Friday, March 16, 2018

Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu

An early book by Murakami, which has many themes of his later books. There is some fairly nice magical realism, but the book is not on the same level as some of the later works. The third part of a trilogy (which was not stated in the Finnish version of the book), which probably explains a few peculiarities.

Pienessä mainostoimistossa työskentelevä mies, joka on äskettäin eronnut, tutustuu nuoreen naiseen, jolla on maailman ihanimmat korvat. Korvat peitossa hän on varsin keskinkertainen, mutta paljastaessaan korvansa kaikki ympärillä pysähtyvät eivätkä voi tehdä muuta kuin katsella häntä. Kertoja on saanut vanhalta ystävältään, ”Rotalta”, hiukan suttuisen valokuvan, joka esittää lampaita niityllä. Ystävä toivoo, että mies käyttäisi kuvaa jossain, niin että se näkyisi julkisuudessa. Kun sopiva tilanne tulee, hän käyttääkin valokuvaa jonkin tavanomaisen mainoksen taustana. Tuota pikaa häneen ottaa yhteyttä salaperäinen pohatta, joka tiettävästi hallitsee Japanin oikeistoa ja myös koko maan mainosmaailmaa. Hän tekee tarjouksen josta on vaikea kieltäytyä: mainos pitää vetää pois, ja miehen on löydettävä kuvassa näkyvä, erikoinen, vähän muista poikkeava, lammas. Jos näin ei käy, hän tuhoaa pienen mainostoimiston ja pitää huolta, että sen osakkaat eivät saa mitään työtä mistään. Jos taas ehdot toteutuvat, palkkio tulee olemaan suuri. Siinä ei kovin suurta valinnanmahdollisuutta jää; ja kertoja lähtee kauniskorvaisen tyttöystävänsä kanssa omituiselle etsintäretkelle.
Murakamin varsin varhainen teos, jossa on yllättävän monia samoja teemoja kuin myöhemmissä kirjoissa. Erikoista, aavistuksen tunneköyhää rakkautta, suuri tila/kartano eristyneessä paikassa, johtava, salaperäinen henkilö, joka ehkä on osittain mystisen voiman hallinnassa. Juoni on murakamimaisen polveileva ja outo ja loppua kohden mystiikkaa saa enemmän ja enemmän tilaa kerronnassa.
Jälkikäteen minulle selvisi, että kirja on kolmas osa löyhää sarjaa. Tämä ehkä selittänee erittäin irralliselta vaikuttaneen esinäytöksen, jossa päähenkilö käy vuosia sitten tunteneensa nuoren naisen hautajaisissa, sekä myös sen mistä päähenkilö tuntee Rotan (yhtäkään kirjan henkilöä ei mainita nimellä, muutama, kuten Rotta, mainitaan lempinimellä), miehen joka lähetti lammaskuvan. Kirja oli hyvä, mutta ei ehkä aivan samaa tasoa kuin Murakamin myöhemmän teokset. Tässä kirjassa muuten tupakoidaan ihan suunnattoman paljon, niin paljon että kiinnitti huomiota.

352 s.

Thursday, March 15, 2018

Farmer in the Sky by Robert A. Heinlein

Heinlein’s juvenile story, which won the retro Hugo for 1950. It tells the story of a Boy Scout who moves with his father and his new wife to the moon of Jupiter, which has been terraformed and is available for farming. There are several adventures and all - or most - of them end well (apparently everything significant that happens on the moon, happens to him). In the end, he decides that there is nothing better than frontier life and he doesn’t even return to Earth to finalize his training. I wonder why this won the retro-Hugo? This is very much a young boy’s book, based on some extremely dated attitudes and with strange faults. In the colony, the food is very cheap and everything else is extremely expensive, but still, everyone seems to want to get a farm of their own, which requires a lot of hard labor. Why? Wouldn’t it be much easier and more profitable to start to producing consumer goods? The main character apparently is supposed to be about 15-16, but he behaves mostly like a 12-year-old, especially in the beginning. Also, apparently, the only possible answer to population increase is war. Birth control anyone? Well, that might have been a tad sensitive a subject for a book meant for young boys in 1950. Not one of Heinlein’s best – and certainly not one of the Hugo-winners. For example, The Dying Earth by Jack Vance would have been a nominee… maybe the voters didn’t read the books, but went by the more familiar name.

