Elina Backman: Kun kuningas kuolee (Saana Havas #1)

Uuden sarjan ensimmäinen osa. Toimittaja Saana on saanut potkut. Jollain tasolla hän on potkuihinsa ihan tyytyväinen, sillä hän oli kyllästynyt kirjoittamaan tyhjänpäiväisiä “top viisi vinkkiä kesäkuntoon pääsemiseen” -tyyppisiä juttuja. Hän on päättänyt viettää kesän tätinsä luona Hartolassa, rentoutua, toipua osittaisesta loppuunpalamisesta ja vasta syksyllä etsiä uutta työtä. Tädiltään hän kuulee paikallisesta mysteeristä – nuoresta tytöstä, joka löytyi koskesta kuolleena reilut parikymmentä vuotta sitten. Asia oli jäänyt avoimeksi, ja oli epäselvää, miten tyttö oli kuollut. Poliisi oli epäillyt ilmeisesti lähinnä itsemurhaa, jota tytön tunteneet pitivät käytännössä mahdottomana. Saana saa inspiraation tutkia tapausta ja ehkä kirjoittaa asiasta kirjan tai julkaista tutkimuksensa true crime -podcastina.

Samaan aikaan Helsingissä rikosylikomisario Jan tutkii Suomenlinnassa tapahtunutta murhaa, jossa mainostoimiston nuorista naisista liikaakin pitänyt pomo on murhattu ritualistisella tavalla. Hän on hukkunut, mutta löytyy kuivalta maalta, ja hänen jalkojensa väliin on poltettu kruunua muistuttava polttomerkki. Kun löytyy toinen tapettu mies, pankinjohtaja – tällä kertaa Hartolasta – näyttää siltä, että liikkeellä on sarjamurhaaja. Mutta miten uhrit on valittu? Heidän välillään ei näytä olevan mitään yhteyttä.

Saana ja Jan päätyvät yhteisten tuttavien parittamina sokkotreffeille, jotka lopulta venyvät pitkälle aamuyöhön, ja molemmat ovat vahvasti vaikuttuneita toisistaan. Kirja seuraa molempien rikosten ratkaisemista, osittain takautumina kuolleen tytön viimeisestä kesästä. Asiat alkavat vähitellen näyttää olevan yhteydessä toisiinsa. Mutta kuka on ottanut tehtäväkseen kostaa vuosia sitten tapahtuneita asioita?

Miellyttävä yllätys: kirja oli hyvin kirjoitettu, hyvällä kielellä ja siinä oli aika tuore ja kiinnostava juoni. Romantiikkaakin oli mukana, ehkä himppu liikaa, mutta ei haitaksi asti. Takaumat olivat hieman ahdistavia, koska tiesi, mitä tulee tapahtumaan. Pientä tiivistämistäkin olisi ehkä paikoitellen voinut toivoa. Yksi epäloogisuus jäi loppuun – en ymmärrä, miksi Saanan henki oli lopussa uhattuna. Eihän murhaajalla, jonka murhat olivat tiukan perusteltuja, ollut mitään häntä vastaan. Joka tapauksessa kirjasta jäi positiivinen tunnelma, ja varmaan jossain vaiheessa seuraavakin osa tulee automatkojen kuunteluun.

The first part of a new series. Journalist Saana has been fired. On some level, she’s quite pleased with being let go, as she had grown tired of writing trivial “top five tips to get fit for summer” type articles. She has decided to spend the summer at her aunt’s house in Hartola, planning to relax, recover from partial burnout, and only start looking for a new job in the fall. From her aunt, she hears about a local mystery – a young girl who was found dead in the rapids more than twenty years ago. The case remained unsolved, and it was unclear how the girl had died. The police suspected suicide, but those who knew the girl considered that practically impossible. Saana gets the idea to investigate the case and maybe write a book or publish her research as a true crime podcast.

Meanwhile, in Helsinki, Chief Inspector Jan is investigating a murder in Suomenlinna, where the boss of an advertising agency, who had been overly fond of young female employees, has been killed in a ritualistic manner. He had drowned but was found on dry land, with a crown-like branding burned between his legs. When a second victim is found – a bank manager, this time in Hartola – it starts to look like a serial killer is on the loose. But how were the victims chosen? There seems to be no connection between them.

Saana and Jan end up on a blind date set up by mutual friends, which stretches late into the night, and both are strongly impressed by one another. The book follows the solving of both crimes, partly through flashbacks to the last summer of the dead girl’s life. Gradually, it becomes clear that the cases are connected. But who has taken it upon themselves to avenge things that happened years ago?

A pleasant surprise: the book was well-written, with good language and a fresh, interesting plot. There was even some romance, perhaps a tad too much, but not to a bothersome degree. The flashbacks were a bit distressing, as you knew what was going to happen. There could have been some tightening of the narrative here and there. One inconsistency remained at the end – I don’t understand why Saana’s life was threatened. The killer, whose murders were strictly motivated, had no reason to go after her. Nevertheless, the book left a positive impression, and I will likely listen to the next installment during future road trips.

