Tuesday, September 18, 2018

Pentti Holappa: Ystävän muotokuva


Finlandia-palkinnon voittaja vuodelta 1998. Kirja kertoo Pentti Holappa nimisen miehen ihastumisesta/rakastumisesta toiseen mieheen, lahjakkaaseen ja mainetta saavaan taiteilijaan. Kirja on kerrottu minä-muodossa osittain kronologisesti, mutta kronologiaa monin paikoin rikkoen, kun kertoja kommentoi asioita “kaikkitietävänä” vuosikymmeniä myöhemmästä näkökulmasta, epäillen välillä omia muistikuviaan ja miettien tapahtuikohan jotain asiaa oikeasti ollenkaan, vai onko se vain muistettu jostain elokuvasta ja vahingossa sekoitettu “oikean” elämän muistoihin. Varsinaisesti “ystävä” lakkaa olemasta ystävä jo noin puolessa välissä kirjaa, kun jonkintasoinen mustasukkaisuus ja itsenäistymisen toive saa kertojan muuttamaan pois ystävänsä asunnosta. Loppuun asti hänen uransa seuraaminen kuitenkin kiinnostaa kertojaa, toisaalta pienellä vahingonilolla, kun taide ainakin kertojan arvion mukaan alkaa olla (tai on ehkä aina ollut) yleisöä kosiskelevaa kaupallista figuratiivista, “kaunista” taidetta, toisaalta taas taiteilijan taiteeseen kohdistunut arvostelu, etenkin kertojan puolison taholta, nostattaa jopa rajuja vihan tunteita. Tarinan nimellinen päähenkilö on viime kädessä kovin sivuroolissa ja on jopa ilmeisen tarkoituksellisen epäuskottavasti kuvattu; kyseessä on varsinainen miesten mies, joka erottelematta lumoaa ja viettelee jokaisen lähellään olevan täysin sukupuolesta riippumatta kokematta ikinä mitään tunnontuskia tai ongelmia runsaista suhteistaan ja olettaa, että kaikki ympärillä hyväksyvät asian. Kirjan todellinen päähenkilö on kertoja, jonka elämää kirja kuvaa kuten myös hänen epäonnistunutta avioliittoaan, jonka kuvaus jää suhteellisen vähäiseksi, sillä ei naisella, edes vaimolla, tyttäristä puhumattakaan, kertojan elämässä erityisen tärkeää roolia ole, he ovat vain kulissien ylläpidon kannalta hyödyllisiä. Toisaalta kirjoittajaa ei ole uskominen missään, koska hän myöntää valehtelevansa ja muokkaavansa “totuutta” (mitä se sitten ilmeisen fiktionaalisessa kirjassa sitten onkaan). Koko kirjan sävyä kuvaa hyvin lainaus: “saatan minä erehtyä, mutta tällä kertaa en tietoisesti valehtele”.

Kielellisesti kirja on todella hienosti kirjoitettu ja on mukaansa tempaava kieltä. Seksikohtaukset olivat ylivoimaisesti rajuimpia, mitä missään Finlandia-voittajassa olen kohdannut. Etenkin loppupuolella kirjassa on aika terävää ja ehkä jopa happamen puolelle menevää ironisointia taidemaailman sisäänlämpiävyydestä ja kriitikkojen tavasta nostaa taiteilija ylös ja kerran ylös nostettua taitelijaahan taas ei voi haukkua, kun silloin tulisi myönnettyä itsekin erehtyneensä. Kyseessä oli hyvä, suositeltava ja luettava kirja, Finlandia-voittajissa se on selvästi puolen välin paremmalla puolella.

Winner of the Finlandia Award in 1998, It is a story about a poet who is captivated by a talented new and upcoming artist. A homosexual love is born, but it ends as the artist sleeps with everyone, male and female alike. And expects that to be fine as he IS a great artist, after all. The story is told in first person all-knowing tone where the author comments things based on what has happened later. And isn’t always sure if what he just described really happened, or if it was just part of some movie seen years ago. It is a well written, good book.

