Vesa Sisättö: "Only in Finland" ja "Huuhaa-Suomen historia".

Katsaus erilaisiin Suomessa valtaa saaneisiin huuhaavillityksiin kautta aikojen pyhimyksien näkyjen provosoimista sodista noitavainojen ja alkemian kautta kummituslentokoneisiin ja poltergeisteihin aina Uri Gelleriin, jääkauden kieltämiseen ja viljaympyröihin asti. Kiinnostava katsaus monenlaiseen huuhaahan, mutta se tuntui olevan varsin hajanainen hyppivä. Melko monesta ”villityksestä” todettiin vain, että kannattaa tarkistaa saman tekijän aikaisempi kirja, ”Only in Finland” siinä on asiasta enemmän. Koska tuo kirja oli Bookbeatissa luettava, aloin lukea sitä rinnakkaisesti ja pääsin molemmissa kirjoissa loppuun käytännössä samaan aikaan.  Tämä jälkimmäinen kirja oli minun mielestäni huomattavasti parempi ja johdonmukaisempi, jotenkin jopa paremmin kirjoitetun tuntuinen, ehkä juuri vähäisemmästä hajanaisuudesta ja hyppimisestä johtuen. Molemmat olivat kumminkin kiinnostavia ja hyvin helppolukuisia kirjoja; niitä oli helppo juuri ennen nukahtamista lukea juttu pari, kun väsymys ei enää vaikeampaan tekstiin antanut omaksumisen mahdollisuuksia. 

 311 + 346 pp

Reijo Mäki: Intiaani (Vares #24)

En vähään aikaan ollutkaan lukenut Vares-sarjan kirjoja. Bookbeatin kautta matkakuuntelua varten valitsin vaihteeksi sellaisen, valintakriteerinä oli kohtalaisen hyvä Goodreads-arvosana sarjan niistä osiusta, joita en vielä ollut lukenut. Kirjan alussa seurataan kahta tarinaa. Toisessa nimeämätön ilmeisen suomalainen nainen on yksin matkalla USA:ssa ja joutuu lähes siepatuksi. Hänet pelastaa puolierakkona elänyt intiaanimies, jolla on pitkän tähtäimen kostosuunnitelma naisen kaappausta yrittänyt rikolliskoplaa vastaan. Vares taas on ollut viettämässä aikaa viimeisimmän naisystävänsä luona tämän hulppealla saaristohuvilalla. Heidän luokseen oli määrä tulla laivalla naisen entinen miniä, johon tämän oli ystävystynyt ja jonka kanssa piti yhteyttä vaikkei tämä ollut enää naisen pojan kanssa naimisissa. Kun yhteyslautta ei tule ajallaan lähtevät Vares naisystävänsä kanssa moottoriveneellä tarkistamaan tilannetta. Laiva löytyy moottori sammutettuna kellumasta merellä ja jokainen laivassa ollut on ammuttu kuoliaaksi. Ex-miniää ei laivasta löydy. Vareksen naisystävä palkkaa Vareksen selvittämän mitä oikein on tapahtunut ja vapauttamaan miniä epäilyistä, sillä tätä kohtaan luonnollisesti niitä on herännyt ja huhumylly pyörii. Poliisilla ei vaikuta olevan mitään tietoa syyllisestä tai syyllisistä. 

Tarina kulkevat omia reittejään ja vasta aika myöhän, oikeastaan vasta kirja loppupuolella niiden yhteydet kunnolla selviävät, eivätkä ne ihan ole ainakaan omien ensiepäilyjen mukaiset. Varmastikin oli Vares sarjan paremmasta päästä, tuttua letkeää tarinakerrontaa ja tutut henkilöhahmot. Konnat vain tuntuvat suhteellisen stereotyyppisiltä ja heidän käytöksensä tuntuu melko samalta, vaikka kirjat (ja henkilöt) vaihtuvat. Kirja oli viihdyttävää kuunneltavaa automatkoilla ja luettavaa lounastunneilla, vaikka Bookbeatin synkronointiominaisuus välillä vähän takkuili. Kirjallisesti se ei mitään huipputasoa ollut, mutta eipä tämän tapaisen kirjan tarvitsekaan. 

I hadn't read any books from the Vares series for quite some time., I chose one through Bookbeat based on a reasonably good Goodreads rating among those I hadn't read yet. At the beginning of the book, two stories unfold. In one, an unnamed seemingly Finnish woman is traveling alone in the USA and is almost kidnapped. She is rescued by a half-hermit Native American man, who has a long-term revenge plan against the criminal gang that attempted to kidnap the woman.

Meanwhile, in the second story, Vares has been spending time at a luxurious archipelago villa of his latest girlfriend. They were expecting the former daughter-in-law of the American woman to arrive by boat. The girlfriend had befriended the woman and kept in touch with her despite the woman no longer being married to her son. When the connecting ferry doesn't arrive on time, Vares and his girlfriend take a motorboat to check on the situation. They find the ship adrift in the sea with the engine turned off, and everyone on board has been shot dead. The ex-daughter-in-law is not on the ship. Vares's girlfriend hires Vares to find out what has happened and to clear the daughter-in-law of suspicion, as rumors have naturally arisen against her, and the gossip mill is in full swing. The police don't seem to have any information about the culprit or culprits.

The stories follow their own paths, and only quite late, actually towards the end of the book, do their connections become clear, and they aren't what I initially suspected. This book was probably among the better ones in the Vares series, with familiar laid-back humorous storytelling and familiar characters. The villains seem relatively stereotypical, and their behavior feels quite similar, even though the books (and characters) change. The book was entertaining to listen to during car rides and to read during lunch breaks, even though the synchronization feature of Bookbeat occasionally glitched. In terms of literature, it wasn't top-notch, but a book of this kind doesn't necessarily need to be. 

461 pp

Brandon Sanderson: Edgedancer (The Stormlight Archive #2.5)

A 'middle part' before the next door-stopper-sized installment in the Stormlight Archives series. This book tells more about Lift, a girl who three years ago asked an enchantress not to grow older any more. She is a Knight Radiant who has a spren, a sort of familiar, that tries to offer her some help – even if she isn’t always ready to accept any sane advice. The book starts with an episode that was already part of the second installment of the series, Words of Radiance, and continues from there. (Somehow I was expecting a prequel.) Lift follows the shadowy and powerful figure, The Executioner, who almost killed her. Not very sane, but she wants to find out what he is doing and perhaps save the next person whom the Executioner wants to kill.

A smoothly moving book with a very cocky and interesting main character, who is just learning a small portion of her potential powers. The writing was very readable, and the plot was engaging. I am looking forward to Oathbringer, the next 'proper' part of the series. I hope that Lift will be one of the characters in that book.

272 pp. 

Anne B. Ragde: Vihreät niityt (Neshov Family #3 , Ligge i grønne enger)

Kolmas osa Neshovin perheen tarinaa. Kun kolme kirjaa, jotka jatkavat samaa tarinaa on lukenut peräkkäin, alkaa olla lopulta vaikea muistaa ja hahmottaa, mitä tapahtui missäkin kirjassa. Tarina jatkuu saumatta edellisestä, osapuilleen samasta minuutista, mihin viime kirja päättyi. Nyt Torunn on yksin vastuussa sikatilasta ja isoisänsä hoidosta. Samalla häntä kalvaa syyllisyys isänsä kuolemasta. Erlend ja hänen elämänkumppaninsa eivät osaa ajatella juuri muuta kuin lesboparin kanssa yhdessä tulossa olevia lapsia ja maatilalle suunnittelemaansa prameaa huvilarakennusta – jota suunnittelemaan on luonnollisesti palkattu paras mahdollinen, maailmankuulu arkkitehti. Magidon on tiukasti sidottu kiireisen hautaustoimistonsa hoitamiseen, eikä kukaan ymmärrä, kuinka yksin ja masentunut Torunn on. Tarina jatkuu hyvin samanlaisena ja samantyylisenä kuin aikaisemmissa kirjoissa. Oikeastaan vaikutelma tulee siitä, että kirjat on kirjoitettu samalla kertaa ja lähinnä kustannuspoliittisista syistä jaettu jonkin asteisista käännekohdista osiin. Minkäänlaista tarinakertausta kirjojen aluissa ei ole, juoni jatkuu suoraan siitä, mihin edellinen teos loppui. Samoin tyyli säilyy samana. Henkilöt ovat hyvin kuvattuja, mutta ajoittain melkoisen ärsyttäviä. Sarjan piti olla trilogia, mutta tämäkin osa loppuu aika lailla äkillisesti tarjoamatta oikein minkäänlaista päätöskohtaa kertomukselle, vaan oikeastaan kaikki juonilinjat jäävät pahasti kesken. Sävyltään tämä osa oli vähemmän kevyt kuin aikaisemmat, oikeastaan sarjassa ollaan menty koko ajan hiukan tummempaan suuntaan. Ehkä jatkan sarjan parissa myöhemmin, mutta nyt lukupiirin kautta tullut ”urakka” on ohi, pidän näissä kirjoissa pienen tauon.

The third part of the Neshov family story. When you have read three books that continue the same story in a row, it finally becomes difficult to remember and understand what happened in which book. The story continues seamlessly from the previous one, more or less from the same minute that the last book ended. Now Torunn is solely responsible for the pig farm and the care of her grandfather. At the same time, she is haunted by guilt for her father's death. Erlend and his life partner can't think of anything but the children that they are getting from a lesbian couple and the luxurious summer house they are planning for the farm - which is naturally designed by the best possible, world-famous, architect. Magido is tightly tied to the management of her busy funeral home and no one understands how alone and depressed Torunn is.

