
Kirja, joka kertoo pitkälti Huckleberry Finnin tarinan,
Jimin, mustan orjan, näkökulmasta. Kun Huckleberry on karannut väkivaltaista
isäänsä, hän tapaa Jimin, karanneen orjan. He lyöttäytyvät yhteen keskenään ja
matkaavat Mississippi-joen alavirtaan. Kummallakaan ei ihan selkeää
suunnitelmaa ole. Huckleberry osittain ottaa matkansa seikkailuna ja pääasiana
on paeta isää, Jim karkasi, koska oli kuullut tulevansa myydyksi uudelle
omistajalle. Hän kaipaa syvästi perhettään, ja miettii miten heidät voisi vapauttaa.
He tapaavat matkansa varrella erikoisia ja vaarallisia henkilöitä. Vaara on
Jimillä suurempi, sillä karannut orja on jatkuvassa vangitsemisen uhassa, ja
musta mies etelävaltioissa on muutenkin jatkuvan lynkkauksen uhan alla. Jim,
kuten suuri osa mustista (mutta eivät kaikki, osa on niin nujerrettuja, että
ovat täysin orjuutettuja hengeltäänkin) käyttäytyy ja puhuu täysin eri tavalla
riippuen siitä, onko valkoisia paikalla vai ei. Valkoisten läsnä ollessa heidän
puheensa on vahvan murteellista, yksinkertaista ja alistuvaa. Keskenään he
puhuvat puhdasta kirjakieltä. Jim on opetellut lukemaan ja on lukenut
klassikoita ja kaipaa kirjoittamista ja omien ajatuksien muistiin
merkitsemistä, mutta mustalla ei tietenkään voi olla kynää, kirjoituspaperista
puhumattakaan.
Kirjapiirissä olimme lukeneet Huckleberry Finnin muutama
vuosi sitten. Tämä teos tarjosi hienon vaihtoehtoisen näkökulman kirjan
tapahtumiin. Pääosa kirjojen tapahtumista vastasivat toisiaan, mutta tässä
näkökulma oli aikuisen, ja vielä vahvasti uhan alla olevan aikuisen. Jim oli jo
valmiiksi kiintynyt Huckleberryyn ja kiintyminen syventyi kirjan tapahtumien
aikana, ja heidän väliseen yhteyteen oli vielä lisäsyy – salattu
sukulaisuussuhde. Ihonvärillä tuon ajan maailmassa ei edes ollut suurinta
vaikutusta – vaan sillä, mikä oli syntyperä tai miksi se tulkittiin riitti
sorron syyksi. Tätä tuon ajan ajattelutapaa tuotiin esiin myös henkilöhahmolla,
joka näytti täysin valkoiselta, mutta jolla oli suvussa ”mustaa verta” ja joka
joutui salaamaan taustansa täysin.
Kirja oli hieno ja siitä piirissä kaikki pitivät. Se toi
esiin aikansa rasistista ajattelua ja sitä, mitä orjat joutuivat kärsimään
hyvin esiin. Kielellisesti se oli erittäin hyvä ja käännös, jossa oli runsaasti
slangia/murretta toimi erinomaisesti. Kirjan loppu oli muutettu Jimin, nyt
lopulta Jamesin kannalta erilaiseksi. Hänen frustraationsa kasvoivat koko
kirjan ajan johtaen lopulta niiden purkautumiseen rajulla, mutta
ymmärrettävällä tavalla. Kaiken kaikkiaan tämä oli hieno teos.
Our book
club read The Adventures of Huckleberry Finn a few years ago, and this
book offered a wonderful alternative perspective on the events of the original
story. Most of the events were the same, but this time the story was told from
the perspective of an adult, and one whose life was under constant threat. Jim
was already fond of Huckleberry, and their bond grew even stronger as the story
unfolded. There was also another, hidden reason for their connection: a secret
family relationship.
In the
world of that time, skin colour was not even the only factor determining
someone's fate. Ancestry, or what people believed your ancestry to be, was
quite enough to make you a target of oppression. This way of thinking was also
illustrated through a character who appeared entirely white but had "black
blood" in his family history and had to keep his background a closely
guarded secret.
It was a
wonderful book, and everyone in our book club enjoyed it. It brought the racist
attitudes of the time and the suffering endured by enslaved people vividly to
life. The writing was excellent, and the translation, which made extensive use
of slang and dialect, worked particularly well.
The ending
was also different from the original, told from Jim's – now finally James's –
point of view. His frustration builds throughout the book, eventually erupting
in a violent but understandable way.
All in all,
a wonderful piece of literature.
334 pp