Wednesday, August 26, 2015

Blue Mars by Kim Stanley Robinson


The last part of the Mars series. This book span a much larger length of time than the former ones. The terraforming of Mars is advancing. After initial discussions if it should go on or not – there is a sizeable minority who would like to preserve the natural Mars – the terraforming advances slowly until people and animals are able to live on the surface. At the same time, the ecological catastrophe on Earth is advancing and great numbers of immigrants want to move to Mars. Most of the Martians aren’t too happy about that, and partly to relieve that pressure they start to build asteroid cities and even terraforming of Venus is talked about. And the first starships with the intention of interstellar colonization are constructed.
The beginning of the book contained long discussion about political choices the Martians were facing. Some of that was even interesting. Towards the end, the book turned fragmentary and it was pretty hard and slow reading at places. The tendency of sightseeing was almost the same as in the previous instalments. There were several trips which apparently were done only to show the reader what different places look like. Well, the visit to Earth was actual interesting and it was perhaps one of the best parts of the book. This is probably my least favorite part of the series. The first third of this book was pretty good, possibly best of the series, but then everything went downhill and last parts were more or less struggle to get through. The world itself was extremely built with great detail (perhaps too great), but there might have been slightly more action. There has been talk about a miniseries based on these books – that would be something I would like to see, probably the events will be condensed in it for appropriate degree. As a whole interesting and well-written series, but probably this was below average among the Hugo winners.
And now I have just one novel to go before I have read all of them.

800 pp.

Tuesday, August 25, 2015

Analog Science Fiction and Fact, October 2015


Average issue, a few ok stories, but once more at least one stories which feels just like a segment.

Stonebrood • novelette by Alec Nevala-Lee
A firefighter is trying to put out a long lasting coal mine fire. He starts to get strange feelings and eventually visions of his childhood. He apparently had some very "interesting” experiences as a child. Not exactly science fiction, except some nice beelike semiautonomous drones, but it is a well written and nice story nevertheless. ***+
The Daughters of John Demetrius • shortstory by Joe Pitkin
A man travels from village to village teaching elementary agricultural procedures. He encounter a strange girl and tries to help her - or something. Very hard to get into. Feels just like a slightly condensed chapter ripped in random from a book. Everything felt pretty cursory and it was very hard to understand what and why was going on. **-
Butterflies on Barbed Wire • shortstory by Marie Vibbert
Romance on a tattoo shop. New type tattoos with unusual technology have arrived. And there is some drama between a son of the owner and female tattoo artist. A bit short and not very interesting. And I really hate tattoos and think that only people with a herd mentality take them. **½
The Philistine • shortstory by Ted White
An artist cleans up classic painting before they are copied with a new 3D-copier which makes perfect recordings of objects (and utterly destroys them in the process). He cleans up and restores the paintings before they copied and destroyed. (I wonder why they had to cleaned – if the copies are _perfect_, the cleaning would easier to afterwards when it would be safer to wider variety of techniques.) He gets an offer which is hard to refuse – a LOT of money for copy of the information of a couple of artworks. Not bad, but nothing really special. ***
My Father's Crab • shortstory by Bruce McAllister
As young man protagonist's father is bitten by a strange crab. He fells sick, and sometimes something almost seems to be moving under his skin. A nice story, not unusual but well written, and could have been longer. ***+

Thursday, August 20, 2015

Kaikki Finlandia-palkinnon voittajat paremmuusjärjestyksessä



(Listing of Finlandia award winners I have read, probly no interest to those who can't read Finnish)

Olen nyt lukenut kaikki Finlandia-palkinnon tällä vuosituhannella voittaneet kirjat. Vanhemmista näköjään on tullut luettua vain kaksi, mutta hitaasti ehkä ne loputkin jossain vaiheessa seuraavan noin 15 vuoden kuluessa luen. Tämä on täysin riippumaton ja täsmällinen ja täysin paikkansa pitävä paremmuusjärjestys lukemistani voittajista. Ainakin minun mielestäni, jollain muulla saattaa olla toisenlainen järjestys.


1. 2008 Sofi Oksanen Puhdistus
2. 2000 Johanna Sinisalo Ennen päivänlaskua ei voi
– kaksi parasta oli mielestäni täysin selvä. Molemmat kirjoja jotka ovat tehneet syvän vaikutuksen ja ovat niin selvästi ”viiden tähden” kirjoja, että harvoin tapaa. Kirjojen keskinäisen järjestyksen päättäminen ei ollut helppo, mutta ehkä kuitenkin näin päin tuntuu oikeammalta.