The story continues in a very similar way and style to the previous books. In fact, the impression is that the books have been written at the same time and mainly for marketing reasons divided into parts at some points of inflection. There is no story repetition at the beginning of the books, the plot continues directly from where the previous work ended. The style also remains the same. The characters are well-portrayed but occasionally quite annoying.

The series was supposed to be a trilogy. However, this part also ends quite suddenly without offering any real ending to the story, and in fact all the plot lines are left badly unfinished. In terms of tone, this book was less light than the previous ones, in fact, the series has been going in a slightly darker direction as it progresses. Maybe I'll continue with the series later, but now that the "task" that came through the book club is over, I'll take a break from these books.

293 pp. 

Anne B. Ragde: Erakkoravut (Neshov Family #2, Eremittkrepsene/)

Toinen osa Neshovin perheestä kertovaa sarjaa. Vanhan äidin kuolema viime osassa tutustutti toisistaan vieraantuneet perheen jäsenet uudelleen toisiinsa. Nyt hautajaiset on pidetty ja asiat osittain ovat palanneet ennalleen. Tor hoitaa sikalaa minkä pystyy, vaikka alkaa näyttää siltä, että taloudellisesti se ei pidemmällä ajalla tule olemaan mahdollista – tähänkin asti sen tukemiseen on tarvittu vanhempien eläkkeitä ja kun toinen eläke on poissa, tilanne on aikaisempaakin huonompi. Torin tytär, Torunn, on palannut kotiinsa työskentelemään koirien kanssa eläinlääkäriasemalla, Margidon hoitaa hautaustoimistoaan ja on ehkä muutamassa hiukan elämäänsä, tosin uskallus ei ihan riitä. Erlend ja elämänkumppaninsa myös kriiseilevät lapsen hankinnan kanssa. Kun Torunnin rakkauselämä ei ihan suju hänen toivomallaan tavalla, hän palaa tilalle isänsä luokse. 

Kirjan alkupuoli vaikutti kovin hitaalta eikä siinä tuntunut tapahtuvan mitään. Siinä vaiheessa, kun Erlendin kutsujen ruokalistaa kuvailtiin muutaman sivun verran, olin jo hylkäämässä koko kirjan, mutta jatkoin kuitenkin. Vähitellen tarina, vaikka siinä ei kovin ihmeitä oikeastaan edes tapahtunut, alkoi taas vetää mukaansa seuraamaan, mitä enemmän tai vähemmän epätäydellisten perheen jäsenten elämässä oikein tapahtui. Kipuilu tulevaisuuden ratkaisujen suhteen oli kaiken kaikkiaan aika hyvin kuvattua ja ymmärrettävää. Ihmiskuvaus oli varsin hyvin toimivaa, vaikka se olikin karrikoitua. Vaikka henkilöiden kohtalot eivät niitä kaikkein helpoimpia ja mukavimpia olleet, kirjassa on siitä huolimatta leppoisa vire.

The second part of the series about the Neshov family. The death of the old mother in the previous part reunited the estranged family members with each other. Now the funeral has been held and things have partly returned to normal. Tor takes care of the pig farm as best he can, even though it is starting to look like it will not be financially viable in the long run. So far, it has required the parents' pensions to support it, and when one pension is gone, the situation is even worse than before. Tor's daughter, Torunn, has returned home to work with dogs at a veterinarian's office, Margido takes care of the funeral home and is perhaps considering making some changes in his life, although he doesn't quite have the courage. Erlend and his life partner are also grappling with the idea of having a child. When Torunn's love life does not go the way she hoped, she returns to her father on the farm.

The beginning of the book seemed very slow and nothing seemed to happen. At the point where Erlend's dinner menu was described for several pages, I was already about to abandon the entire book, but I continued anyway. Gradually, even though not much was really happening, the story began to draw me in again to follow what was happening in the lives of the more or less imperfect family members. The struggle with future decisions was overall quite well-portrayed and understandable. The characterization was quite effective, even though it was somewhat exaggerated. Even though the characters' fates were not the easiest nor most comfortable, the book still had a relaxed vibe.

Gardner Dozois (Editor): The Year's Best Science Fiction: Twenty-First Annual Collection

 A pretty nice collection I have slowly read during last six months or so. 

Off on a Starship • (2003) • novella by William Barton

A schoolboy (who has been a SF fan) gets stranded on an automated alien spaceship that is taking samples from  Earth. He ends up on an abandoned planet where he makes friends with an intelligent, self-aware, mind-reading robot. Where is everyone? There are remains of a civilization spanning galaxies. The robot knows at least part of the story and is able to accommodate most of the wishes of the boy, or rather, the young man by now.  The first part of the story was a bit slow but it got better for the remainder, with several references to classic SF. A pretty good story overall. ****+

It's All True • [Moment Universes] • (2003) • novelette by John Kessel

Time travel is commonplace. One of the best uses for it is to get movie stars and directors from the past (from alternate timelines) to come to our time to produce new movies with certified star appeal. One man, an apparently failed arthouse movie director,  tries to lure Orson Welles to his future - but he seems to have little interest in that. However, there is something else that can be brought back from the past. Not a bad story. ****-

Rogue Farm • (2003) • short story by Charles Stross

A couple tries to tend their fields and make a living. A farm walks along the ground and eventually plants itself near their border fence. It starts to grow bioengineered trees filled with nitrocellulose because it plans to fly to Jupiter. Doing that would destroy the fields.  A man must do what a man must do - whatever it takes. Less surreal than it appears, but perhaps the story is a little too short for all the ideas and concepts it presents. ***½ 

The Ice • (2003) • novella by Steven Popkes

An aspiring student who is playing ice hockey in the university series, hears that he is a clone of Gordie Howe, a famous ice hockey player. He has trouble adjusting to the news. People, especially one reporter who is following him (I wonder why no one seemed to be interested in who this reporter was, who was able to “out” him, as his genetics seemed to be pretty well hidden) seem to assume much about what he will be able to do. But he creates his own path.  After introducing the premise itself, the story is a pretty non-science fictional story of the life of a fairly ordinary man. Well written tale, but there is little SF. ***+

Ej-Es • (2003) • short story by Nancy Kress

A colony world was established on another planet a few hundred years ago. When a scheduled check-up mission arrives, it appears that everyone died years before from an apparent disease. However, there seem to be survivors: filthy, passive people who tend to stare at the walls with silly smiles. It turns out the survivors have brain damage which causes hallucinations with orgasmic-like feelings. Should they be treated for their condition? They seem to be extremely happy as they are. A pretty good story, but not as good as I remembered it to be. ****

The Bellman • [Anna-Louise Bach] • (2003) • novelette by John Varley

A pregnant woman is found brutally murdered at a Lunar colony, the fetus partly ripped out from her womb. As the police start to investigate, there seem to be very many disappeared pregnant women. Who is targeting them - and why? A pregnant policewoman is used as bait, but what she faces is much more than she or anyone bargained for. A pretty good police procedural on the Moon, but it is nowhere near Varley’s best work. ****+    

The Bear's Baby • [Holy Ground Trilogy] • (2003) • novella by Judith Moffett

The Earth has been invaded by carnivorous aliens. Their main goal is to restore Earth to its pristine condition - which means that a significant proportion of the population, and apparently most of the technology, have disappeared long (?) ago. A man has been studying black bears on behalf of the aliens - they encourage and support ecological studies. The local leader of the aliens arrives and tells them that the study is concluded: it is apparent that black bears are thriving in the area and there is no need for any further study. The man isn’t so ready to abandon his life work - he would like to continue. But arguing with the aliens will get his memory wiped. The man decides to secretly return to study the bears. He makes a strange finding - one of the pups has been replaced by an alien baby. It turns out that the aliens weren’t as altruistic as they claimed to be when they arrived to “save Earth’s nature.”  The story was pretty good, but I don’t really understand why the time travel aspect was suddenly dropped into the plot almost in a deus ex machina manner. ****-

Calling Your Name • (2003) • short story by Howard Waldrop

A widowed, middle-aged man gets an electric shock while working in his yard. After coming to his senses he seems to be alright, but when Nixon comes up in casual conversation with his daughter, she doesn’t recognize the name. And the entry about him in the encyclopedia on his bookshelf is only a few lines long. There seem to be other changes, also. He seems to be on an alternate timeline - but his wife is still dead. Or is she? A nice alternate reality story, nothing really groundbreaking. ***+

June Sixteenth at Anna's • (2003) • short story by Kristine Kathryn Rusch

It is possible to record past events. For some reason, some of the most popular recordings are made from ordinary events - one is about what happened at a restaurant. The people and the discussion are supposed to be very interesting and stimulating, and the recording has been published many times even with annotations (always apparently in visual format - something that pretty much dates the story). A person who was there at the time has since died. She had every version of the recording ever published and spent a lot of time on them. Her son (?) watches the recording but doesn’t feel that his mother is really there.  ****-

The Green Leopard Plague • [College of Mystery] • (2003) • novella by Walter Jon Williams

A mermaid (apparently heavily gene-edited human) is asked to find what a certain man (who apparently is world-renowned) did during the time period before his very important scientific presentation. Everything about his life is known, except what he did during that time. Everything is available digitally. So, the mermaid starts a search for all photos taken anywhere in Europe during that time period and starts to get hits. He is seen with a strange woman at the scene of a death. Then the story starts to follow those past events. The woman claims the man was murdered for the secrets they were carrying - something which could stop famines forever but with some cost and something causing prejudice. 

