Oikeastaan toinen osa sarjaa, mutta tarinan ymmärtäminen ei vaadi ensimmäisen osan lukemista. Antti on mies, joka on Paavo-poikansa yksinhuoltaja. Paavon äiti hylkäsi perheen miehet synnytyslaitoksella, joutui lopulta mielisairaalaan eikä asu enää kotona. Hänen henkinen tilanteensa on aika epävakaa ja avioerosta huolimatta Antin pitää häntäkin yrittää kannatella. Yksinhuoltajana tarhaikäisen kanssa jaksaminen on usein koetuksella. Koetukset vain lisääntyvät, kun Enni, Antin hyvä ystävä, joka on Paavon ikäisen tytön yksihuoltaja, joutuu onnettomuuden vuoksi sairaalaan ja mieskaksikon perheeseen muuttaa Terttu mekkoineen, röyhelöineen ja tyttöjuttuineen. Siinä on sopeutumista ja kahden tarhaikäisen, eri tarhoissa olevan, lapsen hoitamisessa vasta urakkaa onkin, vielä kun toinen ikävöi koko ajan äitiään ja se toinenkin ajoittain kaipaa äitiään, vaikka tämä toistuvasti tekee ohareita sovituista tapaamisista.
Kevyttä, humoristista kerrontaa. Ihan kunnolla naiskirjailija ei ehkä miehisyyden olemusta tavoittanut ja se vaikutti paikoitellen aika stereotyyppisen karrikoidulta ja yksiviivaiselta. Tämä ei liikaa kuitenkaan kiusannut. Kirja ei ollut myöskään liikaa pelkkää huumoria, vaan siinä oli mukana harmaampiakin sävyjä oikeastaan molempien lasten äiteihin liittyen, eikä sitä yksihuoltajan elämää kaikkein auvoisimmaksi muutenkaan kuvattu, siinä kun elämä työn, yksityiselämän ja lastenhoidon ristipaineessa ei välttämättä kaikkein helpointa ole.
Although this book is the second in a series, its story can be understood without reading the first. Antti is a single father to his son, Paavo. Paavo's mother abandoned the family at the maternity ward, eventually ended up in a mental hospital, and no longer lives at home. Even after their divorce, Antti still feels responsible for supporting her, due to her mental instability. As a single parent with a preschool-aged child, coping is often challenging. Things only get tougher when Enni, Antti's good friend and the single mother of a girl Paavo's age, is hospitalized due to an accident, and Terttu—with her dresses, frills, and girly stuff—moves in with the father–son duo. It's a big adjustment, and taking care of two preschoolers who go to different daycares is a major task, especially when one constantly misses her mother, and the other also occasionally longs for his own mother, even though she repeatedly fails to appear for their scheduled visits.
The storytelling is light and humorous. Although the female author may not have fully captured the essence of masculinity, which sometimes felt stereotypically exaggerated and simplistic, this was not a critical flaw. It should also be noted that the book was not all about humor, as it also touched on more serious tones—especially regarding both of the children's mothers—and neither did it paint single parenthood as a particularly blissful experience. Life under the pressure of balancing work, personal life, and childcare is no picnic.
447 pp
No comments:
Post a Comment