Kriitikon kirjoittaman kirja kritiikistä, etenkin kirjojen kritiikistä. Kuvittelin aloittaessani kirjan lukemisen, että kyseessä olisi enemmän jonkinlainen opaskirja kritiikkiin, mutta kyseessä olikin enemmän filosofinen lähestyminen kritiikkiin ja sen historiaan sekä tulevaisuuteen. Osittain kirja on ehkä syntynyt turhautumisesta siihen, mikä kriitikon asema on nykyään; enää ei ole kuukausipalkalla olevia kriitikoita Kajavan ja Heikinheimon tapaan, joilla olisi ollut riippumaton asema ja hurja maine taiteilijoiden repijänä tai rakentajina. Myös kritiikin ja tavanomaisen arvostelun, jonka kuka vain voi julkaista missä vain (vaikkapa siis ihan tämmöisen, jota tässä kirjoitan) rajan ja arvostuksen häilyminen tuntuu kirjoittajaa ärsyttävän.
Kirja oli pääosin kiinnostava, etenkin konkreettisemmat kohdat,
joissa oikeasti puhuttiin tietyistä spesifistä kritiikeistä, osa
filosofisemmista paikoista tuntui ehkä hiukan kirjoittajan omien tunteiden
purkamiselta. Myös feministisen kritiikin osuus tuntui hiukan rasittavalta,
eikä tainnut kirjoittajakaan ihan samaa mieltä olla kaikista vaatimuksista,
joita feministisesti kritiikissä ole, mm siitä, että nähtävästi ei saisi olla
negatiivisia arvioita vaan kannustavia ja saisi arvioida vain jotain, josta
pitää. Loppua kohden kirja muuttui entistä pohdiskelevammaksi ja filosofisemmaksi.
Kirja oli kiinnostava, mutta aloittaessani lukemista oletin
sen olevan käytännönläheisempi, nyt se osoittautui enemmän kritiikkiin
teoreettisella tasolla suhtautuvaksi.
379 pp.
No comments:
Post a Comment