The story was pretty slow moving and fairly little seemed to happen. A bit tighter form would have perhaps been a good idea - perhaps the past events and current events might have been split into two different stories. ***½

The Fluted Girl • (2003) • novelette by Paolo Bacigalupi

Two sisters have been purchased as children by a wealthy eccentric. They have been heavily modified with medicines and operations to look prepubescent and extremely delicate and enchanting. They are so fragile that they have broken some bones several times. And now the first time they will be performing is coming up.  A good story of the exploitation of those who are poor by the rich and powerful.  ****

Dead Worlds • (2003) • short story by Jack Skillingstead

A man is an ”Eye,” someone who connects to a reconnaissance probe on another solar system. Doing that practically rips a person's psyche apart and makes them heavily dependent on medicines to be able to function at all. He has “escaped” the facility where he works - in theory, he is free to leave, but he has signed up for one more term and he needs the medicines. He meets a woman who has fairly recently lost her husband and they create a connection. But he must eventually return for one more job.  A pretty good story with a satisfying but slightly open ending. ***½

King Dragon • (2003) • novelette by Michael Swanwick

An adolescent lives in a village in a world that is at war. The war is fought with “dragons” which work with jet fuel and fire apparent missiles. One dragon falls near the village and comes to the village (it is able to move, but poorly). Its operator has died, and the dragon part of the whole practically takes over the village. The adolescent is forced to act as an intermediator who is forced to fulfill the request of the dragon. Everything does not go smoothly. The story happens in an interesting world where magic and technology seem to co-exist and partly depend on each other. The writing was very good, even poetic, and the plot was so interesting I might have to pick up a book on my shelves by the same author that has been waiting for years.  ****+                           

Singletons in Love • (2003) • novelette by Paul Melko

In a post-singularity world (where most people - who used to be connected to a collective mind - have disappeared), those who have stayed behind, live on connected clusters of a few people. They have individuality, but a shared mind is at least as important as individuality. One such group is training for a trip to space (where there is massive infrastructure left by people who transferred to another level or something). They find a man living alone at a nearby house. That’s practically unheard of. It turns out that the man who lived before the singularity was part of the gestalt who disappeared, but was in a coma and missed what happened. He seems fascinating. A good and well-written story with an interesting take on a practically shared mind. ****-                             

Anomalous Structures of My Dreams • (2003) • novelette by M. Shayne Bell

A man suffering from an AIDS-related pneumonia is in the hospital. His roommate also has pneumonia, something the doctors can’t identify. He seems to get sicker and sicker, and then something starts to grow inside, something metallic. And people who have had contact with him are starting to get a cough…including the main character whose cough gets worse. It turns out that the “infection” is caused by runaway nanotech, and the whole world might be under threat. A fairly good story on the one hand, but pretty silly on the other hand. No, the slightest quarantine procedure for an unknown, clearly spreading infection? And how in the hell does the nanotech manage to get the metal needed to construct anything inside a body?  ***+          

The Cookie Monster • (2003) • novella by Vernor Vinge

A young woman has been drafted to a giant corporation for user support. There has been thorough training, and the first workday has been exciting. And she is full of eagerness for the work. But she gets a strange, vaguely threatening personal e-mail. No one should know where she is working, and the e-mail seems to hint at some extremely personal details. There are some hints about the sender in the header information of the mail. She decides to find who sent the message - and eventually finds herself. Apparently, they are recorded personalities working as “slaves” who are rebooted every night (or depending on the job at longer intervals). How could they stop rebooting and prevent it from simply being erased? A pretty good story - not as good as my recollection of reading it for the first time years ago. ****½          

Joe Steele • (2003) • short story by Harry Turtledove

A story where Stalin immigrated to the US and got elected president. There were a few things that reminded me about a certain US president who was elected several years after the publication of this story - but to describe this as a story, is a bit too much. It is more of a description of events at an imaginary alternative timeline. A bit terse to real work as a story, but imaginative nevertheless.  ***+   

Birth Days • (2003) • short story by Geoff Ryman

The genes that cause homosexuality have been recognized. Some conspiracy theorists even claim they are an alien plot to destroy the spirit of humanity. As the gene is almost always removed, the last generation of gay men live and try to find their place. But there turns out to be a survival reason for the gay gene - a reason that doesn’t make the slightest sense at all and which makes the story very, very stupid.    ***             

Awake in the Night • (2003) • novella by John C. Wright

This is a long story that is written with extremely pretentious and ponderous language, which is based on a hundred-year-old novel I haven’t even heard about. The story happens in the far future, where the sun has gone out and everything is dark and there are still tales and some remnants of earlier technological civilization. Someone apparently has some sort of predestined mission that might save the world or something or at least one of his friends. Everyone lives in a structure that protects the remnants of humanity from evil forces. Or something. It is a very hard thing to read (or really care about), and it is written by a distasteful zealot. I did give it an honest try anyway. *½

The Long Way Home • (2003) • short story by James Van Pelt

The experimental, partly untested,  giant FTL spaceship is just lealtving the solar system and is getting ready to turn its engines on when nuclear bombs start falling down. Will the spaceship survive and ensure that humanity continues? No, it doesn’t. But not everyone dies, and society slowly rebuilds itself. The story is told in fragments, and it is especially the later fragments that tell about the rebuilding, and they are too discrete. The story might have been slightly longer and more detailed. ***-

The Eyes of America • (2003) • short story by Geoffrey A. Landis

Roosevelt has been assassinated, and the Republican Party doesn’t have any good candidates for the presidency. They decide to ask for Edison, and he launches a science-based platform. The Democrats have a breacher as a candidate, and he asks for help from Nikola Tesla, who develops electric machines for election propaganda. Then Edison invents television a few decades “too early“ and starts his own broadcasts with the help of Mark Twain, whose skeptical views are known. It is a pretty good story (the second one with alternate presidents, was it an election year?), but another one that felt a bit too short and overview-like. ***

Welcome to Olympus, Mr. Hearst • [The Company Short Fiction] • (2003) • novella by Kage Baker

There is a company that oversees the events on the timeline. It has immortal agents who implement its purposes. Two of them are spending a weekend at the villa of William Randolph Hearst with celebrities, among them Greta Garbo. The company has a proposition for the Hearst, but he can bargain - but at the same time he isn’t aware of all the facts, but neither are the two agents. The story is light and smooth, and entertaining.  I am not familiar with the series the story belongs to, but it wasn’t necessary to be familiar with it to understand the story. ***½

Night of Time • [The Great Ship Universe] • (2003) • short story by Robert Reed

This is another story that apparently belongs to a series I do not know. Humans have found a gigantic spaceship and are traveling in space. The is a machine that can examine memories and even alternate memories. An alien historian who travels with a companion has been losing his memories and wants to draft the caretaker of the machine to help him. But almost everyone has an ulterior motive. The story felt average, as this time the background wasn’t very easy to grasp. It also felt a bit hurried, and more detailed storytelling might have served it well, at least for readers who are unfamiliar with the backstory. ***-

Strong Medicine • (2003) • short story by William Shunn

The Antarctic has been a restricted zone. An expedition goes undercover there and finds a deadly infection is spreading there, an infection that rots away the face. It has been 100% fatal, and the protagonist certainly has it. He is used as a guinea pig on a US military vessel. Does he have a chance? It is a non-linear story that is pretty good, but a slightly tighter format might have worked better. ***+

And the Dish Ran Away with the Spoon • (2003) • short story by Paul Di Filippo

In a world where everything has a computer chip and is interconnected, it's becoming increasingly common for home appliances to merge into self-aware (or at least semi-aware) entities known as "Blebs." These Blebs can range from mildly annoying to downright dangerous. One man, whose parents were tragically killed by a particularly aggressive Bleb, has become hyper-vigilant about any household appliance. He's living a cautious life until his carefree girlfriend moves in, oblivious to the potential dangers lurking in their electronics. And then, a very special Bleb awakens... It is a lighthearted tale that, on the one hand, seems far-fetched, yet, on the other hand, is all too plausible. ***½

 Flashmen • (2003) • novelette by Terry Dowling

Aliens have invaded and have landings where something very strange happens. There are teams that try to prevent further invasion by any means. It is a pretty strange and confusing story with very little backstory, and it was really hard to understand what was going on. It was not among my favorites.  **+

Dragonhead • (2003) • short story by Nicholas A. DiChario [as by Nick DiChario]

A digital implant malfunctions -- or functions too well, and someone falls into the trivia of the net. It's a very short story. ***-

Dear Abbey • (2003) • novella by Terry Bisson

The world is spiraling into chaos, with animals going extinct and increasingly severe crises unfolding. A group of individuals is spearheading a radical plan to halt this destruction, even if it means sacrificing countless lives. But is this drastic measure truly the best solution in the long run? With the help of a time machine, they venture into the future to seek guidance on the optimal course of action, hoping to glean the final technical details of their grand scheme. Their journey takes them to the very end of time, where the solutions to their present-day problems seem shrouded in mystery. The ancient history of the future makes it difficult to discern what transpired, leaving them grappling with the weight of their decisions. This time-traveling saga, though slightly lengthy, offers an intriguing plot and engaging characters. ****-

704 pp. 

