Agatha Christie: Paddingtonista 16.50 (4.50 from Paddington)

Perustasoinen neiti Marple kirja. Vanha nainen, neiti Marplen ystävä, näkee junamatkalla ollessaan vieressä kulkevassa junassa miehen kuristavan naisen kuoliaaksi. Hän tekee hälytyksen, mutta junasta ei löydy tarkoista tutkimuksista huolimatta ruumista poliisi tulkitsee tapahtuneen jo hiukan höppänän naisen kuvitelmiksi. Neiti Marple ei tähän tyydy ja aikataulun ja kartan avulla selvittelee mikä olisi ollut paras paikka työntää ruumis ulos junasta. Kyseisellä paikalla sijaitsee vähän ränsistynyt, mutta suuri kartano. Marplen toinen ystävä hankkiutuu kartanoon taloudenhoitajaksi ja alkaa selvittää asiaa ja löytää hylätystä sarkofagista naisen ruumiin. Mutta kuka tämä on, miten tämä päätyi löytöpaikkaansa ja miten kartanossa asuvat ihmiset liittyvät tapaukseen, siinä sitä selviteltävää riittää. Tapaus vaikuttaa kovin monimutkaiselta, mutta on lopulta paljon yksinkertaisempi miltä vaikutti. Tämä osittain oli kirjan huonoja puolia, suurimmalla osalla kirjan tapahtumista ja juonen käänteitä ei ollut lopputuloksen kannalta mitään merkitystä. Murhaajan juonikin oli vähän kumma, miten ihmeessä hän saattoi olettaa, että uhri olisi junassa tyhjässä vaunussa eikä kukaan huomaisi murhaa tai ruumiista eroon pääsemistä? Kielellisesti kirja oli ihan normaali Christien tasoa. Kirjan henkilöt olivat mielenkiintoisia, joskin ehkä aavistuksen karikatyyrimäisiä, muta se tämäntapaisessa kirjassa lienee sallittua.

 

 A pretty ordinary Miss Marple book. An old woman, a friend of Miss Marple, sees a man strangling a woman to death on a passing train while she is on a train ride. She raises the alarm, but despite thorough investigations, no body is found, and the police dismisses the event as the imagination of a slightly dotty old lady. Miss Marple isn't satisfied with this and, using a timetable and a map, figures out the best spot where the body could have been thrown out of the train. At that spot, there is a somewhat dilapidated but large manor. Another friend of Marple's gets a job at the manor as a housekeeper to investigate further and finds the woman's body in an abandoned sarcophagus. But who is she, how did she end up there, and how are the people living in the manor connected to the case? There’s plenty to untangle. The case seems quite complicated, but in the end, it turns out to be much simpler than it initially appeared. This, in part, was one of the book's flaws—most of the events and plot twists had no relevance to the final outcome. The murderer's plan was also a bit odd—how on earth could they assume the victim would be in an empty train carriage and that no one would notice the murder or the disposal of the body? Linguistically, the book was on par with Christie's usual standard. The characters were interesting, though perhaps a bit caricatured, but that’s probably permissible in this type of book. 

247 pp.