494 pp

 

Jennifer Egan Piparkakkutalo (The Candy House)

Kirja, jonka juonta on aika vaikea kuvata. Kirja kertoo maailmasta, jossa on keksitty menetelmä ihmisen koko elämän ja elämänkokemuksien lataamiseen kollektiiviseen tietokantaan, josta ilmeisesti sitten kuka vain voi käydä muistoja ja kokemuksia itse uudelleen kokemassa. Kirja kertoo eri ihmisten tarinoita eri ajoilta, osittain ennen tämän tallennussysteemin keksimistä. Mukana on mm. antropologiin, joka vietti pitkän ajan alkukanteisen heimon parissa kehittäen algoritmit, joilla voidaan ennustaa ihmisten mieltymyksiä ja sosiaalisia suhteita ja hänen perheeseensä liittyviä kertomuksia. Kirjaa on pidettävä enemmän novellikokoelmana kuin yhtenäisen juonen omaavana romaanina. Kertomukset polveilevat, niiden päähenkilöt vaihtuvat, joku, joka yhdessä tarinassa ohitetaan yksittäisellä maininnalla, on seuraavassa päähenkilö ja tyylilaji vaihtelee runsaasti tavallisesta kerronnasta sähköpostiviesteistä koostuvaan lukuun.

Aluksi yritin pysyä henkilöistä perillä, mutta sitten katsoin tehtävän epätoivoiseksi ja vain heittäydyin kirjan mukaan huolehtimatta liikaa siitä mustinko, kuka on kuka, ja miten mikäkin asia liittyy kokonaisuuteen, jos semmoista kirjassa on olemassa. Näin luettuna kirja oli mielenkiintoinen kokemus, joka antoi ajattelun aihetta, vaikkakin se oli hiukan hämmentävä. Henkilöhahmot olivat varsin persoonallisuuksia, ja heidän välisensä yhteydet olivat ajoittain yllättäviä. Itselle jäi tosin hiukan auki, miten loppupuolen ”kansalaisvakooja” -tarinat lopultakaan liittyivät koko kokonaisuuteen, mutta mitäs pienistä. Kirja oli kirjapiirin kirjana, ja yleinen mielipide oli positiivinen, etenkin tyylilajien vaihtelusta ja kielen luovuudesta pidettiin.   

 

A book with a plot that's quite difficult to describe. The story is set in a world where a method has been invented to upload a person's entire life and experiences into a collective database, from which, apparently, anyone can revisit memories and experiences themselves. The book tells the stories of different people from various times, some of which were set in periods before this recording system was invented. One of the characters is an anthropologist who spent a long time living with a primitive tribe and developed algorithms that predict people's preferences and social relationships. There are also stories related to his family. The book is more of a collection of short stories than a novel with a cohesive plot. The stories are winding, the protagonists change, and someone who is mentioned in passing in one story might become the main character in the next. The style also shifts, from a traditional narrative to a chapter composed of email messages.

At first, I tried to keep track of all the characters, but then I gave up on the task as hopeless and just went along for the ride without worrying too much about remembering who’s who and how everything ties together. Read this way, the book was an interesting experience that gave me food for thought, though it was a bit confusing. The characters were quite distinctive, and their connections were sometimes surprising. However, I was left a little unclear about how the "citizen spy" stories in the latter part ultimately tied into the whole, but no big deal.

407 pp. 

Tom Phillips: Ihmiset : näin munasimme kaiken (Humans: A Brief History of How We Fucked It All Up)

Toinen kirja lyhyellä aikaa lukemani kirja ihmiskunnan suurimmista virheistä ja mokista. Tämä kirja oli kohtalaisen samanlainen kuin suomenkielinen versio, jonka joitain viikkoja sitten luin ja se kattoi osaltaan samoja asioita. Toisaalta tässä oli useampia hiukan harvinaisempia tapauksia, jotka itselleni onnistuivat olemaan oikeastaan kokonaan tai ainakin lähes tuntemattomia. Kirja tuntui menevän myös hiukan syvälle käsittelemiinsä tapauksiin ja oli vähemmän luettelomainen. Loppuluvun “saarna” ihmisen tyhmyydestä oli ehkä hieman rasittava. Ihan ok luettava välipaloina jotain odotellessa tai liian väsyneenä raskaampiin kirjoihin. 

A second book in a short time about humanity’s greatest mistakes and blunders. The book was fairly similar to the Finnish version, which I read some weeks ago, and partly covered the same topics. On the other hand, this one included several somewhat rarer cases, which were either entirely or at least almost completely unknown to me. The book also seemed to delve a bit deeper into the cases it covered and was less like a simple list. The final chapter's 'sermon' on human stupidity was perhaps a little irritating. An okay read for killing time while waiting for something or when too tired for heavier books.

267 pp.