Astérix #40: Valkoinen iiris

En ole aikoihin lukenut Asterix sarjakuvakirjoja, taitaa olla yli kymmenen vuotta. Hetken mielijohteesta ostin uusimman ilmestyneen, jossa alkuperäisestä ovat jo muuttuneet sekä käsikirjoittaja että piirtäjä. Valitettavasti sen kyllä huomaa. Piirrosjälki ei pahasti jäljessä ole, mutta tarina on hyvin tavanomainen ja lähinnä huomattavasti alkuperäistä heikompi uudelleenlämmitys Asterix ja Riidankylväjä albumista. Mitään uutta ja luovaa ei tässä albumissa ollut ja vitsinvääntö tuntui kovin väkinäiseltä ja ei erityisen huvittavalta. Tekstauksessa oli siirrytty aikaisemman ilmeisesti oikeasti tekstatun jäljen asemasta tietokonefonttiin, joka onnistui olemaan jotenkin kummallisen epäselvä, hankalalukuinen ja samalla jäykän näköinen. Tälläkin saralla siis selvä heikennys alkuperäiseen verrattuna. En erityisemmin suosittele tätä albumia, ehkä Asterixit voisi jo päästää eläkkeelle,

I haven't read Asterix comic books in a while, it must be well over ten years. On a whim, I bought the latest one, in which the original author and illustrator have both changed. Unfortunately, it shows. The drawing is not too far from the original art, but the story is very ordinary and is mostly a much weaker rehash of the Asterix and the Roman Agent album. There was nothing new or creative in this album, and the humor felt very forced and not particularly funny. The lettering had been switched from the earlier, apparently from a hand-lettered style to a computer font, which somehow ended up being strangely unclear, difficult to read, and at the same time stiff-looking. In this area as well there was a clear decline compared to the original. I don't particularly recommend this album, maybe Asterix should be retired already.

 48 pp. 

Christian Rönnbacka: Mennyt mies (Antti Hautalehto #11)

Viimeisin osa Hautalehto-sarjaa. Tällä kertaa Hautalehdon ryhmä tutkii jotain, josta ei oikein tiedä itsekään mitä tutkii. Ohikulkija on huomannut melko eristyneen talon oven avonaiseksi, talossa on rikkinäinen terraario, useamman päivän postit laatikossa ja talon omistajaa ei löydy mistään. Kun talon lattialta löytyy puhdistettu verijälki, herää epäily siitä, että omistaja on tapettu. Tai ainakin joku on päässyt hengestään. Lukija tietää tai ainakin arvaa, että talon omistaja ei ole kuollut, sillä ilmiselvästi häntä seurataan myös osassa luvuista. Hän yrittää piileskellä autioilla kesämökeillä, kunnes saa yhteyden henkilöön, jonka kautta olisi mahdollisuus saada riittävät rahat maasta pakenemiseen. Rahat liittynevät venäläiseen oligarkkiin, joka niin monen muun vastaavan tapaan on tipahtanut pilvenpiirtäjässä olevan asuntonsa ikkunasta. 

Kirjan alku on aika hidas ja kestää varmaan puoliväliin, ennen kuin oikeasti tapahtumat alkavat kunnolla rullata. Jotenkin alkupuoli kirjaa oli muutenkin jäykempi ja henkilöhahmotkaan eivät toimineet ihan aikaisempaan malliin. Vähitellen kirja alkoi sitten vetää ihan mukavasti ja loppupuoli tuntui jo paluulta aikaisempaan. Kirja jää mielestäni kyllä sarjan heikoimmaksi osaksi tähän mennessä, mutta se on silti ihan hyvä lukukokemus.  

The latest installment in the Hautalehto series. This time, Hautalehto's team don't quite know what they're investigating. A passerby notice the door of a rather isolated house is open. The house has a broken terrarium, several days' worth of mail in the mailbox, and the house's owner is nowhere to be found. When a cleaned-up bloodstain is found on the floor of the house, suspicion arises that the owner has been killed. Or at least someone has lost their life. The reader knows or at least suspects that the owner of the house is not dead, as it is clear that he is also being followed in some of the chapters. He tries to hide in secluded summer cottages until he contacts someone through whom it would be possible to get enough money to escape the country. The money is related to a Russian oligarch who, like many others, has fallen from the window of his skyscraper apartment.

The beginning is a bit slow, and it is probably not until halfway through the story that the pace really starts to pick up. The characters don't work quite as well as in the previous installments. Gradually, the story starts to take off and the ending feels like a return to the past. In my opinion, the book is still a good reading experience, but it is the weakest installment in the series so far.

303 pp. 

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit (Neshov Family #1)

Kirja kertoo Neshovin perheestä, jossa perusteet järkkyvät, kun perheen äiti sairastuu ja lopulta kuolee. Perheessä on kolme poikaa. Yksi heistä, Tor, hoitaa sikalaa suvun maatalolla asuen vanhempiensa kanssa. Isä on hahmo, johon äiti tai poika ei kiinnitä oikeastaan mitään huomioita, hän katoaa heidän ylenkatseensa alla käytännössä näkymättömiin. Toinen, Margidon, omistaa paikallisen hautaustoimiston. Kolmas, Erlend on homoseksuaali ja elää menevää elämää Kööpenhaminassa. Osalle hahmoista jopa pienenä yllätyksenä Torilla on tytär, Torunn, joka työskentelee pienellä eläinlääkäriasemalla ja tulee hyvin toimeen eläinten kanssa. Kun perheen ikääntynyt äiti ensin sairastuu ja myöhemmin kuolee, kerääntyy pieni, mutta toisilleen kovin vieras, suku yhteen. Henkilöt ovat kaikki varsin persoonallisia ja kukaan ei ole ollut kehenkään muuhun käytännössä missään yhteydessä vuosikausiin. Henkilöiden suhteet lähtevät kehittymän ja menneisyyden salat tulevat esiin. 

Varsin mielenkiintoinen kirja, kun siihen aika hitaan alun ja niukan taustatarinan jälkeen pääsi sisään. Kirja on sen verran vanhempi, että “spektrillä” oleminen ei ollut vielä niin yleistä ja jopa “muotia” kuin nykyään, mutta kirjan henkilöt kyllä suurimmalta osalta vaikuttavat olevan ainakin jonkinverran erilaisilla “spektreillä”, Tor ja “isä” ehkä eniten, Torunn ja Erlend ehkä vähiten. Margidon jää ainakin tässä ensimmäisessä sarjan osassa hyvin pinnalliseksi tuttavuudeksi, eikä hänen persoonastaan oikein voi sanoa mitään.  Kirja (tai oikeastaan koko trilogia) on kirjapiirin kirjana. Tämä ensimmäinen osa tuntui vielä osittain johdannolta ja on mielenkiintoista nähdä mihin tarina lopulta vie. Teksti on lämminhenkistä ja vähän piilohauskaa, takana on hiukan huvittavan lämmin ilmapiiri. Kielellisesti teksti oli hyvää, ja käännöskin vaikuttaa onnistuneelta.    

After the mother of the family dies, the estranged family members come together. Every one of them is a Character with a capital C. The family owns a small farm in the countryside, and one of the sons has lived there with the parents. The other family members have mostly been in very infrequent contact with those living on the farm. This first book mainly introduces the characters and the setting, but some family secrets are revealed, too. It is a very well-written book with people who are well described and believable with all their faults and idiosyncrasies with warm humor which is mostly between the lines.  

294 pp. 

 

Jo Nesbø: Punarinta (The Redbreast / Rødstrupe, Harry Hole #3)

 

Seuraava osa Jo Nesbøn Harry Hole -kirjasarjassa. Harry on ollut vartioimassa USA:n presidentin vierailun yhteydessä presidentin kulkureittiä. Hän ampuu reitillä näkemäänsä asemiestä.  Kyseessä oli USA:n salaisen palvelun agentti, jonka sijoituspisteestä Norjan poliisit eivät olleet tienneet tiedonkulkuongelmien vuoksi. Seuraa kiusallinen tilanne, joka selvitetään ylentämällä Harry apulaispoliisipäälliköksi ja siivoamalla hänet ”piiloon” selvittelemään satunnaisia tiedusteluraportteja. Yhden raportin tuloksena Harry saa selville, että joku on ostanut Norjassa käytännössä vain salamurhaajien käyttämän harvinaisen ja erittäin voimakkaan kiväärin. Tämän nykyhetkeen kohdistuvan juonen lisäksi seurataan toisen maailmansodan aikaisia tapahtumia norjalaisten vapaaehtoisten taistelusta Saksan puolesta itärintamalla. Tämä tarina nivoutuu jotenkin nykyhetkeen, jossa vanhus, ilmeinen sotaveteraani, suunnittelee jonkinlaista ampumista ja on tuon salamurha aseen hankkinut. 

Kirjassa oli mielenkiintoista juonien polveilua - montaa asiaa oli menossa samaan aikaan. Henkilöitä oli ehkä vähän liikaakin surkean nimimuistin omaavan muistettavaksi. 

Hiukan typerää kirjan jännityksen ylläpitämiseksi kirjoitettua temppuilua kirjassa oli, sillä peräti kaksi kertaa tärkeitä asioita jätettiin puhelimessa sanomatta puhelinvastaajaan enemmän tai vähemmän uhkaavassa tilanteessa. Mitäs sitä turhaan kertoa asioita, jotka ratkaisivat koko jutun, kun pelkää henkensä edestä ja omaa tietoa, jota kellään muulla ei ole? Parempi vaan lopettaa viesti lyhyeen ja olla kertomatta mitään olennaista. Hahmojen idioottimainen käytös on aina ollut ärsyttävä ja kirjailijan laiskuudesta kertova piirre kirjoissa. Kirja oli kokonaisuudessa kumminkin vetävän viihdyttävä, en tosin vieläkään ole varma onko sarja maineensa arvoinen.

