Jarkko Sipilä: Kosketuslaukaus (Takamäki #1)

 

Ensimmäinen osa uutta sarjaa. Kesken tavanomaisen liikenneratsian pakettiauton perästä löytyy paketoitu ruumis. Komisario Kari Takamäki alkaa tutkia asiaa, ja kun ruumiin henkilöllisyys paljastuu, osoittautuu, että kyseessä on jotain paljon suurempaa kuin tavanomainen huumeliigojen sisäinen välienselvittely. Kyseessä on eduskunnan pääsihteeri, eli eduskuntatyön kannalta yksi tärkeimmistä henkilöistä. Tutkimukseen panostetaan paljon, Takamäkeen kohdistuu kovia paineita; niskaan hengittävät paitsi oma esimies, niin myös keskusrikospoliisi, supo, johtavat poliitikot ja jopa valtakunnan syyttäjä. Tapauksen taustalta paljastuu hyvin monilonkeroinen juttu, mutta mitkä lonkerot liittyvät murhaan ja mitkä niistä ovat “muuten vain” rikollisia?

 Kirja oli hyvin toisentyyppinen Hautalehto-sarja, joka kesän mittaan tuli kuunneltua loppuun. Hautalehdossa teksti on mehevää, jutustelevaa ja poliisimiesten persoonallisuus ja kotielämä tuodaan vahvasti tarinaan mukaan. Tähän nähden tämä kirja oli tiukan “kliininen”, kotielämää ja persoonaa kirjassa oli mukana hyvin niukasti ja tapahtumien painopiste oli erittäin vahvasti vain selkeässä poliisityön lähes dokumentaarisessa kuvauksessa. Sinällään kritiikkiä eri instituutioita kohtaan kirjasta löytyi runsaasti, toisaalta tosin jopa epäpätevästi. Olisi luullut rikostoimittajan tietävän, että henkirikoksien määrä on ollut vuosikausia tai -kymmeniä laskeva, ei kohoava kuten kirjassa väitetään. Pientä selkeästi kirjailijasta lähtevää piikkiä kohdistui myös eduskuntatyöhön ja sen ”vaativuuteen”, sen silloiseen puhemieheen, valtakunnansyyttäjään ja oikeuslaitoksen toimintaan. 

 

A police procedural style of book which is the first book in its series. Inspector Kari Takamäki works for the homicide department of the Helsinki police. When a pickup truck with a body inside is stopped at a normal police traffic stop, he starts his work. The case turns out to be much more important than it first seemed: the body isn’t the body of a random drug dealer, but the main secretary for the Finnish parliament. Was the killing political? Or was the secretary involved in something illegal? Soon there are many clues and lines of investigation - but which of them are relevant? 

This is a very different book than the Hautalehto series I have been reviewing. This is a very “clinical” book where the emphasis is on the work of the police. The private lives and personalities of the policemen are very much in the background. The basic police work of trying to find clues and interviewing witnesses is very well described. The book also has some undisguised critiques of the political system and certain institutions in Finland.

254 pp.

Robin Hobb: Salamurhaajan oppipoika (The Farseer Trilogy #1, Assassin's Apprentice)

 

I had never before read anything by Robin Hobb. I bought the first two parts of his Fitz and the Fool series and noticed that I should read two three-part series before those. Fitz is a bastard of a prince even though he is supposed to be very proper. When Fitz’s mother brings him to court, everyone is very surprised. He then lives with a stableman until the king drafts him as an apprentice to the royal assassin. He ends up entangled in court intrigue and the magical powers the royal family have.

It is a well-told story with slow-moving parts (important plot points) combined with action scenes (where Fitz usually ends up getting badly hurt). It was such a good book that I have the next in the series already ordered from the library.

Ensimmäinen Robin Hobb:n kirja mitä olen lukenut. Itse asiassa ostin tarjouksista Narri ja Näkijä -sarjan ensimmäisen ja toisen osan ja kun tarkemmin tutustuin asiaan, niin huomasin, että pitää mielellään lukea pari kolmen kirjan sarjaa ennen kuin siirryn niihin ostamiini kirjoihin.

