Thursday, November 25, 2021

The Hugo Winners, Volume 3 (The Hugo Winners #3) by Isaac Asimov (Editor)

Ship of Shadows • (1969) • novelette by Fritz Leiber

A man wakes up extremely hungover in a bar which seems to be a strange place. A talking cat is nearby and they eventually become friends. There seem to be vampires and other mythical creatures around, and everything seems a bit blurred and surreal. Eventually, a pretty mundane explanation is given, but until then the story is muddled and surreal. It is pretty well written, but this storytelling style is not my cup of tea. ***+ 

The Queen of Air and Darkness • (1971) • novella by Poul Anderson

Humans live on a planet that is still largely uninhabited. A woman loses her son. She believes that he was captured by the original, intelligent beings who are living covertly in more desolate places on the planet. The officials are not believing that and think that the boy simply got lost in the woods and died there. She hires a private investigator of sorts and together they try to find her son. The original inhabitants have been capturing humans for a long time and they seem to be elf-like. But that isn’t the whole truth. An okay story that had some good in it but was pretty past its time in other places. The mind control trope felt very '60s-like. The long lecture at the end of the story was also boring and felt forced. *** 

The Word for World Is Forest • [Hainish] • (1972) • novella by Ursula K. Le Guin

A human colony is using an alien planet for timber and local natives as slave labor. One day, the natives decide to fight back. About 2000 humans against a few million natives, how will it end?

A thinly disguised allegory of the Vietnam war, fairly black-and-white, and very rooted in the attitudes and even customs of the late sixties. Most of the characters are crude stereotypes. The book also has some totally ridiculous premises - transporting logs across light-years as on Earth "wood is more valuable than gold." It is hard to think about any application where wood would be so irreplaceable. Also, if all trees on Earth died and no new trees could be grown, the ecosphere would be irreplaceably destroyed anyway. The natives are supposed to have some kind of dreaming ability, which is emphasized in the blurb of the book, but it isn't really used for any real purpose other than for some hippy nonsense about alpha waves. Moreover, one person uses ergots for his migraine; apparently, medical treatments haven't advanced at all after the sixties... or the author severely lacks extrapolation skills :-). In a nutshell, a well-written book that is so tied to its time that it feels pretty old and fashionable.***½

A Song for Lya • [Thousand Worlds] • (1974) • novella by George R. R. Martin

The native inhabitants have a religion that involves committing suicide by letting a parasite eat them alive. There are no other religions on the planet and every alien on the planet, without exception, professes that religion and follows the same rules. Also, every alien on the planet seems to be content and very happy. And now humans are turning to that religion in increasing numbers. A husband and wife, both telepaths, arrive on a planet to investigate that problem. The husband is an empath, mainly able to feel emotions; Lya, the wife, is a very sensitive telepath and is able to read minds. The plot goes where you might expect it to, but the writing is very good and the story is really excellent. ****

Slow Sculpture • (1970) • novelette by Theodore Sturgeon

A woman meets a man who is making tests with electrostatic equipment. She tells him that she has breast cancer. The man tells her that he can cure it with his apparatus, and proceeds to do so. During the process, the woman faints and regains her consciousness a few days later. She first runs away but returns for a philosophical conversation. An okay story, but I fail to get the whole point of it. ***-

 Goat Song • (1972) • novelette by Poul Anderson

In a utopian future, automated systems and a central computer control everything. Souls and personalities are supposedly recorded and the computer promises to bring back everyone who has died when the “situation is right.” So far it hasn’t been right, and as nothing ever seems to change it is unsure when the situation will ever be right. There isn’t supposed to be individual love, but one man and his wife have formed a pair. As the wife is killed, the man asks the representative of the computer, Dark Queen, to resurrect the wife. The Dark Queen at first doesn’t listen, but the man sings so eloquently that he is taken to the main compound and eventually his wife is resurrected, under reserve. Not everything works well and the computer wants to use the man as an antagonist to learn more about humanity. The man ends up becoming some kind of messiah, mainly because he can sing so well. The writing is pretty good and eloquent, but somehow the story felt very naive. ***