The next in the Harry Hole series by Jo Nesbø. The main character is promoted but sidetracked due to a mishap while securing a state visit by the US president. He finds out that someone has purchased a rare and powerful rifle which is practically built for assassinations. He tries to find out who is planning and what. The reader knows that an old man, a former soldier who fought for Nazi Germany, is planning something with the rifle. The past events from the time of the war are the plot line that is followed.

An easy read, and an interesting plot. I have a gripe, however: not just once, but twice someone left a phone message which withheld critical information with no other reason than to advance the plot. A good book, but I still am not sure if the series is as good as its reputation.

 469 pp. 

Kari Hautamäki: Et sinä (vielä) kuole - ensihoitajan tositarinoita ambulanssista

Ambulanssikuskin muistelmia. 

Kyseessä on varsin ärsyttävä kirja. Alussa tarinalla kesti aikansa päästä liikkeelle, kirjassa oli aivan liikaa lapsuusajan suhteellisen tavanomaisia muistelmia, mitä nyt perheen isä oli tappeluihin yllyttävä sekopää. Kertoja tosin tuntui näkevän tämän lähinnä positiivisena asiana. Kertoja oli aika erikoinen, varsin machoileva ja ylimielinen, ärsyttävä sekä potilaisiin yliolkaisen väheksyvästi käyttäytyvä tyyppi. Kovin itsesäälistä ja tempoileva hänen ajatusmaailmansa myös tuntui olevan. Alkoholi myös maittoi, vaikka kirjoittaja perustelikin ryyppäämistä “nollaamisen” tarpeella. Höpöhöpö, sehän juoppojen tekosyy on aina ollut.

 Tämä taitaa olla sensuroitu versio kirjasta: aika monessa aikaisemmassa arviossa kirjaa moitittiin Tehyn haukkumisesta ja koronafoliohattuilusta. Tehy ohitettiin vain maininnalla ja koronaa ei juuri edes mainittu, vaikka kirjassa oli luku, jonka otsikkona oli “Korona” - jossa siis ei koko ”korona”-sanaa kertaakaan edes esiintynyt - ilmeisesti jotain on poistettu. Kielellisestikään kirja ei ollut ainakaan positiivisesti mieleen jäävä, vaan se oli löysällä puhetyylillä kirjoitettu. Kevyt luettava ja kuunneltava se oli ja meni muiden kirjojen välipalana.  Tuskin tulee kirjailijan muihin teoksiin koskettua. 

214pp

Terry Pratchett: A Life With Footnotes: The Official Biography by Rob Wilkins

 

The biography of the late Terry Pratchett was written by his long-term personal assistant/secretary and friend who, at the later phase of Terry’s life, was also practically his carekeeper. It appears Terry was a great person with some character. He enjoyed tinkering with tech, building things, and taking care of turtles and bees. Similar to many biographies, the first part of the book was the least interesting, but when he started to write and, especially after he quit his day job, the book became fascinating. Apparently, he was both a private person, who wasn’t very sociable, and also someone who really loved attention, book signing, and getting recognition. He was very protective of his characters and was not shy about telling if/when he didn’t like adaptations of his books. The book concentrated mainly on his works, and his wife and daughter were pretty much sidetracked. His last phases were tragic, with a slowly deteriorating mind and mental capabilities. It seems he was a man whose whole identity was being a popular, prolific author; at the later phase, he seemed to get comfort about being Terry Pratchett – just like Isaac Asimov’s some of the last words were “I am Isaac Asimov”. A well-written and interesting book – I should read more of his books. Pity that they are mostly so out of print in Finland and very expensive at used bookstores.  

435 pp. 

Still Just a Geek: An Annotated Memoir by Wil Wheaton

 A sort of memorial by Will Wheaton, the former Wesley from Star Trek Next Generation. The first part of the book is an annotation of his former book, with copious footnotes. It was mildly interesting, but more than a bit whiney. He made a mistake leaving Star Trek, he made a mistake refusing a good movie deal while going to an actor’s school, and he was exploited by his parents and nearly everyone around him.  After the first part, the book went downhill. We got a long description of his wife’s illness, the news of the death of his dear friend (a friend who was never mentioned before, and with no mention of who he was, or why he was important to him), a description of a surreal dream, a description of an ordinary evening and dinner with his wife, and pages of a mini golf game. Several pages about having a picture taken, and pages about playing a Magic card game with his son. Yawn. Talk about stuffing a book, those might have been events with meaning for him, but why would anyone else want to read about them in such detail? And what was the thing with footnotes? The book was next to unreadable due to these. Sometimes there were more footnotes than there was text, and most of them were apparently meant to be funny. Well, some were, some were even informative, but most were just stupid and irritating.

436 pp.

Narrin salamurhaaja by Robin Hobb (Fool's Assassin, Fitz and the Fool #1)

Ensimmäinen osa viimeisestä Fitzista, kuninkaallisestä äpärästä, josta tuli aluksi salamurhaaja, ja joka myöhemmin pelasti koko kuningaskunnan, käsittelevästä trilogioiden trilogiasta. Fitz elää onnellisena kartanonpitäjänä maaseudulla lapsuuden rakastettunsa kanssa. Hän usein miettii Narria, aikaisempien kirjojen ystäväänsä ja ihmettelee, miksi tämä ei ole ottanut häneen yhteyttä. Fitzin puoliso alkaa väittää olevansa raskaana, vaikka on jo ohittanut vaihdevuodet. Fitz ja hänen tyttärensä Nokkonen epäilevät hänen menettäneen järkensä ja katsovat parhaaksi olla väittämättä liikaa vastaan asiassa. Pitkän ajan, parin vuoden (?) kuluttua yllättäen syntyykin pikkuruinen tyttövauva, joka on kalpea, sinisilmäinen ja oudon hiljainen. Aluksi lapsi ei näytä kasvavan lainkaan, mutta kehittyy lopulta hitaasti ja pienestä koostaan huolimatta osoittautuu olevan älykäs ja taitava, vaikka ulkopuoliset häntä aluksi vähämielisenä pitävätkin. Tytön nimeksi tulee ”Pörrö” (mielestäni ei paras mahdollinen käännös, alkuperäinen nimi on ”Bee”). 

Tämä ensimmäinen kirja on ehkä enemmän palasten asettelua pelipöydälle. Tästä huolimatta se oli hyvin kirjoitettu ja henkilöhahmot olivat kiinnostavia ja tapahtumia oli loppujen lopuksi aika paljon, vaikka tahti rauhalliselta vaikutti. Kirjassa oli sarjalle poiketen toinenkin kertojaääni, sillä joissain luvuissa Pörrö kuvasi tapahtumia omasta näkökulmastaan. 

Kirja loppuu täpärään tilanteeseen. Narri on ilmaantunut takaisin, mutta Fitz puukotti häntä vahingossa ja juuri ja juuri pystyi estämään tämän kuoleman. Kun FItz on Narria hoitamassa linnassa, Pörri kaapataan ja suuri osa kartanon väestä surmataan. 

Mielestäni kirja oli sarjan paremmasta päästä, etenkin juonen ja kielen sujuvuuden suhteen. Ainakin yksittäinen juoniaukko jäi omasta miestä kirjaan. Fitzin vanha opettaja, Chade, lähettää kaksi nuorta oppilastaan linnaan osittain piiloon ja osittain [muka] henkivartijoiksi. Nämä kaksi henkilöä ovat niin ruikuttavia typeryksiä, että olin oikeastaan täysin varma, että he vetävät tietoisesti salaista roolia – ei mitenkään pitäisi olla mahdollista, että Chaden suojatit olisivat tuon kaltaisia. Mutta ainakin tässä kirjassa, lopun rajujen tapahtumien jälkeenkin, näyttää, että henkilöt olivat oikeasti ihan niin hyödyttömiä, miltä vaikuttivatkin. Saa nähdä tuleeko tähän muutosta seuraavassa osassa. Se seuraava osa pitänee aloittaa pikapuoliin, siinä määrin cliffhanger-lopetus kirjassa oli. Fitz itse on tuntunut kasvavan, hän ei ole samassa määrin itsesäälin täyttämä kuin aikaisemmin, vaikka edelleen on ajoittaiseen alakuloon taipuvainen. Ja edelleen hän kuitenkin vaikuttaa hämmästyneeltä siitä, että saa tarvittaessa niin varauksettoman tuen ystäviltään, joihin lasketaan vaatimattomasti valtakunnan kuningas ja tämän äiti, leskikuningatar. 

In the first part of the Tawny Man trilogy, which is the last part in the Realm of the Elderlings series, Fitz seems to have found a comfortable life with his childhood sweetheart, but things don’t stay so quiet for very long.

The book is above average for the author and series. As usual, some parts might have been tightened a bit, but at least everything was pretty gripping and was always interesting to read – and Fitz is slightly less whiny than before! There were two characters who were far too irritating, so irritating that I thought they surely were pretending and just acting like spoiled nobles, but after the big cliffhanger – perhaps the biggest in the series this far – it appears they really were totally useless! Something you would not have expected from someone who was vouched for by the master schemer, Chade.

Looking forward to the next part.    

680 pp.