480 s.

Sunday, September 16, 2018

Seppo Jokinen: Lyödyn laki



Uusin komisario Koskinen romaani, joka valittiin luettavaksi kirjapiirin syyskuun kirjaksi.
Tällä kertaa Tampereen poliisilla on useampia juttuja kesken. Yksinäisellä metsätiellä pahoinpideltiin puolikuoliaaksi fysioterapeutti, VR:n pikkupomon talo poltettiin ja hän lapsineen selvisi vain täpärästi hengissä, keskussairaalan huippukirurgi on kadonnut ja valvontakameran tallenne viittaa siihen, että hänet on siepattu ja vielä ravivalmentaja löytyy kuolleena harjoituslenkkinsä varrelta. Mutta ovatko nämä kaikki ihan erillisiä asioita vai olisiko mahdollista, että tapaukset liittyvät jotenkin toisiinsa? Koskisen yksityiselämässäkin on tapahtunut, hän on ostanut Viinikasta vanhan talon uuden naisystävänsä, toisen poliisin, kanssa ja yhteiselämä vaikuttaa hienolta vaikka vähäistä sopeutumista vaaditaan.

Jälleen kerran vetävästi kirjoitettua tekstiä. Kirjapiirissä useimmat ihan pitivät kirjasta, tosin joidenkin mielestä kirjassa oli jo hiukan liikaakin sivujuonia ja jopa tarkoitushakuista paikallisuutta. Nämä arviot eivät ihan perusteettomia kyllä ole, mutta kirjojen paikallisuuden ehkä huomaa paremmin paikallinen. Esim. Vares-kirjojen Turku-kuvaukset Turkua tuntemattomalta ohittuvat käytännössä kokonaan ilman, että niihin kiinnittää mitään huomiota. Omassa sarjassaan teos oli ihan vakaata keskitasoa. Yksi kirjassa itseä kiusannut asia oli rikoksien ratkeaminen viime kädessä ihan sattuman kautta, eräillä asioilla vain sattui olemaan yhteys keskenään siinä määrin että molemmat osajutut selvisivät.

Another inspector Koskinen book which happens in my hometown. This time the crime department of Tampere police has several cases going on - they seem to be completely different crimes, but what if there is a connection after all? A good light read, where the private life of the main character is almost as important as the crimes he is investigating.

407 s.

Thursday, September 6, 2018

How to Live Safely in a Science Fictional Universe by Charles Yu



A man lives in a time machine and travels back and forth in his life. Or maybe he reminisces about some key points of his life. Or maybe he is trapped in a time loop. Or maybe he is in a padded cell in a mental hospital. Any (or all) of the above could have been possible during this book.

This is a mostly confusing book with a very fragmented narrative style with some meta-literary aspects, as the book itself was introduced inside the novel, but that didn’t work very well — nowhere near as well as the “meta-structure” in some other books; for example, in “The Raw Shark Texts”.

The ending made the book slightly better, but to read 200 pages for a payout of 25 pages? I even thought about abandoning the book. I hardly ever quit books, but I was pretty tempted to do so with this one. The back cover states that the book is “hilarious” and “funny and moving” and that the author’s “sense of humor… sets him apart”. I would claim that this is false advertising. I wasn’t able to see the hilariousness in a book where the protagonist is lost and at least slightly distressed most of the time. There was practically nothing funny or hilarious (well, the accounting software who didn’t know that he is just a program and who dated a spreadsheet was a little funny). The text was pretty heavy going at places; anything that demands sentences longer than one page could be told just as well with a shorter style. I was pretty disappointed, and didn’t get what I was expecting. The book might have worked as a novelette, but there wasn’t enough decent material for a full novel.


239 pp.