Ill Met in Lankhmar • [Fafhrd and the Gray Mouser] • (1970) • novella by Fritz Leiber

Two thieves meet more or less by accident and straight away recognize each other as kindred spirits. They meet with their girlfriends, and after some friendly boozing, they decide to find out what the local thieves guild (they aren’t members) is up to, as one of the girlfriends has a serious wish for revenge against them. After a very eventful trip, they return to find tragedy. This is a very smoothly written action fantasy that is written partly in poetic language. Fantasy aspects arise towards the end, whereas the beginning is fairly straight action. This is a nice novella that well deserved the award. ****-

Inconstant Moon • (1971) • novelette by Larry Niven

The moon seems to shine brighter than normal, and it seems to become slowly brighter and brighter. A man starts to wonder what could cause this. He can think of only one possible cause: the sun has gone nova, and the dayside of the Earth is already boiling. What to do on the last night of your life—and on the last night of anyone’s life? Have the night of your life, of course. This is an excellent story that felt only slightly dated, and was enjoyable to reread. ****½

The Meeting • (1972) • short story by C. M. Kornbluth and Frederik Pohl

Two parents have transferred their severely developmentally challenged son to a new school. They have had, apparently, very unrealistic expectations. The school costs more than they can afford, and there is a need for "voluntary" money donations as well. They have received an offer for a brain transplant and are thinking about it. A very mundane story until the plot twist at the end, which is left open (?). An okay story, but perhaps not Hugo-winner material? ***

Eurema's Dam • (1972) • short story by R. A. Lafferty

Albert is very stupid, so stupid that he can hardly do anything by himself. Even at school, he has trouble writing, so he has had to build a machine that can write for him. He makes a fortune with his designs, as he is so bad at everything that he always needs to build machines to do things he can’t. A pretty good story, but I am not sure about the ending. ***½ 

The Girl Who Was Plugged In • (1973) • novelette by James Tiptree, Jr.

Advertising is strictly forbidden. “Ad” is a dirty word. How are companies able to market new products? Through “influencers,” of course. The mind of an ugly, deceased young woman is used to control the cloned body of a beautiful young woman who has no mind of her own. She becomes very popular, with huge numbers of followers, and everything goes well until a young man falls in love with her. A pretty good story which is even more current now than when it was written, so much so that it could very well be a nominee or Hugo winner even today. The worst part of the story was the middle, which felt fairly slow. ****

Tuesday, November 23, 2021

Taavi Soininvaara: Ebola-Helsinki (Arto Ratamo #1)

An extremely bad book about a doctor who discovers a cure for the Ebola virus and ends up chased by Russian intelligence and a Finnish army officer turned bad. Not a shred of believability, full of stupid mistakes and bad logic, poorly drawn one-dimensional characters, and the writing is average at best. This is one to be avoided.   

Kyseessä on aivan järkyttävän huono kirja. Aika pian aloitettuani lukemisen päätin, että tämän kirjan jaksaa lukea läpi vain tekemällä lista kirjan juonen typeryyksistä ja virheistä, jotta jotain kiinnostavuutta lukemisen jatkamiselle riittäisi. Olen aikaisemminkin joskus näin menetellyt epäloogisuuksia ja virheitä pullollaan olevien kirjojen kohdalla. 

Juonessa suomalainen tutkija keksii parannuskeinon ebolaan. Pian häntä jahtaa, ei vain juoppo suomalainen armeijan tiedustelu-upseeri, vaan myös Venäjän tiedusteluorganisaatio tai oikeastaan parikin. Erinäisiä toinen toistaan hullumpia juonenkäänteitä kirjassa riittää. Uskottavuus tällä kaikella on ihan täysin olematonta, henkilökuvaukset ovat naurettavia ja yksiulotteisia ja kielellisesti teksti on yksinkertaista. Tämä kirja on kioskikirjallisuutta sen surkeimmassa muodossa. 

Olisikohan kannattanut luetuttaa kirjaa jollakin, joka tietää edes jotain lääketieteestä ja tutkimustyöstä?

