Saturday, May 28, 2022

Samuel Beckett: Godota odottaessa (Waiting for Godot)


A famous play where two men wait forever for “Godot”, who never arrives. On the surface, little happens, but laconic and ironic dialogue offers endless possibilities for interpretation. The play's format with stage directions made it a bit hard to grasp for the uninitiated – perhaps actually watching the play would open the “story” more.


Näytelmä, joka oli kirjapiirin kirjana. Oman aikansa kesti tottua lukemaan näytelmädialogia, joka sisältää aika yksityiskohtaiset ohjeet näyttelijöille. 

Kaksi miestä odottaa Godot nimistä henkilöä, jonka pitäisi tulla ihan pian. Miksi he häntä odottavat ei ole ihan selvää, se milloin hän tulee, on vielä epäselvempää. He ovat odottaneet jo koko päivän, tai ehkä pidempään. He tapaavat erikoisen parin - kuormajuhtana olevan palvelijan ja hänen isäntänsä. Lopulta poika tulee kertomaan, että Godot ei tule tänään, hän tulee huomenna. ”Seuraavana” päivänä (yön aikana näyttämällä oleva puu on kasvattanut muutaman lehden) kaikki toistuu samankaltaisena. Ja poika ilmoittaa Godotin tulevan huomenna. Miehet päättävät lähteä, mutta eivät liikahdakaan. Näytelmä, joka tarjoaa erittäin runsaasti tulkinnanvaraa – osittain siksi, että siinä ei oikeastaan tapahdu mitään ja hahmojen keskustelu pyöri lähinnä samoissa asioissa. Ja jää tämä tapahtuu aika samana kahdessa eri näytöksessä. Kokonaisuutena kyseessä kumminkin on hyvin kiehtova teos, joka ulkoisestä sisällöttömyydestä huolimatta sisältää paljon kaikkea, myös melkoisesti huumoria ja ironiaa kätkettynä ulkoisesti varsin kuivakkaaseen dialogiin. Lukemisen jälkeen voisi olla kiinnostavaa nähdä tämä näytelmä oikeana näytelmänä. Kokonaisuutena näytelmän lukeminen oli aika mielenkiintoinen kokemus.   


142 pp. 


Saturday, May 21, 2022

Seppo Jokinen: Pahasti tehty (Koskinen #27)

Viimeisin komisario Koskinen. Tällä kertaa kirja alkaa ruumiin kätkemisestä - se kuka tämä kätkijä on, ei ole ihan selvää, mutta hänellä vaikuttaa olevan runsaasti tietoa poliisin toimintatavoista. Alussa poliisi ei tätä kuolemaa vielä edes tiedä, vaan joutuu lähinnä esimiesten painostuksesta selvittelemään sarjaa tapauksia, joissa hetkessä ilmaantunut miesjoukko on uhkaillut kunnon kansalaisia tekemättä mitään väkivaltaista. Poliisi ei asiasta olisi erityisen kiinnostunut, ja jos nuo kunnon kansalaiset eivät olisi kaupungin silmäätekeviä, joilla on mahdollisuus painostaa poliisin ylintä johtoa asia hautautuisi muiden alle. Yksi erityisen törkeä tapaus on ollut ravintolassa, jossa yksittäinen mies on kiihtyneenä uhannut tappaa suuren rakennus- ja maansiirtoliikkeen omistajan. Kun uhatuksi tullutta miestä kuulusteltaisiin tästä asiasta, häntä ei aluksi löydy lainkaan ja myöhemmin hän löytyy kuolleena autonsa tavaratilasta, kuristettuna. Onko uhkailija toteuttanut uhkauksensa? Asian tekee erityisen ikäväksi se, että mahdollinen epäilty on poliiseille erittäin tuttu mies, joku, jonka ei ikinä uskoisi syyllistyneen henkirikokseen. Samalla Koskisen yksityiselämässä asiat eivät oikein suju, kollega Ulla, jonka kanssa hän oli aikaisemmin muuttanut yhdessä asumaan, on jo pitkään viihtynyt Hämeenlinnassa hoitamassa lastenlastaan ja vammautunutta ex-miestään, eikä yhteisessä kodissa juuri enää ole öitään viettänyt. Eikä tämä asia vaikuta kovin pikaisesti olevan muuttumassa.  