Friday, August 31, 2018

Analog Science Fiction and Fact, July-August 2018



A Stab of the Knife • [Draiken] • novella by Adam-Troy Castro
Two series from the same author converge: Andrea Cort and Draiken. Andrea Cort is a counselor who sometimes takes unusual and drastic measures. Draiken is a former spy who wants to find out who his employer was and to get revenge for some of the unethical things he has done - and to be left alone, as he knows too much and his life is still in danger. They meet and uncover a plot to harm Andrea Cort.
The story is well told, but I was slightly disappointed, as it seemed to be mainly a set up and the actual story was over very soon. It seems that the meeting of the two characters was just a short one, more in the style of two ships passing in the night, than an actual start of cooperation. ***½
Until We Are Utterly Destroyed • novelette by Frank Wu
Arachnoid or crablike aliens live on a planet which is filled with dangerous creatures. Their lives are a constant battle and their worthiness is determined by how they beat their advisories. A group of them travels to meet the “gods.” They eventually find the habitats left by the “gods.” A good story in writing and storytelling, but the biology didn’t make any sense at all. There is no plausible biological reaction for animals that would produce oxygen from carbon dioxide – that reaction demands energy, it doesn’t produce it. ***+
Generations Lost and Found • short story by Evan Dicken
A generation ship is near its destination.
The crew members have lived there generations and have created their own culture. Now, they are supposed to wake the people in suspended animation, who will become the colonists. But what about the crew members? A bit short, but a fairly nice story. ***
A Simple Question • short story by Kris Dikeman
A man and a woman are trapped in the cafeteria of a research faculty as a zombie virus has taken over all their coworkers. The male tends to be slightly into mansplaining. It turns out that he doesn’t know or notice everything. A nice, humorous story. ****-
The People v. Craig Morrison • short story by Alex Shvartsman and Alvaro Zinos-Amaro
A veteran with PTSD is on trial for keeping his driver’s license after automated cars are made mandatory. His car is very important to him, as he and his dad fixed it together years ago. An okay story, with a melancholy undercurrent that might have been a bit more developed. ***+
Potosí • novelette by Joe Pitkin
An asteroid of almost pure platinum is found. A small group is sent to get it, but they are quickly attacked. Someone else wants to get it also. Both parties are badly damaged. Not a very complex or very memorable story. ***
Eulogy for an Immortal • short story by James Robert Herndon
A man’s father liked to make things from plastic. He even made the plastic himself. Everything in their house was self-made from plastic, including water pipes and such (I wonder why anyone would do that?). He has some issues and misses his wife, who has died earlier. They had dreamed about a trip to the moon. Then, the father kills himself by eating a box of donuts. It is apparently enough to instantly kill someone with diabetes. A stupid story on so many levels. **
New Frontiers of the Mind • novelette by Andy Duncan
John W Campbell takes part to an ESP test while studying. He first succeeds very well and then later fails badly. And he discusses things with his wife. A boring story with little actual interesting plot. **+
Here's Looking at You, Cud • short story by M. Bennardo
A future when all meat products are forbidden due to widespread lack of water. A man comes to a diner. He is in an inspector trying to find out if the illegal use of meat products is going on. His ex-girlfriend owns the diner, but he is ready to turn her in and is sure that she is breaking the law. The writing is okay, but the plausibility isn’t. If one area suffers from a drought, why ban all meat? Would the draught affect all of the US? Canada? South America? New Zealand? And wouldn’t something like 1000% tax rate for meat be about as effective? ***
Render Unto Caesar • short story by Eduardo Vaquerizo (trans. of Dad al César ... 2013)
A Catholic Church has invented a way to battle the spread of atheism and free thinking and increase the number of worshippers. A pretty disgusting and extremely unlikely approach. If the church doesn’t have any influence, how they could have managed that? **½
Open Source Space • novelette by C. Stuart Hardwick
A small company tried to retrieve an old Apollo 10 module. It seemed to be a failure, but now the solar sail and lunar module have appeared on a collision course with the Chinese moon colony. The Chinese threaten to shoot it down, but for extremely contrived reasons that would be dangerous for the world peace. An okay story, in spite of its slightly forced premise. ***
Priorities • short story by Jacob A. Boyd
A man who lives on an asteroid belt tries to capture an asteroid. As his wife is pregnant, he must acquire the raw material the new inhabitant will use. Of course, there is some trouble. An okay story, which was reeled to finish pretty fast. ***
A Crystal Dipped in Dreams • novelette by Auston Habershaw
A young man who lives in a post-apocalyptic world finds a crystal in old ruins. When one looks at it, they experience a vision for all the senses of a world before the disaster as some sort of interactive vacation paradise. An immeasurably valuable object - or is it? A very well written story about a very harsh world. ****-
Left to Take the Lead • novelette by Marissa Lingen
A young woman whose family has faced some kind of a catastrophe is working on a farm. She is paying for her studies as a leased worker. She quite enjoys the farm work and the owners of the farm treat her as a family. Her real family lives in space and the extended family means everything in her culture. She has a special bond to plants and to especially trees, as she isn’t used to them. She gets very close to another girl and feels she is a cousin. Then, a tornado destroys the farm and what is worse kills all of the trees. At the same time, her uncles are having serious trouble. What should she do? A very good, moving and very well written story. ****