224 pp

Tuesday, March 13, 2018

Dennis E. Taylor: All These Worlds (Bobiverse #3) by

The third and final part of the series. “Bob” was a nerd who died in a car accident and was later revived as an intelligence in von Neumann probes. He has replicated himself several times, as the tasks he/they have faced have been major: humanity was facing extinction after the final war. There was a new, emerging sentient race on another planet, also facing extinction from natural causes. And there was a small matter of a space-faring, ruthless alien race, which was destroying solar systems for metal and using viable ecosystems for food. This is the final book of the series and the problems were mostly solved. The Bobs have been able to develop new techniques to an almost ridiculous level - including faster-than-light communication with FTL “internet” (“bobnet”), practically unlimited energy and even the capability to turn stars to novas. Luckily, they are the good guys... even if some of them are getting bored with being in the service of humanity. More of the same than the earlier parts: an entertaining, easily readable and fun book. Nice reading for lunch breaks and commutes.

260 pp

Thursday, March 8, 2018

Analog Science Fiction and Fact, March-April 2018

A fairly good issue, with nice stories.

“An Incident on Ishtar” by Brian Trent (short story)
A woman practically runs away from home to a floating colony on Venus after some sort of mistake. A part of the colony is lost during a heavy storm. She finds the missing habitat, but everything isn’t what it seems. The story has a very irritating and whiny heroine. At first, I thought that she behaved like a twelve-year-old child, but later I had to revise my estimate to about six years. I wonder if she was meant to be autistic or what? She was very irritating anyway. ***
“The Tailgunner’s Lament” by Brendan DuBois (short story)
A tail gunner of a bomber during the Pacific War sees some strange lights following his plane during a bombing run to Japan. An officer asks about them, as similar lights had been seen over Europe. Both happen to be science fiction fans and connect. A well-told tale with an open ending. ****-
“Sicko” by Jerry Oltion (short story)
A man spreads infections for the good of mankind. A short and stupid story.**
“Car Talk” by Mary A. Turzillo (short story)
A car with a new, modern AI has more AI than it first seems. Not bad. ***
“Frog Happy” by Bruce McAllister (short story)
Strange animals start to appear around the world. A short, nice story. ***+
“The Spires” by Alec Nevala-Lee (novelette)
A husband and a wife hire a pilot to take them to a remote island where a mirage can be seen on certain dates - at least according to a story told by Charles Fort. Due to extreme weather, they must stay overnight. A well-told story with fairly small science fictional content. A well written and entertaining tale anyway, but the ending was a slight letdown. I was expecting something a bit more dramatic. ***½
“Lab B-15” by Nick Wolven (novelette)
A very introverted scientist comes to a lab he is running. A couple of his employees are behaving strangely and asking him to go to the Lab B-15. Eventually, he goes there and time seems to reset. A nice story, which in places seemed a bit confusing (on purpose), but eventually things straighten out pretty well. A nice story that was written pretty well. ***½
“Razzibot” by Rich Larson (short story)
A girl gets a kind of drone with a high-quality camera that records everything and posts it on social media. Its logic is optimized to get as many followers as possible. Of course, that doesn’t end well – or doesn’t end well on all levels. A short story that might have been longer, especially the end was pretty sudden. ***
“The Selves We Leave Behind” by Gwendolyn Clare (short story
An alien, apparently pretty slow moving, hivemind isn’t happy about humans, who have moved to the planet. As neither party really understands the other, things go very wrong. The story is written from the alien's point of view, but isn’t really anything new. The writing is pretty good. ***-
“The Streaming Man” by Suzanne Palmer (short story)
A man has installed different sort of monitors inside himself and transcribed their output to sound. He streams the sounds to the internet. For some strange reason, the stream has become extremely popular. And popularity in the net always has its downsides, too. A pretty good story in spite of its hard to believe premise. Why in hell would anyone listen to such a stream or find it so important or meaningful? ***+
“Beek” by Tom Ligon (short story)
A beekeeper gives a lecture about bees to the president. A little science fictional twist at the end, but otherwise mainly a lecture about the behavior of bees. As someone who keeps bees, it was a nice story, but there wasn’t much new. ***+
“Sun Splashed Fields and Far Blue Mountains” by Susan Forest (short story)
Husband needs expensive cancer treatments. The wife doesn’t want to live alone and volunteers for a lucrative career as a medical guinea pig. An okay story, but it is hard to imagine a “civilized” country where a sickness might very likely bankrupt you. Oh yeah, there is one. But is it civilized...? ***
“Big Thompson” by James Van Pelt (short story)
As a child, a SETI researcher lost his survivalist mother to a heavy flood. Just before the flood, there was an event that later made him choose the career he chose. No bad, but it is based on a far, far, far too unlikely coincidence. ***+
“The Camel’s Tail” by Tom Jolly (short story)
A Somalian just barely surviving space transfer company gets a chance of a lifetime – or several lifetimes. They just have pull it off. A pretty good story, with nice and interesting characters. ***½