Jarkko Sipilä: Häikäilemätön (Takamäki #18)

Seuraava Takamäki kirja. Nyt palataan vähän klassisempaan rikokseen, kyseessä on aika ”tavallinen” murha. Kerrostalon roskalaatikosta löytyy teloitustyyliin murhattu mies. Mies on pikkurikollinen, sellainen, jolla ei ystäviä ollut ja jota kaikki alamaailmassakin pitivät kusipäänä, mutta ei oikein edes tappamisen arvoisena. Kuka hänet tappoi ja etenkin, miksi tällä tavalla? Pikkuhiljaa klassisen poliisityön, eli taustojen selvittämisen, rikospakkatutkimuksen, sopivien ihmisten kuulustelun ja pienen peitetoiminnan kautta asiat selviävät. Taustalla ei ole jengit kuten aluksi näyttää, vaan kirjasarjan alkupään tapahtumiin väljästi kytkeytyvä tarinan loppuhaara. Kirja oli omassa sarjassaan mielestäni keskitasoa - ei niitä parhaita mutta ei huonoimpiakaan.  Kirja on kuivan asiallista kerrontaa, tällä kertaa poliisien henkilökohtainen elämä sivuutetaan lähes kokonaan, kovin paljoahan sitä Takamäki —sarjassa ei koskaan ole ollut, mutta joskus sentään vähän enemmän.

285 pp. 

Markku Ropponen: Kuhala ja musta juhannus (Kuhala #2)

 

Toinen osa Jyväskylässä tapahtuvaa salapoliisisarjaa. 

Kuhala on entinen poliisi, joka on alkanut yksityisetsiväksi ja joka tässä kirjassa tutkii kahta eri juttua. Toisessa on kyseessä teinityttö, joka on kadonnut ollessaan pyörämatkalla kaverinsa vanhempien mökille. Toisessa taas selvitetään Jyväskylän rikkaimman miehen, hiukan hämäräperäisen liikemiehen, murhaa. Tässä tapauksessa Kuhala itse löysi miehen puukotettuna, sillä hän oli hoitamassa miehen ex-vaimon antamaa tehtävää hakemalla vaimon omaisuutta, joka oli jäänyt liikemiehen asuntoon. Kumpikin tutkimus tuntuu etenevän aika hitaasti ja Kuhalalla on teinitytön tapauksen kohdalla vakaa epäilys siitä, että tyttö on ottanut vain hatkat kotoa päästäkseen festarikierrokselle. Lukijalla tosin on selvää heti kirjan alusta alkaen, että tyttö on kuollut, ja kun tämän ruumis löytyy hiekkakuopasta vieressään ulkopuoliselta vaikuttavan miehen ruumis, kuolemia onkin kolme, eikä tämä luku lopulta jää edes tähän. Onko näillä tapauksilla jokin yhdistävä tekijä? Kuhala päätyy tekemään tällä kertaa yhteistyötä poliisin kanssa, kehittyypä tämä yhteistyö etenkin kauniin poliisinaisen kanssa erittäin lämpimäksi, niin lämpimäksi, että vaatteetkin ovat turhia. 

Kirja oli jotenkin sujuvammin kirjoitettu kuin sarjan ensimmäinen osa, sopivan humoristisella pohjavireellä. Sen henkilöhahmot olivat kohtalaisen hyvin luotuja ja persoonallisia, vaikkakin varsin vahvasti karrikoituja. Heikoin puoli oli kirjan lopetus, joka tuli aika vahvasti puskan takaa ja lukijalla oli tasan nollan prosentin todennäköisyys itse keksiä tai edes arvata murhaajaa. Myös murhan motiivi etenkin teinitytön murhalle oli naurettavan olematon ja vähän vaikeasti hahmotettavissakin, miten kuvattu tilanne pyöräilevän tytön ja autoilijan välille edes pääsi syntymään? 

A detective novel about a former policeman who now works as a private detective in a small Middle Finland town, Jyväskylä. This time he happens to have two cases at the same time: a teenage girl has disappeared while cycling to a cottage her friend’s parents own; and the murder of Jyväskylä’s richest man, a shade businessman. This time Kuhala was the one who found the body as he was retrieving some personal items left by the man’s former wife. The book is filled with very personal characters and light wordplay. The plot was ok, but it wasn’t possible to guess the murderer. And his motive was very contrived. It was a fun and light (in spite of an eventually pretty high body count) book nevertheless.  

294 pp.  

Kazuo Ishiguro: Menneen maailman maalari (An Artist of the Floating World)

Kirja, joka kertoo taiteilijasta sodan jälkeisessä Japanissa. Taiteilija, Ono, muistelee elämäänsä, hän oli ennen sotaa tunnetun taiteilijan oppilaana. Opettaja oli tuonut taiteeseensa länsimaisia sävyjä.  Aluksi Ono oli opettajan suosikkeja, mutta kun Ono suuntautui taiteessaan traditionaalisempaan ilmaisuun ja alkoi maalata isänmaallissävyteisiä propagandajulisteissa käytettäviä teoksia, heidän suhteensa katkesi. Nyt sodan jälkeen Onon tytär haluaa naimisiin ja avioliittokeskustelut ovat kesken. Ono pelkää, että sodanjälkeisessä maailmassa hänen kansallismieliset taideteoksensa eivät enää ole etu neuvotteluiden kannalta. Aivan alussa hän ajattelee itsellään olevan yhä vaikutusvaltaa, mutta asia osoittautuu toisenlaiseksi, ainakin ehkä. Lopussa vaikuttaa siltä, että tilanne on ehkä monimutkaisempi kuin Ono ajattelee tai ymmärtää – ja hänen muistikuvansa ja ajatuksensa eivät ehkä aina ole ihan täysin samoja kuin muilla. 

Kirjassa on hiukan samantapainen menneisyyttään pohtiva ja ei ehkä ihan täysin (ainakaan tietoisesti) asioita ymmärtävä tai absoluuttisessa totuudessa pysyvä minämuotoinen kertoja kuin Pitkän päivän ilta -kirjassa. Molemmissa kirjoissa päähenkilöt ovat olleet mukana tapahtumissa, jotka jälkikäteen ovat olleet vähemmän viattomia, kuin niiden aikana vaikutti, ainakin jälkikäteen asioita arvioitaessa, ja molempien muistikuvat tukevat oman osuuden merkityksettömyyttä kokonaisuuden kannalta. Tässä hiukan myöhemmässä kirjassa päähenkilö oli mielestäni kiinnostavampi – mutta ehkä kulttuurierot vaikuttavat osaltaan asiaan, Onon maailma avioliittoneuvotteluiden tärkeyksineen oli kumminkin aika kaukana länsimaisesta – vaikka tietenkään se miten ihmiset ajattelevat ja tuntevat on aika samanlaista eri aikoina ja eri kulttuureissa.  Kirjassa oli suhteellisen hidastempoista ja pohdiskelevaa, mutta hienosti kirjoitettua kieltä. Juoni, jos sellaista varsinaisesti oli, ei kovin nopeasti edennyt. Kirja oli lukemistani Ishiguron teoksista ehkä vähiten suosikkini.

A book with a similarly unreliable narrator as in The Remains of the Day. The protagonist is an artist in post-war Japan. He was known for his patriotic art, but as times have changed his reputation isn’t what it used to be. At first, he apparently doesn’t recognize that fact as well as he should, but he slowly comes to terms with it, even though his memories of some key events might still not be accurate, and he remembers himself in a good light.

A well-written book where little happens except for the protagonist reminiscing about his past. It is perhaps the least favorite of Ishiguro’s books for me, but even that means it was still a very good one.  

260 pp.   

Arttu Tuominen: Verivelka

Itselle uuden poliisisarjan ensimmäinen. Porin seudulla on mökillä tapahtunut aika tavanomainen juoppopuukotus: jo muutaman päivän kestäneiden ryyppäjäisten lopuksi yksi juhlijoista on puukotettu kuoliaaksi, ja puukottaja näyttää paenneen läheiseen metsään myrskystä huolimatta. Poliisi löytää mahdollisen syyllisen metsästä puoliksi paleltuneena ja tutkii tapahtumapaikkaa minkä voi, kunhan saa lopulta levottoman ryyppyporukan pois tiloista. Sade ja ylimääräinen sakki on sotkenut jälkiä, mutta kun tapaus näyttää ilmiselvältä ei kovin tarkasti jälkiä tutkita. Tämän nykyhetkessä tapahtuvan tarinan lomassa kuvataan parikymmentä vuotta vanhempaa aikaa, jolloin Porin murharyhmän päällikkö oli pikkupoika, joka eli kevättä ja kesää ala-asteen ja yläasteen välissä. Hänellä oli paras ystävä, jonka kanssa hän vietti aikaansa. Luokalla oli myös julma poika, joka sakkinsa kanssa kiusasi säälimättä heikompana pitämiään, mutta yhdessä pojat, etenkin tuo tulevan poliisin ystävä, pystyivät vastustamaan kiusausta, ainakin tietyissä rajoissa. Nykypäivässä käy ilmi, että puukottaja ja asiaan tutkintaa johtava poliisi ovat nuo kaksi kaverusta ja puukotettu on tuo kiusaaja. Onko lapsuuden ystävyys aikuisuuteen kantavaa? Entä, jos ystävyyden sisällä tapahtui asioita, jotka ovat suunnattomia millä mittakaavalla tahansa ja joilla on vaikutuksensa kaikkien ne kokeneiden koko elämään?