Wednesday, August 29, 2018

Joe Abercrombie: Vain puoliksi kuningas (Half a King)


I was expecting grimdark when I chose this book, as I had heard that this author specializes on those sort of books. Not so on this book, but the book was a pretty readable YA-book (with some fairly violent segments, though).


Valitsin tämän kirjan viime vuonna Worldconissa viimeisen päivän viimeisen tunnin reilusta alennusmyynnistä. Olin kuullut kirjoittajasta, että hän kirjoittaa ns. ”grimdark”-tyylistä fantasiaa, joka on tylyä ja rajua ja asiat eivät suju aina ihan parhain päin. Olin hiukan yllättynyt, kun kirja alkoi kovin tyypillisen nuorten fantasiakirjan tapaan: sankari on nuori mies (tai alussa oikeastaan poika), Yarvi, joka joutuu ottamaan yllättäen vastaan kuninkuuden, kun hänen isänsä ja isoveljensä kuolevat. Pojan toinen käsi on surkastunut, eikä hän ole ollut soturiksi kelpaava. Tarkoitus oli ollut että Yarvi siirtyy kirkon palvelukseen ja valtakunnan hallinnasta huolehtii aikanaan hänen uljas soturiveljensä. Mutta juuri ennen pappisvihkimystä tuleekin kutsu hoviin. Hovissa käsipuoli ja arka poika ei erityisen suurta suosiota saa, mutta hänen setänsä antaa kuitenkin tukensa, kun kruunu tuntuu kovin painavalta - kunnes sama setä heti ensimmäisellä sotaretkellä, joka on julistettu isän ja veljen kuoleman kostamiseksi, yrittää heti tappaa Yarvin. Hyvin täpärän pelastumisen jälkeen erinäisten sattumien tuloksena Yarvi löytää itsensä kauppalaivan soutuorjana, puuttuvasta kädestään huolimatta. Tämän jälkeen kirjan sävy kyllä jonkin verran synkistyy ja irtoraajoja ja äkillisiä väkivaltaisia kuolemia alkaa ilmaantua. Tästä huolimatta kirjasta tuli lukiessa varsin nuortenkirjamainen tunnelma. Kuten arvata saattaa sankari lopulta vapautui orjuudesta ja sai hyvityksen koville koettelemuksilleen. Kirjalle on pari jatko-osaakin, mutta tämä tarina loppui aika mukavasti tähän kirjaan, jatkot tapahtuvat ilmeisesti useampia vuosia myöhemmin.
Kirjan teksti oli sujuvaa, vetävää ja loppupuolella kyllä sellaista, että keskenkään ei ihan mielellään jättänyt. Mitään erityisen yllättävää tai normaalikaavasta poikkeavaa kirjasta ei kyllä löytynyt, mutta viihdyttävää kevytlukemista se kyllä tarjosi. Fantasiaa kirja ei oikeastaan ole, vaikka se tapahtuu ”mielikuvitusmaailmassa”, en muista huomanneeni ensimmäistäkään yliluonnollista tapahtumaa koko kirjassa.