Kirja oli paluuta vanhaan parin selvästi heikomman osan jälkeen - vähällä jo oli, etten luopunut koko sarjan seuraamisesta. Juoni oli sujuvampi ja jännittävämpi, hahmot olivat taas paremmin kuvattuja ja kirjan oli paljon toimivampi kuin edelliset osat. Se oli vetävä ja viihdyttävä luettava ja Koskisen yksityiselämäkin loksahti ehkä hiukan enemmän paikalleen tai ainakin tilanne selkiytyi aikaisempaan verrattuna. 


One more book about inspector Koskinen and the violent crime department of Tampere police. There's a lot of local color from my hometown. A group of men have been harassing some more affluent townspeople. As there has been no violence, the police weren't at first very interested in those actions. But as the more affluent people know, the highest level of police, the police chief, kindly hints that something should be done – and very, very soon. But when one of the victims of harassment is found strangled, it seems like there is more going on. It's a lot better book than the last two parts of the series. The plot was more coherent, and the characters behaved more like themselves – this book was a return to form after a few somewhat disappointing installments.     

368 pp.

Monday, May 16, 2022

Jo Nesbø: Lepakkomies (Harry Hole #1) (The Bat)


Norjalainen poliisi Harry Hole matkustaa Australiaan antamaan tukea sikäläisille poliiseille, jotka tutkivat nuoren norjalaisnaisen raiskausmurhaa. Partnerikseen Harry saa varsin eksentrisen aboriginaalin, joka esittelee hänelle seudun värikästä alamaailmaa, jossa seksuaaliset vähemmistöt ovat oikeastaan enemmistönä. Vähitellen henkilöiden taustat paljastuvat ja Harry Holella on (tietenkin) menneisyydessään alkoholismia, joka on aiheuttanut vahvan syyllisyystrauman. Hän kamppailee pysyäkseen selvänä ja alkupuolella kirjaa ennen riittäviä tämän kirjan traumoja hän jopa onnistuu siinä. Eli kyseessä siis on varsin kliseinen poliisikirjojen etsivähahmo. Lopulta poliisien tutkimuksissa alkaa näyttää siltä, että kyseessä ei ole yksittäinen teko, vaan kyse on vuosia kestäneestä raiskauksien ja murhien sarjasta, joka kattaa useita kaupunkeja. Vähitellen dramaattisten tapahtumien jälkeen syyllinen tietenkin löytyy. 

Kirja on sarjansa ensimmäinen ja arvioiden mukaan se ei taida olla sarjansa parhaasta päästä. Nuo arviot vaikuttavat uskottavilta. Kirja jäi aika keskinkertaiseksi kielellisesti ja kerronnallisesti ja siinä oli aika iso osa pohjoismaisten poliisikirjojen kliseistä hyvin edustettuna. Tiivistämisen varaa siinä olisi myös varmasti ollut. Jossain vaiheessa ehkä jatkan sarjan parissa ja katson tapahtuko luvattua parantumista. Seuraava kirja lienee vielä tasoltaan keskinkertainen?


This is the first part in the very popular Harry Hole series by a Norwegian author. The main character is in Australia, helping local police solve the murder of a young Norwegian woman. It turns out to be more complicated than a simple rape-murder (of course). Apparently, this is not one of the best of the series, and it feels like a fairly ordinary book with many of the cliches found in conventional detective books. (An alcoholic womanizing but brilliant (occasionally) police officer). The read was not so bad though, that I would have an aversion toward reading the books that follow in the series.

369 pp.


Thursday, May 5, 2022

A Master of Djinn (Dead Djinn Universe #1) by P. Djèlí Clark


The book's setting is the same world as that of the earlier Hugo Award nominee The Haunting of Tram Car 015 from 2019 by the same author.

A mystic monk called al-Jahiz opened the border between dimensions a few decades earlier. He disappeared a little later. Egypt has become a superpower that cooperates with Djinns and other creatures of fairy tales, and magical technology is made possible by them with great benefits.

A secret society has been worshipping al-Jahiz. One day a stranger appears at their meeting and claims he is al-Jahiz reborn and burns all (mostly European) worshippers to a crisp - while not harming their clothes or the room in any way. A young female agent of the police department who specializes in events that involve supernatural creatures, Fatma, is called to investigate the murders. She has always worked alone, but now she has a partner: another female, Hadia. Fatma isn’t happy at all – she likes to work by herself, and she feels that teaching the ropes to a new agent in the midst of such a demanding case would be far too much to take on. But for publicity reasons, being the first female police pair is something Fatma can’t refuse, and her superiors give a direct order to her to take Hadia as a partner.

