Saturday, March 23, 2024

Iida Turpeinen: Elolliset


Runsaasti huomiota saanut kirja kertoo 1700-luvulla sukupuuttoon kuolleesta Stellerin merilehmästä ja siitä, miten yksi harvoista sen luurangoista päätyi Helsinkiin. Kirja seuraa eri 1800-luvulla eläneiden ihmisten, etenkin naisten, elämää ja sitä, kuinka se liittyi merilehmän luurankoon. Joissakin tapauksissa tämä yhteys oli melko vähäistä. Kertomukset ovat melko erillisiä, hiukan novellin kaltaisia, mutta ne muodostavat kiinnostavan kokonaisuuden. Ne valottavat omien aikojensa elämää kukin omalla tavallaan ja kertovat kyseisen ajan suhteesta luontoon sekä ihmisten vähittäisestä heräämisestä siihen, että kaiken liikkuvan ensisilmäyksellä ampuminen ei välttämättä ole viisasta, järkevää eikä eettistä. Henkilöiden elämänkohtalot olivat kiinnostavia, vaikka kaikki kirjan lukujen päähenkilöt eivät olleetkaan erityisen fiksuja tai realiteetteja tajunneita, kuten esimerkiksi kuvernöörin rouva. Kirja oli hyvä, mutta kaikkien ennakkokehujen jälkeen odotukset ehkä olivat hiukan liian korkealla, ja odotin ehkä jotain vielä enemmän. Kielellisesti se oli hyvää jälkeä, ja sen lukeminen oli miellyttävää ja helppoa. Kirja tarjosi runsaasti pohdittavaa eläinten sukupuuttoon kuolemisen sekä ihmisen vaikutuksen suhteen maailman elinympäristöön.


The book, which has received a lot of attention, tells the story of Steller's sea cow, which became extinct in the 1700s, and how one of the few skeletons of it ended up in Helsinki. The book follows the lives of different people, especially women, who lived in the 1800s and how they were connected to the sea cow's skeleton. In some cases, this connection was quite tenuous.

The stories are quite separate, a bit like novellas, but they form an interesting whole. They shed light on the life of people at that time and tell about their relationship to nature and about the gradual awakening of people to the fact that shooting everything that moves at first glance is not necessarily wise, sensible, or ethical.

The characters' fates were interesting, even though not all of the main characters in the book chapters were particularly smart or aware of reality, such as the governor's wife. The book was good, but after all the advance praise, my expectations were perhaps a bit too high, and I might have been expecting something even more. Linguistically it was well done, and reading it was pleasant and easy. The book offered a lot about animal extinction to think about and the human impact on the world's environment.


296 pp.


Saturday, March 16, 2024

Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus (As Chimney Sweepers Come to Dust, Flavia de Luce #7)


Seuraava kirja sarjassa, joka kertoo (lähes) teini-ikäisen etsivän Flavia de Lucen seikkailuista. Flavia lähetetään Kanadaan sisäoppilaitokseen, samaan, jossa hänen vakoilijana toiminut äitinsä oli opiskellut, jatko-opintoja varten. Jatko-opinnot eivät ole vain akateemisia, vaan koulussa vaikuttaa toimivan salaseura, jossa myös Flavian äiti aikanaan toimi ja jossa ainakin osa opettajista tuntuu myös olevan mukana. Koulu näyttää päältäpäin tiukahkolta uskonnollissävytteiseltä ”normaalilta” sisäoppilaitokselta, mutta sen taustalla saattaa olla jotain muuta. Flavia ei tosin kunnolla tähän kaikkeen edes pääse sisälle, sillä heti hänen ensimmäisenä yönään koulussa hänen huoneensa savupiipun sisältä putoaa alas lippuun kääritty ruumis. Kuka tämä oikein on? Onko hän joku koulun oppilaista, joita huhutaan kadonneen vuosien kuluessa? 