 Kirja kertoo Fitzistä, äpäräpojasta, jonka hänen äitinsä toimittaa linnaan isänsä kasvatettavaksi. Isän maine oli tätä ennen ollut täysin nuhteeton ja hänestä oli määrä tulla seuraava kuningas. Fitz näyttää niin paljon isältään, että sukulaisuus on kaikille täysin ilmiselvää. Isäänsä poika ei oikein näe, mutta hänet otetaan linnaan kasvatiksi ja tallista vastaava mies saa hänet vastuulleen (eikä hän suin päin joudu “onnettomuuden” kohteeksi kuten olisi voinut käydä). Lapsuutensa poika viettää tallilla eläinten ja työmiesten joukossa sekä kaupungissa muiden lasten kanssa seikkaillessa, mutta kun kuningas itse kiinnostuu hänestä, aletaan pojasta kouluttaa salamurhaajaa. Valtakunnan kuninkaallisilla kulkee suvussa taitoja, joilla voi mennä toisen ihmisen ajatuksiin ja vaikuttaa hänen tahtoonsa. Fitzilläkin osoittautuu olevan näitä kykyjä. Hän pystyy myös luomaan voimakkaan yhteyden eläimiin, mutta tämä on kyky, jota ainakin tallimestari pitää äärimmäisen pahana ja salattavana asiana. Kirjaa käsittelee noin pojan elämän ensimmäiset kymmenen vuotta ja hänen olemistaan salaliittojen kohteena ja hiukan osallisenakin. Kuningassuvun äpärä kun saa aikaan kateutta, pelkoa ja epäilyksiä, josko tällä olisi kunnianhimoja kruunua kohtaan tai ainakin josko jokin taho haluaisin hän käyttää hyväkseen?

Kirja on kirjoitettu sujuvasti ja erittäin mukaansatempaavasti, vaikka sivumäärään nähden varsinaisia tapahtumia ei kovin paljoa loppujen lopuksi tapahdu, vaan paljon kirja seuraa Fitzin elämää. Tosin aika monella pienelläkin asialla mitä hänelle tapahtuu, osoittautuu myöhemmin olevan merkitystä kokonaisuuden kannalta. Hänelle myös tapahtuu paljon, yleensä asioita, joista toipumiseen kuluu viikkokausia vuoteessa. Kirja oli siinä määrin hyvän tuntuinen aloitus sarjalle, että seuraavasta osasta tuli juuri ilmoitus kännykkään varatun materiaalin saapumisesta.

446 pp. 

Christian Rönnbacka: Majakka (Antti Hautalehto #7)

Ja sitten viimeinen Hautalehto mitä on (tai oli, uusi taisi tulla ihan näinä päivinä) olemassa. Tällä kertaa Hautalehto itse kirjaimellisesti törmää ruumiiseen. Hän oli ollut pankinjohtajaystävänsä kanssa viettämässä kosteahkoa mökkiviikonloppua, kun vuosikymmeniä sammuneena olleen majakan valo syttyy. Hyvän alkuvauhtiin päässet kaverukset lähtevät veneellä tarkistamaan mistä on kyse ja törmäävät meressä kelluvaan ruumiiseen. Miesten nostettua ruumiin veneeseen saapuu paikalla merivartiosto, joka ei ole asiasta huvittunut ja Antti pääsee viettämään seuraavan yön putkassa. Kun osoittautuu, että mies oli kuollut ennen veneen törmäystä, kuolemansyyn tutkimus on sitten Antin oman poliisiosaston tehtävä. Kuolemassa osoittautuu olevan sen verran epäselvyyksiä, että vastoin alkukäsitystä ei sitä voi suoraan onnettomuudeksi kirjata. 

Kirja oli samaa tasoa kuin suurin osa sarjan kirjoista, tai jopa keskitasoa parempi. Letkeää sanailua, mielenkiintoinen juonia ja jännittäviä tilanteita - mitä muuta hyvältä dekkarilta voisi vaatia?

The latest inspector Hautalehto book. This time he literally hits a body while driving a boat. As he is slightly inebriated (under the legal limit, though) the coast guard who soon arrived wasn’t amused and put him in jail. As it was found out that the man had been dead when the boat hit him, Hautalehto was let out and soon was trying to find the cause of death. What at first seemed like an accident turned out to be a very cleverly planned murder. Another well-written police procedural with witty dialogue and an intriguing plot.

300 pp. 

Haruki Murakami: Sputnik - rakastettuni (Sputnik Sweetheart)

 

A book which tells of a young man who has fallen in love with a young woman, but who loves him just as a friend. The woman herself falls madly in love with a slightly older woman, who in turn doesn’t return the love. She, however, got the younger woman to work for her as a kind of personal secretary. A slightly below average for a book which was written by Murakami, but it was interesting, original, and well written in spite of that. There were some thematic similarities with 1q84.