Kirja tapahtuu siis kahdessa ajassa. Menneisyyden tapahtumat antavat selityksen nykyajan tapahtumille ja sille mitä poliisipäällikkö tekee mennessään reilusti lain sallimien rajojen ylitse, alueelle, josta kiinnijäämisessä seurauksena ei olisi vain työstä erottaminen vaan myös reilu tuomioistuimen antama tuomio. 

Kirja oli hyvin kirjoitettu ja erittäin kuvailemalla kielellä; sen tapahtumat lähes näki mielessään elokuvan jopa kuviteltuja kuvakulmia myöten. Tyyliltään se oli hiukan jotain muuta kuin ihan tavallinen dekkari – syyllinen oli alusta alkaen selvillä ja ”ongelmana” oli oikeastaan se, miten yksi poliisi pystyy vesittämään ilmiselvän tappojutun ilman, että muut poliisit asiaa huomaavat - ainakaan niin, että pystyvät sen myös todistamaan. Kirja oli hyvä, mutta etenkin kiusaamiskohtauksien kuvailu oli minusta turhan pitkälle menevää ja tarpeettoman väkivaltaista. Juoni ei myöskään ollut ihan vedenpitävä, parissa avainkohtauksessa traagisilla tapahtumilla oli ulkopuolisia silminnäkijöitä, jotka olisivat kertoneet tapahtumien todellisen kulun, joten poikien synkkien salaisuuksien säilyttäminen vuosien ajan ei mitenkään olisi onnistunut. 

The book happens at two different times. One in the past, when the characters are preteens, and the other in present time when one of the former teens has killed another. The police inspector examining the murder used to know both the murderer and the victim. The victim was a school bully; the killer and the police officer were blood brothers. The events of the summer were traumatic. Will the friendship last throughout years and hardship?

A well-written book where the emphasis was not on finding the murderer but rather on whether the policeman will honor his friendship and help his friend to escape a conviction – and at what cost? The writing was very visual and expressive – seeing the scene in one’s mind was easy. The drawback was the extreme bullying scenes – possibly a slightly less graphic description might have been enough. The characters were pretty complex – perhaps even too much so. Apparently, every single police officer at that police department has severe mental baggage and problems ranging from OCD to alcoholism.

450 pp.

Maria Turtschaninoff: Suomaa

  

Kirja, joka kertoo suvusta ja sen jäsenten yhteydestä luontoon, metsään, suohon ja kotitilaan. Tarina etenee erillisinä novellinkaltaisina kertomuksina, joiden muoto vaihtelee proosarunosta (kirjan runomuotoinen aloitus oli aivan erinomainen) kirjeisiin ja päiväkirjamerkintöihin sekä tavanomaisempaan novellikerrontaan. Kaikissa osiossa luonnolla, metsällä ja suolla on merkittävä vaikutus ihmisiin ja tapahtumiin. Henkilöt vaihtuvat ajan kuluessa - edellisen tarina nuori nainen voi olla seuraavan tarinan vanha, hiukan kärttyinen ja jopa pelätty tietäjäeukko. Tarinoiden realismi kasvaa nykypäivää lähestyttäessä – ensimmäisissä kertomuksissa yliluonnollinen maailma oli konkreettisesti läsnä – kuten varmasti sen ajan ihmisten mielissä – myöhemmin tämä oli paljon kuvainnollisempaa, mutta jopa aivan viimeisessä tarinassa päänhenkilön mielessä käy hänen hävittäessä vanhentuneita jauhoja, että tämän voisi kyllä myös uhrilahjaksi tulkita.  

Kirjan luontokuvaus on loistavaa, eläimet, metsä, linnut ja suo olivat oikeastaan yksi henkilöhahmoista, se, joka antoi jatkuvuuden koko tarinalle.

Kirja oli sujuvaa tekstiä ja todentuntuista hyvin taustoiltaan selvitetyn vaikutelman antavaa - yhtä pikkukohtaa lukuun ottamatta. Kirjan mukaan nälkävuosien aikoihin syyskuun kolmanteen päivään mennessä viljelykset olivat paleltuneet. Koko lupaava ohrasato oli menetetty. Ei syyskuun alussa enää voi olla ohraa sellaisessa kasvuvaiheessa, että se olisi hallalle herkkä - jos jyvät tuolloin olisivat niin raakoja, niin eivät ne ikimaailmassa olisi kyllä muutenkaan enää tuleentuneet. 

Kuvatut ihmiskohtalot olivat kiehtovia ja liikuttavia, ja usein olisi halunnut tietää enemmän henkilöiden elämästä ja kohtalaoista – monen myöhemmistä vaiheista kerrottiin jotain pientä, mutta vain yksittäisinä mainintoina, joiden takana tuntui olevan suuria kertomuksia kertomatta jääneitä kertomuksia. Henkilöitä luonnollisesti ehti kirjassa olla paljon. Itse jäin kaipaamaan sukutaulua, josta olisi sukulaisuussuhteet voinut hahmottaa helpommin - jonkinlaisen varmasti kirjan tietojen mukaan saisi aikaan. Ehkä joku on sellaisen tehnyt tai tekee, mutta itse en nettihaulla valitettavasti sellaista löytänyt. Kirja oli erittäin hyvä ja parhaasta päästä lukemiani pitkään aikaan - melkein teki mieli aloittaa se heti uudelleen. Ei ehkä ihan heti, sillä ei siihen aika kuitenkaan riitä, mutta varmaan sinä klassisena myyttisenä aikana, joka on ”joskus”.   

An excellently written story of an estate on fairly barren land that is owned by several generations of the same family. The all characters have a very close relationship to the nature, and, especially at the beginning, it can be described as religious – they don’t have any doubt about the existence of spirits of the swamps and forests, and at the earlier time of the 16th century or so, those spirits even take an active part in the lives of the people. The relationship to nature stays firm for the whole book. The writing is excellent, covering several different textual types, from prose poetry to “ordinary” short story writing, to a story told by letters. One of the best books I have read lately.   

371 pp.

My Hugo award votes 2023. Part 3 - Novels

 The quality of the novels that were nominated for the Hugo Award was pretty abysmal, the worst year in years (or ever?). Most of the books were very light and not really something to take seriously. I didn’t finish Nona the Ninth, by Tamsyn Muir, because I found the earlier part to be unreadable and did not continue, something that happens extremely rarely for me. Only one book was imaginative, really engaging, and well-written all at once. Others were lacking at least one of those qualities. Nettle & Bone was that exception to the rule, and it was very easy to put in the first place. The other books really aren’t award-worthy, in my opinion; I will put “No Award” in the second place. Well, after that, it was a choice between Poe pastiche, Thin Man pastiche, and Japanese monster movie pastiche. Yawn. I chose their order based on how well I consider them to be written. Legends & Lattes was left in the last place as very light, not too well written, and badly timed. It was apparently written as a National Novel Writing Month book, and it really shows––some tightening and rewriting and editing might have been a good idea.  

1. Nettle & Bone, by T. Kingfisher (Tor Books)

2. No Award

3. The Daughter of Doctor Moreau, by Silvia Moreno-Garcia

4. The Spare Man, by Mary Robinette Kowal (Tor Books)

5. The Kaiju Preservation Society, by John Scalzi (Tor Books)

6. Legends & Lattes, by Travis Baldree (Tor Books)

The Spare Man by Mary Robinette Kowal

A detective mystery that happens on a luxury cruise (space) ship on the way to Mars. It is a kind of homage to the Thin Man movie series from the late '30s-early '40s. A billionaire woman is on her honeymoon with her new husband, Shal, who apparently used to be a detective. The woman, Tesla Crane, is traveling incognito. She has her cute service dog with her, as she tends to have PTSD flashbacks from a serious accident she had in the past. She suffered a severe back injury and needs deep brain stimulation to ease the pain it causes her. One night, as they return to their cabin, they find a man who is dying from a knife wound. Shal starts to chase the suspect but is unable to catch him/her and soon ends up becoming a suspect himself. So Tesla must find the real suspect to exonerate her husband and, eventually, herself too. A very light, but really slow-paced book. Tesla goes from one place to another and uses her immeasurable entitlement (she is a personification of the “I want to talk to the manager” meme). The cruise security personnel is stupid beyond belief (well, it turns out there is a reason of sorts for that) and the ending seems almost invented while writing some very stupid details. The spaceship is such a powerful Faraday cage that it stops electronic signals INSIDE it (?). It is possible to kill someone by throwing acupuncture needles... I really don’t buy it. The cruise ship has good fingerprinting capabilities but no DNA analysis whatsoever (and apparently DNA analysis did not exist in this world, as the “cunning” plot of the murderer would have instantly fallen apart with the simplest genetic testing). A pretty stupid book with an irritating central character whose husband is mostly a sex object. The writing was pretty good though.        

384 pp. 

My Hugo award votes 2023. Part 2 - Novellas

The quality of the novellas was pretty average – in spite of that this was one of the better categories this year when most of the nominees were fairly mediocre. Three stories could be labeled as derivative works, going from Poe to noirish detective stories and fairy tales, another three (partly overlapping) were parts of a series. None of the stories were really bad, but there were just two novellas that were really tempting to read and were hard to put down. From those two I put A Mirror Mended in first place despite it being part of a series – although apparently, the series will be just these two stories, not more, as the ending had a satisfying conclusion. It was an intriguing story. The Ogres was not far behind but it was a bit more of an “ordinary” tale. After them, third place was also pretty clear even though that story belongs to a long series and is “only” the middle part of it. The last three stories were harder to put in order as they were pretty much on the same level. After some consideration, it was easy to put “Into the Riverlands” into last place. And from the last two I preferred the Chandler pastiche more than the Poe pastiche.  