Kevyehkö kirja, joka ei mielestäni lopulta ollut aikaisemmin lukemieni sarjan osien tasoa. Alkupuoli on paras osa kirjaa. Idea mahdollisesta vakoilijakoulusta jäi lopulta aika paljon käyttämättä ja selvitettävänä oleva murhakaan ei ollut kovin kiinnostava ja sen salaisuus oli aika teennäinen, epäuskottava ja sekava. Ja vieläpä kirjan lopuksi Flavia lähtee pois koulusta aika kevyen tuntuisilla perusteilla. Koulu olisi tarjonnut varsin kiinnostavan tapahtumapaikan tarinoille jatkossa. Flavia itsekin on jotenkin ponnettomampi kuin aikaisemmin. Kirja jäi pieneksi pettymykseksi. 


The next book in the series tells about the adventures of the (almost) teenage detective Flavia de Luce. Flavia is sent to a boarding school in Canada, the same school where her mother, who worked as a spy, had attended for further studies. These studies are not only academic, but there seems to be a secret society operating at the school, in which Flavia's mother also worked in her time, and in which at least some of the teachers also seem to be involved. The school appears a strict, religious-looking "normal" boarding school from the outside, but there may be something else going on behind the scenes. However, Flavia doesn't even get to examine all of this, because on her first night at the school, a body wrapped in a flag falls down the chimney of her room. Who is this? Is it one of the school students who are rumored to have gone missing over the years?

A light-hearted book which, in my opinion, was not ultimately at the same level as the previous parts of the series I have read. The first part is the best part of the book. The idea of a possible spy school was left largely undeveloped, and the murder to be solved was not very interesting either. Its secret was quite artificial, unbelievable and confusing. And even at the end of the book, Flavia leaves the school on quite flimsy grounds. The school would have offered a very interesting setting for future stories. Flavia herself is also somehow more lackluster than before. The book was a bit of a disappointment.

428 pp

Sunday, March 10, 2024

Stephen King: Mersumies (Bill Hodges Trilogy #1)

 

Stephen Kingin ”syrjähdys” tavallisen kirjallisuuden puolelle. Kyseessä on varsin normaalinkaavan mukainen dekkari, jossa ei ole mitään yliluonnollisia elementtejä, eikä oikein tavalliseksi kauhukirjallisuudeksi luokiteltavia piirteitä. Bill Hodges on äskettäin eläkkeelle jäänyt rikospoliisi. Hänen yhdeksi viimeisimmistä jutuista jäi ”mersumiehen” tapaus, jossa naamioon päähänsä vetänyt mies ajoi varastetulla vanhalla Mercedes Benz autolla väkijoukkoon tappaen ja vammauttaen suuren määrän ihmisiä. Bill on eronnut, yksiasuva mies, joka ryyppää, katsoo TV:stä mitäänsanomattomia ohjelma ja sormeilee vanhaa revolveriaan masentuneena. Hän saa kirjeen, joka ilmiselvästi on mersumieheltä, jossa tämä piikittelee Billiä epäonnistuneesta tutkinnasta ja vihjailee itsensä lopettamisen olevan aina hyvä ratkaisu. Kirjeen tulos on oikeastaan päinvastainen, jota murhaaja oli olettanut, Bill saa elämäänsä uutta puhtia alkaessa naapurin nuoren tietokonenörtin tukemana selvittää tappajan henkilöllisyyttä ja estämään mahdollista tai lopulta todennäköistä tai varmaa tulossa olevaa uutta terroritekoa. Osittain kirjassa tapahtumia seurataan syyllisen näkökulmasta, jossa tämä suunnittelee tulevia tekojaan, hykertelee jo tekemänsä joukkomurhaa jälkifiiliksissä ja kuolaa äitinsä (jonka kanssa tällä on äärimmäisen epäsovelias suhde) perään. Luonnollisesti konna jää kiinni, mutta useampia mutkia ehtii matkassa olla. 

Ihan ok dekkari, joka ei erityisesti jäänyt mieleen loistavuudessa mutta ei myöskään huonoudessa. Huomioiden kirjoittaja, se oli ehkä kuitenkin  pieni pettymys. Kirja oli sujuvaa tekstiä, jossa oli useampi viittauksia Kingin vanhempiin kirjoihin ja se oli kevyttä helppolukuista tekstiä. En ole varma, tekikö sen sellaisen vaikutuksen, että sarjan muihin kirjoihin palaisin. 



Stephen King's "detour" into mainstream literature.

This is a fairly standard detective novel with no supernatural elements or features that would typically classify it as horror.