A bit later the man who claims to be al-Jahiz starts to appear in different places, and he is pushing for rebellion. He is clearly an imposter. (However, I was wondering why all the main characters were apparently 100% sure he was an imposter – when the supernatural is totally natural, how can you be completely sure that someone who has mystically disappeared could not return decades later?) What is the agenda of the impostor? Why did he kill people who were worshipping his memory? Will there be a rebellion – and will there be a worldwide war? There are some signs hinting that this might be possible and even likely. (The year is 1912, so the first World War was soon to happen in our own world.)

An excellent novel with interesting characters – but as almost anything can happen, almost anything DOES happen, and the resolution is almost deus ex machina. Perhaps it's not as good as the two nominated novels I have already read, but it's still a very good book. In some other year it might be a contender for first place on my list.   

401 pp. 


Wednesday, April 27, 2022

Eppu Nuotio, Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella (Salome Virta #1)


Dokumenttiohjaaja Salome Virta on saanut toimeksiannon tehdä dokumentti Albert Edelfeltin taulusta Nainen parvekkeella. Asian tekee erityisen ajankohtaiseksi se, että väitetysti tauluun liittyvät luonnokset ovat löytyneet ranskalaisesta kuolinpesästä oltuaan yli sata vuota kateissa. Taulu on suomalaisessa omistuksessa ja pienillä vippaskonsteilla Salome saa selville kuka taulun omistaa. Kyseessä on iäkäs eläkkeellä oleva mies, joka aluksi on yhteydenotoista erittäin epäileväinen, mutta vähitellen he ystävystyvät. Vanhan miehen poika toisaalta epäilee isänsä tulevan huijatuksi ja olevan mahdollisesti dementoitumassa. Hiukan höpsähtäneen oloinen taiteen tutkija, jolle taulun luonnokset olivat päätyneet, käyttäytyy erittäin paranoidisesti ja on varma, että joku seuraa häntä. Myös taulun omistajan asunnon seudussa on epäilyttävää aktiivisuutta. Miksi joku etsisi tuolla intensiteetillä taulua, joka maailman mittakaavassa ei mikään suunnaton arvoesine loppujen lopuksi ole, arvoltaan ehkä muutamissa kymmenissä tuhansissa?

Kyseessä oli kohtalaisen hyvä kirja, mielestäni parempi kuin sarjan kolmas osa, jonka olin jo aikaisemmin lukenut. Historiaan sijoittuneet osuudet olivat mielestäni kirjain heikointa osaa. Myös loppuratkaisu ja tekojen motiivi oli naurettavan epäuskottava, mutta kirja meni oikein mukavasti ja nopeasti lentokoneessa ja lentokentillä puolikoomassa luettuna. Kirja oli sen verran lyhyt ja nopealukuinen, että se loppui nopeammin kuin sille budjetoitu lukuaika. 


The first part of an ”art detective” series. A young female documentarian is asked to create a TV documentary of the painting “Woman in the Window” by a Finnish artist from the beginning of the 20th century, Albert Edelfelt. The sketches might have surfaced after being missing for a century, so there is renewed interest in painting. But it seems someone might be searching the painting and the sketches and doesn’t seem to care about the legal details. Why would someone be SO interested in the painting, which is good, and fairly valuable, but isn’t SO valuable to be worth all that effort? The book was a nice, light read.  The segments describing past events when the painting was being created were pretty boring, though — clearly the worst part. The ending, and “the solution” to why the painting was so wanted didn’t make any sense whatsoever. The book was nice and fast reading while sitting at airports and airplanes.

299 pp. 

Tuesday, April 26, 2022

Myth Directions (Myth Adventures #3) by Robert Lynn Asprin

The book is another part in the series, where Sorceror’s apprentice and his friends skip between the different worlds and usually end up in very difficult situations. This time, they are facing a sports match, which they would NEED to win. It should be an easy task when your team consists of demons, gargoyles, wizards, and a dragon. But if you have practically no idea at all of the rules and your opponents have experience of hundreds of years playing the game, it won’t be so easy.

A nice light romp filled with fun events and entertaining wordplay and puns that usually go over the head of the main character. It was nice and entertaining filler reading, nothing more, nothing less, and nothing more was expected.

