Robin Hobb: Narrin palvelija (The Tawny Man #2, The Golden Fool)

A middle part of a middle part of a trilogy of trilogies. Fitz has returned to the castle in disguise, is training the prince, and is trying to take care of his adopted son who has some young adult/teenage problems. The book is very much a middle part, where pieces are mostly set up for the next part and actual events furthering the overall plot are fairly few. Some condensing might have been a good idea. An entertaining book nevertheless. 

Keskimmäisen trilogian keskimmäinen osa Fitzistä, kuninkaallisesta äpärästä joka aluksi palveli salamurhaajana ja myöhemmin on uskollisesti puolustanut kuningashuonetta. Vuosien piileskelyn jälkeen hän on palannut linnaan salanimen turvin. Omalla nimellään häntä pidetään kuolleena ja iljettävänä pidetyn “vaiston”, eläinten kanssa kommunikoinnin, taitajana, josta oli tapana tuomita kuolemaan. Fitz esiintyy entisen hovinarrin, nykyisin kaukaisesta kaupungista saapunutta ylhäistä hovimiestä esittävän, erikoisen hahmon miespalvelijana/henkivartijana. Samalla hän opastaa prinssi Velvollisuutta “Taidon”, ylevänä pidetyn maagisen taidon hallinnassa. Hän yrittää myös huolehtia kasvattipojastaan, joka on kaupungissa olevan puuseppämestarin oppipoikana ja jonka käytös ei ihan aina kaikkein moitteettominta ole. 

Kirjassa on runsaasti erilaista juonittelua, mutta se kärsii keskiosan ongelmista. Mitään varsinaisesti todella merkittävää ei tunnut tapahtuvan, vaan suurin osa juonenkäänteistä tuntuu olevan enemmän valmistelua viimeiseen osaan. Fitz itse alkaa vähitellen osoittaa pientä kasvamisen merkkejä, mutta edelleen hänen taipumuksensa on olla uppiniskainen ja toimia hiukan ennen kuin ajattelee asioita loppuun asti, eikä hän aina luotta riittävästi ystäviensä tukeen. Pientä harkintaa vähitellen hänen käyttäytymisessä alkaa olla, mutta siitä huolimatta tässäkin kirjassa hän lähes kuolee - kuten on tainnut tehdä jokaisessa aikaisemmassakin. 

Kirja oli sulavaa ja viihdyttää luettavaa, josta kyllä olisi muutaman kymmenen sivua voinut hyvin tiivistää. Seuraavan - aivan läkähdyttävän paksulta vaikuttavan - osan lukemista odotellessa. En tiedä jaksanko enää tämän vuoden puolella sitä aloittaa.  

759 pp.