Bill Hodges is a recently retired detective. One of his last cases was the "Mercedes Man" case, in which a masked man drove a stolen old Mercedes Benz car into a crowd, killing and injuring a large number of people. Bill is a divorced, single man who drinks, watches mindless TV shows, and fingers his old revolver in depression.

He receives a letter, clearly from the Mercedes Man, in which the murderer taunts Bill about his failed investigation and hints that suicide is always a good option. The letter has the opposite effect of what the murderer intended: Bill is re-energized and begins to investigate the killer's identity with the help of his young computer-nerd neighbor, in order to prevent a possible - or ultimately likely or certain - new act of terrorism.

Part of the book follows the events from the point of view of the culprit, who plans his future actions, gloats over the aftermath of his mass murder, and lusts after his mother (with whom he has an extremely inappropriate relationship).

Naturally, the villain is caught, but there are many twists and turns along the way.

A perfectly okay detective novel that doesn't stand out for its brilliance, but not for its badness either. Considering the author, it was perhaps a bit of a disappointment. The book was smooth text, with several references to King's older books and light, easy-to-read text. I'm not sure if it made enough of an impression for me to return to the other books in the series.

463 pp,

Brandon Sanderson: Oathbringer (The Stormlight Archive #3)

The next installment in the Stormlight Archive series by Brandon Sanderson picks up right where the previous one left off. Most of our heroes find themselves in an ancient castle after activating the ancient magical machinery in an attempt to escape, following their defeat in the decisive battle from the last book. The strange creatures, parchmen, who were once slaves, have revolted and pose a threat to human habitats everywhere. The question arises: can humans survive, and considering how they treated the parchmen, should they?

Unfortunately, this book proved to be extremely slow-paced, with much of the time spent on seemingly inconsequential details. Several plotlines were almost forgotten, mentioned only briefly. The characters felt underutilized, with my two favorite characters in particular being almost neglected at the beginning. Kaladin, the former slave, spends a significant portion of the story traveling and doesn't participate in major events. Shallan, who was already slightly irritating, becomes even more grating and appears to develop a multiple personality disorder, exhibiting mostly whiny behavior.

I contemplated abandoning the book around the 600-page mark, as little of significance had occurred by then, and the flashbacks felt dull and unnecessary. However, the later parts of the book proved somewhat more interesting, with the flashbacks providing context for a certain character's reputation, explaining why he was both feared and despised by other nations to such a degree.

The book contained numerous anachronisms, where characters discussed things using very modern terms, which felt out of place given the faux-medieval setting. Overall, the book was slow-moving, overly verbose, and noticeably inferior to its predecessors. It raises the question of whether Sanderson, as a highly renowned author, may be exempt from rigorous editing. I am uncertain whether I will continue with the series.


1243 pp

Saturday, March 2, 2024

Silvia Hosseini: Kirjallisuuden kiihottava historia


Hyvin ja kiinnostavasti kirjoitettu eroottisen kirjallisuuden historia aina kirjallisuuden synnystä alkaen nykypäivää asti. Ilmaisu keinot ja erotiikan kuvauksen rohkeus ovat vaihdelleen aikojen saatossa, tosin oikeastaan aina on myös ”hard corea” löytynyt, usein tosin hyvin pimeästi markkinoituna. Joinain aikoina sen tyyppisen kirjallisuuden kirjoittamisesta on ollut ainakin vapaus ja pahimmillaan henkikin uhattuna. Usein erotiikka on kätketty sen verran hienovaraiseen kielenkäyttöön, että vähän rajumpaan ilmaisutapaan tottuneen nykylukijan on vaikea edes huomata asioita, jotka menneisyydessä koettiin kiihottaviksi. Kiinnostava ja jouhevasti kirjoitettu teos. 


A well-written and interesting history of erotic literature from the birth of literature to the present day. The means of expression and the boldness of the depiction of eroticism have varied over time, although there has always been "hardcore" material available, often marketed very clandestinely. At times, the writing of such literature has been at least freedom, and at worst, life-threatening. Often, eroticism is hidden in such subtle language that it is difficult for a modern reader, accustomed to a more racy style of expression, to even notice the things that were considered arousing in the past. An interesting and smoothly written work.

379 pp.