Kummallisesti kirjassa oli ainakin kaksi useamman sivun erittäin muusta juonesta irrallista ja tarpeetonta luentoa supon historiasta. Näillä ei kirjan tapahtumien kannalta ollut mitään merkitystä. Olisiko kirjoittaja copy-pastannut taustatyönä keräämäänsä materiaalia kirjan täytteeksi?

Ohessa listaa asioista, jotka olivat virheellisiä, typeriä ja/tai ärsyttäviä:

- Korkeasaareen tuodaan villejä luonnosta vangittuja eläimiä, tätä ei kyllä tapahdu yhdessäkään eettisessä eläintarhassa, etenkään kädellisiä (tosin kyseessä oli myös ihan keksitty apinalaji - en oikein ymmärrä miksi).

- Kirjassa puhutaan koko ajan vastalääkkeestä. Mikä ihme on vastalääke? On olemassa lääke ja on vasta-aine, jotka ovat eri asioita. Vastalääkkeestä voidaan joskus puhua myrkyissä, ei taudeissa.

- Tieteellisessä työssä määrätään päähenkilö ylityöhön työstä myöhästymisestä? Ei ikinä tutkimustyössä ole kellokorttiin sidottua työaikaa, eikä normaalityöaika edes riitä oikeastaan ikinä.

- Sillä, että lääkkeellä on koeputkessa tehoa, ei kovin paljoa voi päätellä elimistössä olevasta yleisestä tehosta, tässä on sitten vielä vuosikausien kehitystyö edessä ennen eläinkokeita.

- Lääkkeellä on vielä niin yksinkertainen kaava, että sen voi kirjoittaa nopeasti paperille, eikä sitä ole muka etukäteen tutkimusprotokollassa listattuna, jossa oikeasti on yksityiskohtainen lista kaikista aineista, joita tutkitaan ja miten niitä tutkitaan. 

- Lääkäri on erikoistunut virusoppiin, ei muuten ole semmoista erillistä erikoisalaa Suomessa olemassa.

- Suomessa on velvollisuus ilmoittaa kaikista biologiseen sodankäyntiin sopivista löydöistä välittömästi sotilastiedusteluun? Epäilen vähän, olisi aikamoisen paljastusjutun paikka.

- Mihin ihmeeseen ”edustusvaimo” on tarpeen sotilaselämässä?

- Välillä kirjassa sitten puhutaankin antiseerumista ja sen kaavasta. Antiseerumi on biologinen tuote, eikä sille oikein ole sellaista kaavaa mitä voisi opetella tai josta olisi jotain hyötyä, eikä sitä etenkään kirjoitusajankohtaan todellakaan ole voinut tuottaa kuin elävässä eläimessä.

- Supon Turvallisuusosastolla on valmiina raportti satunnaisen kirurgin tavallisesta työhöntuloajasta? Miksi ihmeessä?

- Proffa palaa tyynesti kylpyyn, täyttää kylpyammeen uudelleen vedellä ja katselee rauhallisesti, kun kummallisesti käyttäytyvä kapiainen heittää hiustenkuivaajan kylpyammeeseen? Taitavat rakennussäännötkin rajoittaa pistokkeiden etäisyyttä altaasta, ettei tuommoinen heitto ihan mahdollinen tai helppo olisi?

- Mikä mahtaa olla ”melkein äänetön” pistooli, eivät äänenvaimentajat nyt niin erityisen hyviä ole

- Miten ihmeessä yksittäinen kapiainen pystyisi toisen junailemaan eläkkeelle - eläkkeelle pääsyssä on etenkin valtiollisella työnantajalla lait ja säännöt, eikä se ole esimiehen valinnasta tai halusta kiinni.

- Mikä estäisi jo olemassa olevan ebolan käytön, onhan sitä Afrikassa saatavana, toisaalta pelkän virusnäytteen aseellistaminen ei ole ihan helppoa, ei sillä pelkällä virusnäytteellä ole suunnatonta arvoa ja sen säilyvyyskin on varsin rajoitettua.