Tuesday, March 6, 2018

Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu (As Black As Ebony) (Lumikki Andersson #3)

The third and final part of the Lumikki Andersson series. The first part was pretty good, the second was adequate and this third part is WTF. Apparently, the author was very bored with her character and tried to finish the book as fast as she could. There is a lot of stuffing in a very short book with a large font with many, many empty pages between chapters. The book has a totally implausible plot, which is carefully explained at the end. What happened to “show, don’t tell”? The main character, who in the earlier books was an independent and active character, is now a wimp who does exactly what a mysterious stalker says. One of the worst book I have read for a while.

Kolmas osa Lumikki-sarjaa. Lumikki on palannut Tampereelle opiskelemaan ja elämä ja lukio-opinnot ovat melko tavallisen tuntuisia. Hänelle on jopa poikaystävä, omaksikin hämmästyksekseen. Lumikki on mukana näytelmässä, joka kertoo prinsessa Ruususen tarinan hieman uudella, feministisemmällä tavalla ja näytelmän harjoitukset ovat sujumassa hienosti. Mutta Lumikilla näyttää olevan ahdistelija, joka tietää hänen elämästään hämmästyttävän paljon. Ahdistelija uhkailee häntä ja uhkaa tappaa Lumikin lähimmät ystävät, jos Lumikki ottaa yhteyttä poliisiin. Samalla Lumikki on alkanut muistaa siskoaan, josta kotona ei koskaan ole puhuttu mitään. Mikä kummallisinta, myös ahdistelija vaikuttaa olevan tietoinen siskon olemassaolosta.

Kirja oli selkeästi huonoin kaikista kolmesta sarjan kirjasta. Ensimmäinen osa oli melko hyvä, toinen oli kohtalainen ja tämä viimeinen oli jo surkea. Kirja oli hyvin lyhyt ja kirjoitettu suurella tekstikoolla ja leveällä rivivälillä. Eri lukujen välissä oli hyvin runsaasti tyhjiä lehtiä ”taiteellisesti” mustaksi värjättyjä sivuja. Lisäksi oli joitain lukuja jotka ”tunnelmoivat” vain muutamalla rivillä per luku. Kokonaisuudessaan koko teksti vastaa pitkähköä novellia. Tästä huolimatta kirja tuntui kovin paisutellulta ja Lumikki kulutti erittäin paljon aikaansa asioiden tyhjänpäiväiseen vatvomiseen. Kirjan pahis oli sellainen, jota ei mitenkään voinut etukäteen arvata ja oli myös äärimmäisen epäuskottava ja hyvin epäuskotavalla tavalla oli selvittänyt Lumikin taustaa. Kirjan loppu muistutti pikakelausta, jossa asiat vain suoraan kerrottiin, ja väännettiin rautalangasta mitä oli tapahtunut. Vaikutelma tuli siitä, että kirja oli kirjoitettu vain, jotta kirjailija trilogian jollain lailla kunnialla saisi valmiiksi ja oli jo menettänyt kaiken kiinnostuksensa koko hahmoon. Aikaisemmissa kirjoissa Lumikki oli aktiivinen toimija, tässä kaikkea muuta, passiivinen uhkailijan juoksutettava nössö, joka ei edes saanut aikaan ottaa poliisiin yhteyttä, kyllä se olisi kaikista huolimatta ollut ilmiselvä tapa edetä uhkauksista huolimatta, kyllähän sitä huomioita herättämättömiä tapoja olisi keksinyt. Surkeimpia kirjoja mitä pitkään aikaan olen lukenut.