397 s.

Thursday, August 23, 2018

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen (The Egyptian)



Memories of a doctor in ancient Egypt who rises from poverty to the position of the official trepanator of the pharaoh. He lives when the new pharaoh tries to establish monotheism, and without wanting it, causes chaos in the whole kingdom. Blind idealism can destroy everything – just like blind ambition and war.
An excellent, well written and historically interesting book, which could be the next hit for HBO: high drama, war, sex, death, exotic locations and transient human fates.

Yksi kaikkien aikojen klassikoista, jonka olen todennäköisesti lukenut viimeksi joskus lukioaikoina. Kirja valittiin kirjapiirin kirjaksi kesän ajaksi, kun ajateltiin että kesällä on aikaa lukea vähän paksumpaa kirjaa. Itse en kuitenkaan ehtinyt kirjan lukemista aloittaa ennen kuin elokuun alussa, joten vajaa 800 sivua piti lukea reilussa kymmenessä päivässä. Kirjaan pääsi sen verran hyvin sisään, että se ei ollut loppujen lopuksi mikään kovin suuri haaste.
Kirjahan kertoo antiikin Egyptissä eläneen lääkärin itse sanelluista muistelmista. Lääkäri on noussut köyhyydestä faaraon kallonporaajaksi. Ajallisesti kirja ajoittuu Egyptin historian murroskauteen, jolloin yksijumalainen Atonin palvonta yritti syrjäyttää aikaisemman monijumalallisuden. Tämä periaatteessa hyvästä tarkoituksesta huolimatta suisti maan kaaokseen, kun naapurit käyttävät Egyptin heikkoutta hyväkseen. Päähenkilö itse, Sinuhe, ajautuu historian pyörteissä tapahtumien polttopisteestä toiseen vaikuttaen jopa omalta osaltaan historian kulkuun. Lopulta hän menettää kaiken liiallisen idealisminsa vuoksi.

Kirja on kirjoitettu viehättävällä, vanhahtavalla kielellä, joka soljuu mukavasti minäkertojan vievänä. Kirjassa tuntuu olevan jonkin verran toistoa ja joitain fraaseja viljeltiin hiukan liiankin kanssa. Kuinkahan monta kertaa ”puheesi on kuin kärpästen surinaa korvissani” kirjassa toistui eri henkilöiden sanomana? Sinällään sääli että kirjaa ei ollut saatavana e-kirjana, silloin olisi voinut tarkistaa tällaiset yksityiskohdat ja olisihan tiiliskivi ollut helpompi lukeakin silloin. Yksi asia mikä kiinnitti kirjassa huomiota, on naisten varsin tyly kuvaus. Naiset ovat kauniita lumoojia, ilotyttöjä, tai vallanhimoisia harpyijoita – tai kaikkia näitä samaan aikaan. Vaihtoehtona ovat sitten orjat, joita voi vapaasti juuri kummemmin mieltään tällä vaivaamalla käyttää hyväksi, ainakin muut kuin Sinuhe, sillä hän ei erityisen naisiin menevä ollut - ainakaan oman kuvauksensa mukaan, tarinahan on hänen muistelmiaan eikä sensurointi tietenkään ole mahdotonta.
Kirjan tapahtumat ovat suurelta osin todellisuuteen pohjautuvia ja kesken kirjaa piti muutaman otteeseen Wikipediasta tarkastella henkilöiden ja asioiden taustaa. Sen verran kiinnostavalta Egyptin historia alkoi tuntua, että tilasin Amazonin kautta 500-600:n sivun mittaisen Egyptin historian kokonaisesityksen luettavakseni – saa sitten nähdä tuleeko sitä oikeasti luettua.
Kirjan teemoina on se, kuinka liiallinen, sokea, idealismi voi olla haitallista – ihan yhtä haitallista kuin vallanhimo ja yltiöpäinen militarismi. Kirjahan on kirjoitettu heti toisen maailman sodan jälkeen, joten suursota on varmasti ollut vaikuttamassa sen kirjoittamiseen.
Kirjassa oli paljon vauhdikasta toimintaa - siinä määrin, että siitä tulisi varsin loistava HBO:n uusi tv-sarja. Eksoottisia tapahtumapaikkoja, väkivaltaa, historiaa, seksiä, dramaattisia tapahtumia, yllättäviä kuolemia, murhia, mitä muuta voisi kukaan tv-ohjelmalta kaivata?