- Ensin mummo puhuu tyttären kuolemasta puhelimessa, 2 sekuntia puhuu myöhemmin pikkutytön kanssa kuin äiti olisi hengissä ihan kuin tämä ei olisi vieressä kuullut asiasta.

- Minikamera, jolla saa mikrofilmiä suoraan ilman kehittämistä. Varmaan joo.

- Auton bensatankki räjähtää välittömästi luodista.

- Kaliumkloridi tabletteina tappaa heti, piikkinä kyllä vaikuttaa nopeasti, mutta tabletteina tunneissa, eikä välttämättä imeydy niin paljoa, että henki lähtisi ollenkaan. 

Yhteenveto kirjasta: VMP. 

288 pp. 

Anneli Kanto: Rottien pyhimys

Historiallinen romaani Hattulan vanhan kirkon maalauksien valmistamisesta. Kirkkoon on maalattu noin 1510 runsas määrä kuvituksia raamatun tapahtumista. Maalareista kukaan ei tiedä yhtään mitään, mutta oletuksena on, että he tulivat Ruotsista tai Liivinmaalta. Tämä kirja on heidän kuviteltu tarinansa. Maalaamaan saapuu kaksi ammattilaista ja apupoika. Kun apupoika katkaisee kätensä, maalarit joutuvat hankkimaan apuvoimaa mistä saavat. Kylällä asuu hyljeksitty orpotyttö, joka on ollut tiiliruukin mestarilla kasvattina. Mestarin kuoltua tämä on elänyt yksikseen kyläläisten ylenkatsomana. Tyttö on tehnyt koristeltuja saviastioita, jotka ovat kiinnittäneet linnanrouvan huomion ja näin tämä päätyy apuriksi kirkkomaalareille - vaikka melkoista mutinaa etenkin kirkkoherran taholta kuullaan naisen osallistumisesta tälläiseen pyhään työhön. Tässä maalaustyössä hän kumminkin sitten osoittautuu enemmän kuin päteväksi. Kirjan kuvaa herkullisesti keskiajan kyläyhteisöä ja sen ihmisiä. Ihmiset myös kehittyvät persoonina kirjan tapahtumien, yhden kesän, kuluessa. Juonen tarkka kuvaaminen ei ole oleellista ja eikä edes suotavaa, sillä kirja on hyvä kokea sellaisena kuin se on, tietämättä juuri muuta kuin peruslähtökohdat. Kirjan kieli on vivahteikasta ja kertojahenkilön mukaan vaihtuvaa ja sen henkilöt heräsivät mielessä eloon vahvasti elävinä ja heitä jäi kaipaamaan. Mitähän siten tapahtui? Ainakin Lohjan kirkko taisi tulla maalatuksi. 

A historical novel about creating the paintings (real ones, still existing) at Hattula old church. It is decorated with dozens of paintings depicting biblical stories and saints, all painted about 1510. No one really knows anything about the painters. This book is their (imagined) story. The story is told with multiple viewpoints and multiple different voices. It gives an excellent look at life in late medieval Finland, or “Eastern Country”. An enjoyable book with well-drawn characters who stay with you.

406 pp. 

Monday, November 15, 2021

Shadows of Self (The Mistborn Saga #5) by Brandon Sanderson

The second part in a series that happens in the world of Mistborn centuries later. The first part was more of an introduction, where it was shown that the concept of the alomancy (using metals to achieve magical abilities) still worked. The characters of the first trilogy were mostly the stuff of legends. Now, in the second part, we learn that that isn’t entirely so, that some of the mythical beings are still there – which should not really be a surprise as Kandra (beings which can change their shape) are practically immortal. Also, after the events of the last trilogy, there is a literal god who is watching over things. But as there is a god, there is also “Ruin”, the counterpart, who wants to resist the works the god has done. And it might be that Ruin isn’t 100 percent wrong, and the god is starting to realize it. But the methods representative of those Ruin uses aren’t really nice as they involve mass murder - the methods of the god of the realm aren't too nice either, but at least he doesn't kill several people at one time.  A pretty good “detective” story about a world at the edge of the industrial revolution where magical powers really exist. It is a well-told book with interesting characters, better than the earlier one. 

383 pp.