate the brains of other animals, including humans - and even impersonate them. It doesn’t sound very good - so it won’t be an easy task. But after a few unlikely events, success just might be possible!

The writing is very light, not sophisticated at all, and there is even an irritating, stupid spelling mistake – a their/they’re confusion. Well, this was Scalzi’s first book, but I think he should have at least checked the spelling. On the other hand, that is a mistake that is often glaringly obvious to non-native English speakers but not so obvious to native speakers.

The solution to the problem is perhaps a bit too easy - I don’t believe that the public would have been a great fan of the “infiltrating people” aspect. The writing is pretty simple, as may be expected from the first effort, but it was nice, light reading while I was half comatose on an airplane during a long flight.

280 pp. 

The Galaxy, and the Ground Within (Wayfarers #4) by Becky Chambers

The book belongs to a very loose series, where the background of the world is the same, but the story and characters have nothing to do with the previous parts. There are several visitors on an interstellar relay station. As there is some waiting involved, before they can continue their journey, a random bunch of aliens travels to a kind of waystation where supplies, entertainment, and hospitality are offered. Some sort of catastrophe that destroys most of the orbital infrastructure happens, and the aliens are stranded for a longer time than they were expecting.

Luckily, the host is very friendly and understanding, as is her child - whose gender is still undermined - it is typical for the species that gender determination happens at puberty. The child especially is very interested in alien visitors with all the clumsy enthusiasm of a smart preteen. The characters meet, spend time together, make friends, eat together and even have political arguments. An optimistic and positive book, where the characters are pretty well-drawn and understandable. They are very, very anthropomorphic, though. They might look very different from humans (there is only one human in the book, and she just makes a short appearance in a side role.), but their behavior is hardly different from human behavior. Also, they make puns that work only in English, which felt very stupid. Their language structure (even if the language is “spoken” with color patterns) is very English-like - for example, there are gender-specific pronouns in all languages, even if the gender is fairly fluid and/or nonsignificant for the species. The author isn’t very experienced with foreign languages. But as a whole, it was fun to read and is such an optimistic book. It was nominated for a Hugo award, as I assumed. This year’s book nominations seem pretty good. 

336 pp.