Nuori mies on kuolettavan rakastunut naiseen, Sumireen, jonka hän tuntee ja joka haaveilee kirjailijan urasta. Valitettavasti Sumire ei koskaan ole saanut yhtään kirjaa valmiiksi, vaikka lyhyitä jaksoja kirjoittaakin loistavalla tyylillä. Hän ei vaikuta myöskään olevan lainkaan kiinnostunut seksistä, ei kenenkään kanssa ja kaikkein vähiten ystävänsä. Yhtäkkiä tämä nainen ihastuu suunnattomasta hieman vanhempaan naiseen, Miuhun, jonka on nähnyt sattumalta. Miu ottaa Sumiren töihin lähinnä henkilökohtaista sihteeriä muistuttavaan työnkuvaan. Kun naiset ovat yhdessä matkalla Kreikassa, Sumire katoaa salaperäisesti. Nuori mies matkustaa paikalla Miun pyynnöstä auttamaan Sumiren etsimisessä.  

Kirja oli lyhyempi ja pienempimuotoisempi kuin muut lukemani Murakamit. Kului aikansa, ennen kuin pääsin kirjaan sisään, ja sitten se olikin loppu. Noin 250 sivun pituudesta huolimatta kirja tuntui jotenkin novellilta, jotenkin sen muoto oli enemmän novellin muoto kuin romaanin muoto. Tarinassa oli mukana Murakamille tyypillistä maagista realismia, mutta ehkä enemmän mausteena ja sivujuonena kuin varsinaisena juonen pääosana. Jotain samankaltaisuutta kirjalla oli 1q84 kirjan kanssa, mukana oli “toinen” maa ja ”sieluttomia” ihmisiä. Kyseessä ei missään nimessä ollut Murakamin parhaita, mutta keskitasoinenkin kirja häneltä on hyvä millä asteikolla vain.

252 pp.

Matti Vuento: Bakteerien planeetta

Aiheessaan hyvin perusteellinen tietokirja bakteereista. Kirja lähtee liikkeelle bakteereiden rakenteesta ja käsittelee sitten lyhyehkösti tärkeimmät tauteja aiheuttavat bakteeriryhmät, jonka jälkeen kirja käsittelee bakteereiden genetiikkaa ja evoluutiota, mm antibioottiresistenssiä ja bakteerien (suurta) merkitystä oikeastaan kaikessa.

Kiinnostava ja pääosin kohtalaisen yleistajuinen kirja, jossa joissain kohdissa tosin geenitasolle menevyys oli jo ehkä hiukan liian yksityiskohtaista, mutta toisaalta monesta asasta olisi halunnut vielä enemmän tietoa, etenkin taudeista ja niiden historiasta. Hyvin luettava ja jopa uutta tietoa tarjoava kirja, joka oli sujuvasti kirjoitettu pätevä tietopaketti.

A well written and fairly comprehensive look at the life of bacteria.

398 pp.

Christian Rönnbacka: Tuonen korppi (Antti Hautalehto #6)

 

I listened to another book in the car. This time crime police, led by inspector Hautalehto, tried to determine why an ordinary vocational school teacher with no enemies or criminal record at all was found dismembered at an old abandoned quarry. Smooth and fast-talking, with witty one-liners, just like the earlier parts.

Ja yksi Hautalehto lisää autossa kuunneltuna. Tällä kertaa sotaleikkiä leikkineet pojat löytävät hylätystä kaivoksesta irtonaisen käden. Lähettyviltä löytyy loppuosa ruumiista ja pian selviää, kuka kuollut on: täysin nuhteeton ammattikoulun opettaja. Miksi ihmeessä joku hänet olisi halunnut tappaa? Ja kun miehen tuttava löytyy kuoliaaksi ammuttuna, niin tapaus näyttää entistä omituisemmalta - kuka olisi halunnut tappaa toisen nuhteettoman taustan omaavan henkilön?

Samaa tasoa kuin edelliset kirjat, ehkä hiukan jopa parempi kuin edellinen osa, jossa alkuun lähdössä kesti aikansa. Itse tosin arvasin murhaajan jo noin puolivälissä kirjaa – se oli aivan ilmeistä, kun huomasi pariin yksityiskohtaan kiinnittää huomiota. Motiivi oli epäselvempi, mutta siitäkin aika pian heräsi vahvat epäilyt ainakin suuntaavasti, muu syy ei oikein olisi asioita voinut selittää. Ihan hauskaa kuunneltavaa kirja silti oli.

 248 pp.

William Shakespeare: Hamlet

The first Shakespeare play I have ever read and a very pleasant surprise. The new translation flows very smoothly and is very easy to understand. The play turned out to be very funny, with witty dialogue, many double entendres, and an ending that seemed to be directly from a splatter comedy movie. A fun and entertaining book to read.