786 s.

Tuesday, August 21, 2018

Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten



Another instalment of the series of whodunnits which happen in my hometown. However, this time the reader knows who the murderer is and the police apprehends him soon enough, but then something happens which makes the police seriously consider if they have the right man after all. A nice detective story where the backstory involves the personal relationship is a very important part of the plot also..

Komisario Koskinen palaa lomaltaan selvittämään uimarannalta naskali päässään löydetyn miehen tapausta. Lukija jo tietää murhaajan, sillä kirja alkaa murhaajan paosta. Koskinen tiimeineen selvittää teon nopeasti ja vangitsee syylliseksi epäilevänsä, henkilön jonka lukija jo tietää olevan oikeasti syyllinen. Aihetodisteet ovat hyvin vahvat, mutta mies ei suostu tunnustamaan. Kun toiselta uimarannalta löytyy samoin tapettu mies, Koskinen alkaa pelätä vanginneensa väärään miehen, sillä murhan tekotapaa ei ollut kerrottu julkisuudessa.
Vetävää kerrontaa ja on selvästi parempi kuin edellinen Koskinen. Komisarion yksityiselämässäkin tapahtui etenemistä, vaikka komisarion käytös ajoittain olikin käsittämättömän lapsellista ja jopa mököttelevää.
Loppukohtaukseen liittyen kirjasta löytyi yksi typerä virhe, sellainen, että kirjailijan olisi armeijankäyneenä miehenä pitänyt se huomata ilman muuta heti, mutta ehkä hän otti hiukan dramaattista vapautta kirjoittamiseensa. (Harjoitusammunnoissa rynnäkkökivääriin on kiinnitetty ”patinraiskaaja”, joka hajottaa harjoituspanoksen puuluodin ja samalla mahdollistaa itselatauksen toimimisen. Jokainen armeijankäynyt kyllä näkee aseesta välittömästi onko tämä paikallaan vai ei. Jos taas tätä ei olisi ollut paikallaan, niin harjoitusluoti tuota etäisyydeltä olisi ollut tappava. Puhumattakaan siitä, että molemmat huoneessa olijat todennäköisesti olisivat menettäneet kuulonsa laukauksen äänestä).

365 s.

Thursday, August 2, 2018

Mika Waltari: Kuka murhasi rouva Skrofin?



An old detective story where a distinguished middle-aged detective and his bumbling young assistant solve a murder of a cantankerous rich old woman. The book has nice old-fashioned language that is filled with wit, and it works as an interesting glimpse into the past.

Kuunneltu äänikirjana.
Komisario Palmu uskollisen ja kertojana toimivan apulaisen kanssa selvittävät vanhan, ahneen ja kovin kovin rikkaan vanhan naisen murhan. Nainen näyttää aluksi kuolleen kaasumyrkytykseen, mutta Palmu huomaa, että hänen koiraltaan on väännetty niskat nurin: ei kovin tavallinen kaasun aiheuttama oire. Mahdollisia syyllisiä on useampia, ja jopa yksittäin tunnustus tulee ennen kuin murha selviää. Elokuvana tarina on kovin tuttu, mutta kirjanakin siitä huolimatta piti kyllä otteessaan. Juoni oli vähintään kohtuullinen, kieli oli mukavan letkeää, humoristista ja välillä mukavasti pikkuisen piikittelevää. Ennen kaikkea ajankuvana kirja on edelleen kovasti tutustumisen arvoinen.

315 s.