192 s (ilmoitettu, ehkä noin 92 s ilman tyhjiä sivuja ja ”ilmavaa” ladontaa)

Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia (The Girl with the Dragon Tattoo)

A book ”everyone” has apparently read, except me. After I read the book, I wonder why I had not read this earlier. A very slick, fast-moving and very entertaining novel, but extremely grim at places. A very well written novel with extremely well drawn and interesting characters.

Kirja, jonka “kaikki” ovat jo lukeneet. Itsellä oli jäänyt väliin, enkä elokuvasovituksiakaan ollut nähnyt. Kun se sattui olemaan Elisa Kirjassa pilkkahintaan, niin ajattelin tarkistaa, onko kirja kohun arvoinen. Kyllähän se.

Pienen, edistyksellisen lehden toimittaja tuomitaan oikeudessa tuntuviin sakkoihin ja vankilatuomioon kunnianloukkauksesta. Hän on julkaissut paljastusjutun teollisuuspomosta, mutta asiat eivät sitten olleetkaan todistettavissa ja oikeudenkäynnissä kävi huonosti. Jostain syystä tosin lehden ja reportterin puolustautuminen oikeudessa vaikutti jotenkin puolivillaiselta, eikä heillä ole aikomusta valittaa tuomiosta. Toimittaja eroaa ainakin toistaiseksi tehtävästään ja suuren, hiukan taantumassa olevan teollisuuskonsernin, eläkkeellä olevalla pääjohtajalla on hänelle ehdotus: hän voisi kirjoittaa teollisuussuvun historian. Taustalla on tärkeämpi tehtävä: johtajan sukulaistyttö, jota hän oli pitänyt käytännössä omana tyttärenään katosi salaperäisesti 60-luvulla. Mies on olettanut että tyttö on murhattu. Katoamishetkellä syyllisenä mahdolliseen murhaan ei oikeastaan ole voinut olla kuin joku sukulainen. Olosuhteiden vuoksi ruumiin hävittäminen olisi ollut lähes mahdotonta, eikä ruumista ole koskaan löytynyt. Mitä on tapahtunut, kuinka ja miksi? Ja onko mahdollista selvittää 40 vuotta arvoituksena ollut tapaus?

Kirjan alku vaikutti hieman hitaalta, kun asioita pohjustettiin perinpohjaisesti. Pikkuhiljaa vauhti kiihtyi siinä määrin, että kirjan kädestään laskeminen oli vaikeaa ja paksuudesta huolimatta teos tuli luettua varsin nopeaan tahtiin. Kielellisesti kirja oli hyvin sujuvaa ja vetävää tekstiä ja paljon ehti tapahtua, ja osa tapahtumista oli mukavan yllättäviä ja kuitenkin samalla loogisia. Aika rajuksi, ehkä hiukan liiankin, tapahtumat myös parhaimmillaan/pahimmillaan yltyivät. Henkilöhahmot olivat erittäin hyvän kuvattuja ja Lisbeth Salander oli todella kiinnostava ja omaperäinen hahmo, niin kiinnosta että Netflixissä olevaa elokuvaversiota piti katsoa sen matkaa, että näki millaisena elokuvan tekijät hahmon olivat toteuttaneet. Ehkä pienoinen tiivistys olisi kuitenkin tehnyt vähän terää, etenkin alkupuolella. Sen verran vakuuttava suoritus kyseessä oli, että sarjan muut kaksi osaa pitänee nekin jossain vaiheessa ottaa luettaviksi.

541 s.

Monday, February 26, 2018

Rosa Liksom: Everstinna

A short novel about a life of a woman who after a traumatic childhood lives as a mistress and later as the wife of a far right wing, germanophilic army commander during the second world war – sharing his beliefs. After the war, they get married, but the marriage turns out to be extremely abusive. The story is told in local dialect in the first person in a very matter-of-fact style. Her politics were not very “politically correct” but she never regretted anything (well, except for one thing in her life). A very smoothly and well-presented story on how someone can be tempted by extreme political ideologies.