Hamlet oli kirjapiirin kesän klassikkona, tosin yhteensattumien ja ehkä osittain koronatilanteen pahentumisen vuoksi kokoontuminen jäi pitämättä. En ole Shakespearea aikaisemmin lukenut yksittäisiä lyhyitä ja lähes käsittämättömältä tuntuvia lainauksia lukuun ottamatta, joten tietyllä varautuneisuudella lähestyin kirjaa. Uuden Matti Rossin tekemän suomennoksen sai vielä hyvin edullisesti e-kirjana – ei tainnut juuri olla kuluja kirjan tekijänoikeuksista. Kirja oli todella iloinen yllätys, suomennus oli hyvin luettavaa ja selkeää, enkä ikinä olisi uskonut ”draaman” olevan näin hauskaa. Isänsä menettänyt ja kostoa hautova Tanskan prinssi sekä yleisesti ottaen melkoisesti säheltävä joukko muita henkilöitä heittelivät niin paljon hauskoja letkautuksia ja kaksimielisyyksiä, että oli vaikea uskoa mitä oli lukemassa. Loppukin meni oikean splatter-komedia elokuvan tyyliin: kaikki kuolivat, mutta verisesti ja huvittavien mokien tuloksena. Oikeastaan kaikin puolin hämmästyttävän tuore kirja, todennäköisesti osittain erittäin onnistuneen käännöksen ansioista. 

247 pp.

Analog Science Fiction and Fact, July-August 2020

 

A pretty average issue.

Sticks and Stones • novelette by Tom Jolly

A spaceship has been on an exploratory mission and has found an intelligent bacteria colony from another planet that is on board. They have been forbidden to ever return to Earth, and the crew is bitter about that. There is a promise of a world with an oxygen atmosphere and they go there. They find a bizarre world with a lot of promise, have some adventures, encounter some hostile creatures and possible invaders, and eventually, everything goes well. A very naive story where both plot and writing are straight from the 50s. I am not sure if this should have been taken as a parody - but it was too near to the original style to mock it well enough. There were some problems with logic, also. If you always have a mess with tomatoes when you transit from 1 g to zero-g, shouldn’t you pick up the ripe fruits beforehand? If they are carrying an alien organism considered so dangerous that they can never return to Earth, how can they study other inhabited worlds for the same reason (wouldn’t that go without saying)? ***

Flyboys • novella by Stanley Schmidt

A young boy of a species where males are flyers and females aren’t, passes his initiation to adulthood. There are humans on the planet, also. There has been a battle between the humans and flyers, but after a peace treaty, things seem to have settled down. But there are some flyers who want humans out and they kidnap the youngster and try to persuade him to help them. A fairly nice story with average writing and a fair amount “as you know, Bob” style of exposition. The aliens behave very human-like, up to judicial customs. ***½

The Mad Cabbage • short story by Céline Malgen

A young scientist is studying fermented red cabbage as she notices that its color is off: the solution is far too acidic for what it is supposed to be. Lactic acid bacteria aren’t supposed to survive in such conditions - what is going on? A very simple story with very little actual plot. ***-

Aboard the Mithridates • short story by Sean Vivier

A spaceship is traveling to a planet with high sulfur content in the air. The air in the ship is slowly being adjusted to that content so that the passengers evolve to it. There is some gene therapy but strangely it is used after the air change to help current passengers (with autosomal changes?). One boy struggles with adjusting. I wonder why he isn’t on the list for gene therapy? The author seems to have an extremely strange Lamarckian view of evolution, and a bad understanding of gene therapy. Does Analog really have no editor who has any grasp of science at all?  A pretty bad story. **-

On the Changing Roles of Dockworkers • short story by Marie Vibbert

A dock worker tries to find out why a robot doesn’t work like it supposed to. It has become self-aware. But could it be talked around to continue working? A short simple OK story. **½

Mars, the Dumping Ground of the Solar System • short story by Andrew Kozma

Mars is a slum where the most inept people, criminals, and unneeded scum live. All planets (including Jupiter, Venus, and Mercury) have been terraformed and the genetically modified workers of that process live in apparent slum-like conditions on Mars. A girl has gone missing and almost no one cares. The story apparently tries to achieve some sort of a racial point, but manages to be clumsy and extremely stupid, and the “science” part of the story, which is implied, would have been ridiculous even in a story written at end of the 40s. Terraforming Jupiter and Venus is easier than using Mars for a living? Transporting the works to Mars, when the planet they have designed it for would at least have the right gravity? **

Retention • short story by Alec Nevala-Lee

Someone is trying to cancel his cable service/security system and is talking to a very insistent bot, which won’t allow cancellation. It talks and talks and eventually it turns out both are bots that have been left behind by disappeared humans. ***½