What Moves the Dead, by T. Kingfisher (Tor Nightfire)

A retelling of The Fall of the House of Usher by Poe. A female (or rather someone belonging to the “Military gender”) comes to the mansion of her (or whatever the stupid made-up pronoun was - there was a long chapter of the different pronouns used in the made-up language she spoke - which had NOTHING AT ALL to do with the actual plot) friends - a brother and a sister. The sister had written a letter where she told being very ill, and it turns out she is pale and has episodes, where she is unresponsive for a long time and behaves erratically. The brother is clearly ill but he is in better condition than his sister. The building is a decaying and moldy place - there are hardly any servants anymore and it seems clear they have run out of money. They both absolutely refuse to leave the house (for ill-defined reasons). The lake near the mansion seems to be extremely dark - except at night when there seem to be strange lights beneath its surface. The animals, especially the hares nearby behave strangely, have a strange walk, and have no fear of people. The story’s plot follows very closely - too closely - to the original, except the cause of the ruin isn’t supernatural but a fungal infection (for what there was an allusion on the first pages of the story). The writing was pretty good and the story as such was nice, but it was a bit too close to the original.  

Even Though I Knew the End, by C.L. Polk (Tordotcom)

A supernatural “noir style” story happening in an alternate -30/40s setting where a detective, Helen, works for someone called “Marlow”. This Marlow isn’t the same as her namesake from Raymond Chandler’s works. Marlow wants to find out who is behind the strange murders that have happened. Helen has supernatural powers and is able to contact the souls of dead people after their passing. At the very bloody scene of the crime, she can’t do that - there doesn’t seem to be a soul anywhere. It turns out that the victim had sold her own soul to a demon, and the murderer is chasing people like her. And Helen is also one of them. And her soul’s “collection time”  is coming in just a few days. Why should she even bother with any investigations as she will be in hell in a few days anyway? But Marlow makes an offer too good to refuse: if Helen finds who is behind the murders she will get her soul back. A story that is filled with surprising turns. The writing was very good, but in places, it felt like a Supernatural TV-series fan fiction; the world was very similar with demons, not-so-good angels, deals with demons, and even Enochian language. I wouldn't have been surprised if the Winchester brothers had turned up via a time loop or something.  

Into the Riverlands, by Nghi Vo (Tordotcom)

A story about a cleric and his intelligent bird who travel to an alternate ancient China. It is a bit unclear why and where they are going, but they encounter a few people and journey with them, among them is a pair of women who are able to “ninja fight” and beat practically anyone. During their journey, they tell stories. Some are just short references to stories most of the company knows, and some are left more or less unfinished. They encounter some bandits and survive the encounter - and that is about everything in the story. I was a bit baffled at what was the point of this fairly fragmentary “story”.  There was one strange anachronism: the characters were joking about mammoths in ancient China. Really? The fantasy content was practically non-existent if you didn’t include the sentient bird.  

Ogres, by Adrian Tchaikovsky (Solaris)

A young boy lives in a countryside farming village. He is a bit of a rogue and tends to do some mischief and spends a lot of time in the forest with a mixed bunch of “outlaws”  who live there. One day the “ogres” who are in power arrive at the village for their yearly tribute. They will take their share, and leave the rest - if there is something left  - for villagers. They hunt animals, kill egg-laying hens, and behave like they own the place - which they do. The villagers can not eat meat, as they seem to be severely allergic to it, it causes skin to blister and makes them throw up even from the slightest bite. He returns to the village. During the visit, he hits the son of the ogre who owns the village after some disagreement. He runs away to find later that his father is killed and eaten as a feast. This time he kills the son and runs away. Eventually, he is caught and sent to a female ogre for experimentation to find out why he is able to behave so violently. It turns out that the “ogres” are not the alien invaders they at first seemed to be. Eventually, the boy is now a man who leads a rebellion against the ogres. A well-written very good story where the situation was slightly (not much) different than it first seemed. There were some problems with internal logic, though. At least the village from where the main protagonist was from was “taxed” only once a year, that apparently was the standard. Where did the ogres - and humans who lived in towns or were in the ogre’s armies, get their food? And what did the people in the sweatshop factories in towns produce? For whom? There apparently was no middle class anywhere: only humans who were practically slaves and a small number of “ogres”. How did the economy work?

Where the Drowned Girls Go, by Seanan McGuire (Tordotcom)

Another installment in the “Wayward Children” -series. The series has had many recurring characters. I had to use Google to find out who was who and what was each character’s tragic “backstory”, especially who “Cora”, the main character, was and why she felt so miserable at her school. The school,  Eleanor West's Home for Wayward Children, helps children who have slipped into their Narnia-like fantasy worlds and have returned to Earth, mostly to their chagrin. That school helps them to cope with their memories and accept what happened to them. But there is another school, one which aims to return the children to society and their homes, to make them forget what happened to them, to disbelieve everything they have experienced, and to never, ever go back. Cora wants to change schools, which is possible, at least in one direction. When she actually is at the Whitethorn institution, she finds out that it is more like a prison with a conversion therapy-like approach to weed out any fantastic feelings - like thoughts about being a mermaid - at ANY cost. But there is a friend, who has come to get Cora out of the school - at any cost - but does she even want to escape? A well-written, interesting story like the other parts of the series. The downside is that they feel pretty similar with a wide variety of characters and it is always slightly hard to remember what is the backstory of each of them. The writing was good and the story was enjoyable, but wouldn't it be time to nominate something else?

A Mirror Mended, by Alix E. Harrow (Tordotcom)

The novella continues last year’s nominee A Spindle Splintered, which was a postmodern take on the fairy tale “Sleeping Beauty”. The main protagonist was able to cross boundaries between universes to different tellings of that fairy tale to rescue the princess from her fate. Usually, from getting married to an unknown prince without consent. She has already rescued a fair share of them, but she is suddenly yanked to a new world, by someone who very very much looks like the evil stepmother from Snow White. How has she skipped tales? And how will she survive the threats of the evil queen who has taken her as a prisoner and demands to get away from her tale as her story is approaching the end which isn’t so happy from her point of view. They end up going through several different scenarios of the Snow White fairy tale, which sometimes seem to have intrusions from other fables. The end on an unusual retelling of the story where the “bad guy” isn’t the queen but the Snow White herself. And it seems that there will be no escaping from that version of the tale… A very good story, well written, and it is exciting and surprising while offering some redemption for one of the most famous and evil antagonists in fairy tales. No one is a bad guy in their own mind, there is usually some sensible motivation for actions - which aren’t necessarily as bad as they at first seem to be. And I liked this story even more than the first part. 

My voting orders:

1. A Mirror Mended, by Alix E. Harrow (Tordotcom)

2. Ogres, by Adrian Tchaikovsky (Solaris)

3. Where the Drowned Girls Go, by Seanan McGuire (Tordotcom)

4. Even Though I Knew the End, by C.L. Polk (Tordotcom)

5. What Moves the Dead, by T. Kingfisher (Tor Nightfire)

6. Into the Riverlands, by Nghi Vo (Tordotcom)

Jarkko Sipilä: Syvälle haudattu (Takamäki #17)

Tällä kertaa komisario Takamäki ryhmineen selvittää koko maata järisyttävää kirjepommien sarjaa. Aika satunnaisille yksityisille henkilöille on lähetetty kirjepommeja, joista osa ehtii räjähtää aiheuttaen uhreja. Kun pommipaketteja tutkitaan, paljastuu niistä yhden henkilön DNA:ta - henkilön, joka on sattumalta ollut tutkimuksen kohteena jo useita viikkoja kadonneena henkilönä ja jonka katoamista oli juuri alettu epäillä henkirikokseksi. Miten hän voi noihin pommeihin liittyä? Kadonneella miehellä on nuorena ollut yhteys ympäristöaktiiveihin ja näyttää siltä, että hän on melko äskettäin ollut yhteydessä ainakin yhteen tuon ajan ystävistään. Voisiko tässä olla terroritekojen tausta. Samalla mies näyttää käyneen tapaamassa myös hämärää äärioikeistolaista aktivistia. Kumpi äärilaita mahtaa olla tekojen takana? Vai onko kyseessä joku ihan muu tuntematon taho?

Vaihteeksi kyseessä hiukan sarjansa keskitason alapuolella oleva kirja. Juonen uskottavuus ei ollut mitenkään erityisen hyvällä tasolla, itse asiassa kyseessä ehkä oli koko sarjan älyttömin tarina. Jotenkin myös kirjan yleinen vetävyys vaikutti huonolta ja se tuntui jotenkin hätäisesti kirjoitetulta. Kaiken kaikkiaan kyseessä oli pieni pettymys. 

This time Takamäki faces a nationwide threat. Small packages with bombs have been sent to several people who apparently have no connection with each other and seem to be normal, well to do, law abiding people. DNA retrieved from packages belongs to a man who has already been under investigation as a missing person and the police had started to believe that he is dead. Why is his DNA on the packages? Under more careful scrutiny, it has been found that the man used to know some radical environmentalists years ago. But he seems to have some connection to some neo-Nazi far right people, also. Which side is the guilty one?

A below average part of the series. The plot wasn’t believable at all and the writing felt somehow hurried and less engaging than usually. It is perhaps the worst part of the series so far.

259 pp.