224 pp

Monday, April 25, 2022

Kuolleet linnut eivät laula (Flavia de Luce #6) by Alan Bradley (The Dead in Their Vaulted Arches)


Osa sarjaa, jossa kemiasta innostunut lapsietsivä, Flavia de Luce, ratkaisee rikoksia. Hän elää ränsistyneessä kartanossa erikoisen perheensä kanssa. Hänen äitinsä on kadonnut vuosia sitten ja kun hän ei ollut jättänyt testamenttia, on vaara, että suvun omaisuus joutuu vieraille ja köyhästä suvusta lähtöisin oleva isä ja lapset joutuvat mierontielle. (Ihan en tajua miksi, luulisi lasten ja puolison olevan ensimmäisenä perimysjärjestyksessä). 

Nyt äiti on kuitenkin löytynyt jäätiköltä railosta ja hänen ruumistaan tuodaan paikkakunnalle erikoisjunalla. Jopa Winston Churchill on paikalla vastaanottamassa arkkua. Outo mies antaa Flavialle kummallisen varoituksen, ja vain hetkeä myöhemmin mies putoaa (tai tönäistään) junan alle. Mitä äiti oikein teki? Mitä oikein on meneillään? Mitä tuo outo varoitus tarkoitti? KEHEN VOI LUOTTAA? Voisiko jäätiköllä pakastuneena olleen äidin herättää henkiin? 

Ihan vetävää kerrontaa, vaikka paikoitellen päähenkilö oli liian lapsellinen, ei kai kukaan oikeasti tieteellisesti ajatteleva voisi kuvitella vuosia pakastuneena olleen henkiin herättämistä - ja kummallisen kätevästi 50-luvan maalaiskylästä löytyy puhdasta ATP-jauhetta (jota Flavia kuvittelee äitinsä elvyttämiseen tarvitsevansa), ja jonka kylälääkäri luovuttaa sen kummempaa kyselemättä. Ajanvietteenä kirja menetteli, mutta hiukan liikaa siinä ärsytyksen aiheita tuntui olevan. Saa nähdä tuleeko ja milloin sarjan lukemista jatkettua, mutta kevyttä komediallista tarinointia kirja kumminkin oli. Jatkossa tapahtumat siirtynevät muualle – ehkä yhden osan jossain vaiheessa voisi kuitenkin vielä lukea. 


Another installment in a series where an 11-year-old precocious girl, Flavia de Luce, who is heavily interested in chemistry and poisons, solves crimes. Now, her mother’s body has been found. She had been missing for about a decade. When her body is being brought home, someone falls (or is pushed) on the tracks after the same person gave Flavia a cryptic warning. What is happening? And who WAS her mother? Why is even Winston Churchill taking part in the ceremony?

Some pretty smooth writing, but Flavia was sometimes a pretty irritating mix of a childish idiot and too precocious chemist (whose potions would NEVER have worked in the real life.) The setting of the next book will most likely be different. I will think about reading that, but there is no irresistible urge to do that.  

335 pp. 

A Desolation Called Peace (Teixcalaan #2) by Arkady Martine


A Hugo-nominated book. The second and apparently concluding part of the series. The main character is a former ambassador from a large, independent space station. He worked at a giant and very powerful Teixcalaanli Empire, which is a cultured place — so cultured that poetry is used for everyday letters. The ambassador, Mahit Dzmare, was supposed to have the memories of the older ambassador implanted in her mind, but due to the scheming of a government member of the space station, the memory capture was first badly outdated. And later when it was updated, the minds were not completely integrated.

So there are three minds in the head of Mahid. The aliens that were used by the stationers as a threat take the mind of the empire away their space stations are invading the parts of the empire and killing inhabitants on entire planets used for mining. The end products are stolen, and all people on the planet are eviscerated. The aliens use strange space ships which consist of three rotating rings, and they apparently can appear almost anywhere instantly.

The captured commination doesn’t seem to be proper language — it consists of a nauseating screeching sound that causes literal nausea for anyone hearing it. How could it be possible to communicate with that kind of enemy? Mahiot’s friend, Three Seagrass (All Teixcalaanli names follow that pattern: a number and a noun. Not always easy to keep track of different people), asks Mahiot to follow her to the frontlines of the battle to open communication and possibly have peace talks with the enemy.

An excellent book, which was better than the first part. The beginning of the book was fairly slow, just like in the previous one, and the style of names made it a bit hard to remember who was who. After I finished the book, it turned out there was a glossary of names and terms at the end, but it is kind of hard to notice something like that while reading an e-book. The multiple viewpoints were presented pretty well, and the precocious 11-year-old's clone of the former emperor was an especially interesting character. The writing was excellent, very literate, perhaps at places even a bit too complicated. A very good book and a solid contender for the award, but the competition is starting to look very stiff.


496 pp.