Keeping the Peace • short story by Elisabeth R. Adams

Lizard like aliens want to conquer habited worlds. They have sent ships to nearby solar systems with little success, but then the ship from Earth arrived offering information of a ripe catch to be won. But the lizard who is responsible for the solar conquest is having second thoughts. Not bad, takes a while to get into as there was little backstory, but this time that approach worked pretty well. ***½

Ennui • short story by Filip Wiltgren

The AI of a generation spaceship is worried, as its immortal passengers start to give up on life without any reason it can understand or correct. There are also similar problems at the other human settlements. The AI tries to find a solution, but eventually an alternative solution by the AI is needed. A pretty good and even moving story. ****

The Offending Eye • novelette by Robert R. Chase

Continues an earlier story. There are three factions of humans: Stability (authoritarian and conservative faction), Eternals (aiming to prolong human life span at almost any cost), and TransHumans (who aim for uploading human consciousness to computers). A political officer (who keeps watch on too much free thinking and anything which might hint on a machine AI), has returned from an exploration trip where there was a find which might be a threat to all factions of humans. Also, the computer on that ship has apparently achieved self-awareness, and that demands careful study and eventually even visiting the enemy camp, Eternals. Clearly a better story than the first part. There was still a bit too much obvious exposition at places, but there were fewer problems with logic. Even the writing felt better than before. ****-

Piiraan maku makea (Flavia de Luce #1) by Alan Bradley (The Sweetness at the Bottom of the Pie)

In the first part of the series of detective novels, the detective is a precocious 11-year-old girl. She lives in a slightly derelict mansion with her older, very irritating and stupid (some unreliable narrative there?) father who apparently never got over the death of his wife. When Flavia finds a dead man in the vegetable garden she is thrilled: a real murder mystery to be solved!

A child as a detective isn’t the most realistic premise, but the “voice” of Flavia was delightfully precocious and self-confident. An entertaining, light book that was fast to read. I might pick up the next part, but as I have countless books in my queue it might take some time.



Ensimmäinen osa sarjaa 11-vuotiaan salapoliisin seikkailuista. Flavia de Luce asuu leski-isänsä (joka ilmeisesti ei ole päässyt missään vaiheessa yli puolisonsa kuolemasta) ja kahden isosiskonsa kanssa. Isä on niin vetäytyvä ja siskot niin ärsyttäviä, että Flavia elelee ilmeisen itsenäisesti talon palvelijoiden lievällä tuella harrastaen kemiaa vakavissaan ja jopa suunnitellen myrkkyseoksia siskojensa ärsyttämiseksi. Eräänä päivänä ovensuusta löytyy kuollut lintu vanha postimerkki suussaan. Ja vain vähän myöhemmin kasvimaalta löytyy kuollut mies. Tässä on jotain, mitä Flavia on ikänsä odottanut: oikea murhamysteeri ratkaistavaksi.

Mielenkiintoisella kertojaminällä kuvattu dekkari. Sinällään Flavian kertojaääni ei vaikuta hetkeäkään 11-vuotiaalta, mutta mitäs siitä, viihdekirjahan tässä on kyseessä ja ihan hyvä sellainen. Kieli oli vetävää, hyvää ja samalla helppo- ja nopealukuista. Juoni ei ehkä uskottavampia harvinaisine postimerkkeineen, taikatemppuineen ja ryöstöinen ollut, mutta sentään uskottavampi kuin Flavia itse. Sarjassa on monta osaa lisää, ei ole ollenkaan mahdotonta, että palaisin vielä niiden pariin, siinä määrin viihdyttävä kirja kumminkin oli.

388 pp.

Becoming Superman: My Journey from Poverty to Hollywood by J. Michael Straczynski

The only book I had time to even start from the “best related work” category. The book is an autobiography by J. Michael Straczynski, the genius behind Babylon 5, one of my favorite TV-series ever.  As I haven’t been reading comics, I wasn’t aware of the career he has had on that front, and most of the other parts of his post-Babylon career were pretty unfamiliar to me, too. A major part of the book is taken up by his childhood - and what a childhood he had! Whenever you thought things couldn’t get worse, they always did. But that is what one gets with a narcissistic, alcoholic, and abusive father, a true nazi, who kept a real uniform as a memento of the happy days of killing Jewish people during the Second World War on the eastern front. The mother tried committing suicide several times and was committed for long periods. That didn’t make for a very enjoyable reading; it was pretty interesting though, and it also explained why Michael escaped to imaginary worlds as a child first and an adolescent later. An interesting book, but the proportion between the author's early life and, later, his “famous” life could have benefited from leaning slightly more towards the latter part.

 

 480 pp.