80-luvun alussa kolme lasta on leikkimässä metsässä. Vain yksi palaa, naarmuilla, kengät kaverin veressä. Hän ei muista mitään sitä, mitä tapahtui. Kahta kadonnutta lasta ei löydetä ikinä. Kolmas, Rob Ryan työskentelee aikuisena poliisina murharyhmässä. Kun saman metsän liepeiltä löytyy tapetun 12-vuotiaan tytön ruumis, muistot palaavat. Voiko uudella murhalla olla jotain yhteyttä parikymmentä vuotta aikaisempiin tapahtumiin? Robin taustan tuntee vain työparinsa, Cassie, jonka kanssa hänellä on erittäin läheinen sisaruksellinen suhde.
Rob ei oikeastaan saisi olla tutkimuksissa edes mukana, huomioiden, että teoriassa tapauksilla voisi olla yhteys - montako lapsentappajaa pikkuruisella paikkakunnalla oikein voisi olla? Hän haluaa kuitenkin olla selvittämässä asiaa ja salaa edelleen taustansa. Tytön perheessä on jotain pielessä, molemmat poliisit ovat samaa mieltä, mutta eivät oikein pysty sanomaan mitä, mutta kuolleen tytön kaksoissisaren, isosiskon ja vanhempien vuorovaikutuksessa on jotain kummalista. Ja kun kaikki ulkopuoliset on pitkälti suljettu pois, niin perhe jää jäljelle. Mutta miksi? Ja miten? Alibeja löytyy ainakin perheen muilta lapsilta, äiti on sellainen hissukka, että tuskin pystyy tekemään mitään, eikä isäkään varsinaisesti murhaajatyyppiä ole. Mutta tietysti ulkoinen olemus voi aina pettää.
Kirja etenee suhteellisen hitaasti, ja siinä on oleellista ei vain dekkarijuoni vaan etenkin Robin tunteet ja käytös, kun tutkitaan jotain, joka on niin lähellä asioita, joita hän on vuosikymmeniä koettanut unohtaa. Hänen suhteensa Cassieen on myös koeteltavana, vaikka alussa he vaikuttivat erottamattomilta ystäviltä. Mutta kun joitain muistoja herää ja vanha ahdistus nousee taas, asiat eivät ole enää yksinkertaisia.
Rob osoittautuu olevan paljon pahemmin sekaisin, kuin aluksi edes näytti. Lisäksi tarina kerrotaan hänen näkökulmastaan ja jo ihan ensisivulla hän kertoo olevansa valehtelija. Mitä edes uskoa tapahtumista? Sinällään hän myös on aikamoinen kusipää, ja hänen käytöksensä useassa kohdassa on varsin irrationaalista. Kirjassa jää se vanha murhamysteeri ilman kunnollista selitystä. Uudempi tapaus kyllä ratkeaa, mutta ei kaikin osin aivan tyydyttävästi. Kokonaisuudessaan kirja oli hyvä ja mieleen jäävä, osittain juuri hieman avoimen lopun ja hyvin luotujen, vaikkakin haavoittuvien/haavoittuneiden henkilöiden vuoksi.
The book progresses at a relatively slow pace, and what matters is not just the crime plot but, above all, Robin’s feelings and behaviour as he investigates something so closely connected to the things he has spent decades trying to forget. His relationship with Cassie is also put to the test, even though at the beginning they seemed like inseparable friends. But when certain memories resurface and old anxieties return, things are no longer so straightforward.
Rob turns out to be in a much worse state than it initially seemed. Moreover, the story is told from his perspective, and already on the very first page he admits that he is a liar. So what can we actually believe about the events? He is also quite an asshole in his own right, and his behaviour is often rather irrational. The old murder mystery is left without any proper explanation. The more recent case is solved, but not entirely satisfactorily in every respect.
Overall, I found the book good and memorable, partly precisely because of its somewhat open ending and its well-developed characters, who are nevertheless deeply troubled and damaged.
512 pp