Lyhyehkö murteella (tai oikeastaan meänkielellä) kirjoitettu kirja lappilaisen naisen elämästä lapsuudesta kuolemaan asti. Elämä on toisaalta rankkaa, mutta toisaalta juhlien täyttämää ja helppoa jopa sota-aikana. Kertoja viehättyy jo nuoruudesta alkaen äärioikeistolaisuudesta ja petyttyään IKL:n toimintaan on erittäin saksalaismielinen ja käytännössä saksalaismielinen natsi. Sota-ajan hän on Lapin joukoista vastaavan everstin rakastajatar, viettäen helppoa ja loistokastakin elämää ja tapaa nähtävästi kaikki aikansa suomalaiset (ainakin äärioikeistoon yhtään kallellansa olevat) ja jopa saksalaiset julkisuuden henkilöt Hitleriä myöten. Naimisiinmenon ja sodan loppumisen jälkeen asiat muuttuvat ja mukaan astuu raju parisuhdeväkivalta. Avioliiton jälkeen hänellä on vielä uusi elämä ensin opettajana ja myöhemmin kirjailijana, mutta sekään ei ole ihan kaikkein sovinnaisin. Tarina kuulostaa uskomattomalta, mutta ilmeisesti kirja pohjautuu paljolti todellisuuteen.
Alussa murre hieman haittasi lukemista, mutta siihen pääsi hyvin nopeasti sisään ja teksti minäkertojan myötä oli erittäin sujuvaa luettavaa. Ihan aina kertoja ei ollut kovin ”ihailtava”, mutta aina tästä huolimatta ymmärrettävä ja jossain mielessä kuitenkin aina sympaattinen, taustalla oli kumminkin selittävä raskaita lapsuuden kokemuksia jotka auttoivat ymmärtämään miksi nainen toimi kuten toimi. Ja kaikesta huolimatta, juuri mitään hän ei katunut, ei ollut jälkiviisautta.
Kirja oli kirjapiirin kirjana, ja yleinen mielipide kirjasta oli hyvin positiivinen, luettavuus ja vetävyys olivat kaikkien mielestä hyviä ja aika rajut asiat käsiteltiin hämmästyttävällä jotenkin kummallisen ”positiivisella” tavalla, josta ei kuitenkaan jäänyt ikävää jälkimakua – ainakaan pahasti.

195 s.

Saturday, February 17, 2018

Galaxy Science Fiction, November 1955

The last Galaxy magazine I read was pretty good. This one was pretty bad. Only the story by Dick was somewhat readable. The others were pretty shite.

The Semantic War • short story by Bill Clothier
An argument breaks up, first in universities, soon spreading across the nation. After a while, the whole country is divided and a civil war breaks out, eventually destroying everything. But one man who took no sides still doesn’t know what either faction wanted. A rather undeveloped story. There were chances for so much more. **½
Autofac • novelette by Philip K. Dick
Apparently, there has been a war. The war has ended; everything is produced by huge autofactories. People would like to take the production into their own hands before the factories “use up the natural reserves” (I don’t exactly understand how they would use more reserves than the production done by humans, as the factories apparently are extremely good at recycling). The humans try to stop the factories, at first, they have little success and later there are some slight drawbacks. A fairly good story in spite of unbelievably stupid protagonists. It was easily the best in issue, but that doesn’t take a lot... ***
Cause of Death • short story by Max Tadlock
A man wants to experience death. He learns to control his heart rate and eventually stops it - with results to be expected. A stupid story, but the writing itself wasn’t the worst in this issue. **+
Warrior's Return • short story by Robert Sheckley
A man returns to his hometown. He apparently has almost superhuman talents: he can levitate, tell the future and destroy almost anything. A recent war has been fought mostly by his contributions. His old friends all seem to want something: stock tips, healing disease. Can he live a normal life? The story ends too soon and too simplistically. Worst story by Sheckley I have read. **½
With Redfern on Capella XII • novelette by Frederik Pohl [as by Charles Satterfield]
A man has lived on an alien planet and has some familiarity with the planet’s pretty strange aliens. A group of traders arrive and plan to use some extortion to get better trade terms. Not a very good idea, especially with aliens. A badly overlong, very talky and extremely stupid story and the writing is on the same level as the plotting. (This was by Pohl? No wonder he used a pseudonym) **