3. 2012 Ulla-Lena Lundberg Is (Jää)
– niukasti kärkikaksikon perässä. Tämäkin kerrassaan hieno kirja, vaikka masentava onkin.

4. 2014 Jussi Valtonen He eivät tiedä mitä tekevät
– myös todella hyvä, pieni jaarittelevuus laskee jonkin verran pisteitä.

5. 2002 Kari Hotakainen Juoksuhaudantie
6. 2006 Kjell Westö Där vi en gång gått(Missä kuljimme kerran)
– itseasiassa vaihdoin näiden kahden järjestystä ihan viime hetkellä. Molemmat ovat loistavia romaaneja, Juoksuhaudantie on ehkä kuitenkin jämäkämpi ja parempi kun Missä kuljimme kerran, joka olisi saattanut hyötyä pienestä tiivistämisestä.

7. 2007 Hannu Väisänen Toiset kengät
8. 2001 Hannu Raittila Canal Grande
– nämä ovat myös osapuilleen samaa tasoa ja keskinäinen järjestys voisi olla toinenkin.

9. 2004 Helena Sinervo Runoilijan talossa
– hyvin lähellä kahta edellistä. Jotkin henkilöhahmot olivat sen verran ärsyttäviä, että sijoitus putosi tälle tasolle.

10. 2009 Antti Hyry Uuni
11. 1994 Eeva Joenpelto Tuomari Müller, hieno mies
12. 2011 Rosa Liksom Hytti nro 6
– tässä vaiheessa taso alkaa vähän laskea. Nämä ovat edelleenkin hyvin kirjoitettuja ja kiinnostavia kirjoja, mutta selvästi vähemmän minun makuni kuin listalla aikaisemmin olevat. Uuni on kirja, joka on kummallisen luettava kirjaksi, jossa ei oikeastaan tapahdu yhtään mitään.

13. 2003 Pirkko Saisio Punainen erokirja
14. 2005 Bo Carpelan Berg (Kesän varjot)
– nämä kaksi kuuluvat yhteen. Molemmat ovat kielellisesti aika samankaltaisia, oikeastaan enemmän runoutta kuin proosaa. Myös vaihtelevat aikatasot ja tilinteko menneisyyden kanssa on molemmille ominainen piirre. Saision kirja oli mielestäni näistä kahdesta se parempi, mutta ei Carpelanin huono ollut. Eivät ihan minun makuuni, koska olen enemmän juonipohjaisesta kirjallisuudesta pitävä, mutta eivät missään nimessä huonoja.

15. 1995 Hannu Mäkelä Mestari
16. 2013 Riikka Pelo Jokapäiväinen elämämme
– nyt aletaan sitten menemään jo kärsimyskirjallisuuden puolella. Molemmat ovat samankaltaisia ylivuotavassa tajunnanvirtaisuudessaan. Aikamoisia koettelemuksia luettavaksi ja PAKSUJA. Pelon kirjan laitoin huonommaksi päähenkilöiden vuoksi, jotka ilmeisesti oli tarkoitettu ihailtaviksi ja samaistumisen kohteiksi, mutta olivat ärsyttäviä ja joutivat gulakille jos joku.

17. 2010 Mikko Rimminen Nenäpäivä
– vi**u mitä paskaa. Ihan ylivoimainen viimeinen tila. Väliä on noihin kahteen edelliseen aika reilusti. Ärsyttävällä kielellä kirjoitettuja äärimmäisen ärsyttävän ja tyhmän henkilön näkökulmasta kuvattuja epäuskottavia tapahtumia. Yksi huonoimmista lukukokemuksista ikinä. No ainakin onnistuu tunteita herättämään.

Thursday, August 6, 2015

Seppo Jokinen: Koskinen ja raadonsyöjä


A police procedural which happens on my home town. A computer wizard of a large paper factory has been killed. Many people seem to have some sort of motive, but none one good enough for a murder. The case is solved by good old fashionable police work. An enjoyable and fast read.

Komisario Koskisesta kertovan sarjan alkupään kirjoja.
Paperitehtaan tietokoneosastolta löytyy murhattu mies. Häntä on isketty jollakin takaraivoon, mutta murha-asetta murhaajasta puhumattakaan ei löydy mistään. Jonkinlainen motiivi murhan tekemiseen näyttää olleen aika monella osaston työntekijöistä, mutta harvalla sellainen, että sen vuoksi ketään tappaa olisi kannattanut. Ja parhaalla ehdokkaalla – sillä kenen avainkortti satutummalta katosi juuri sinä päivänä on täydelliseltä vaikuttava alibi. Tutkimukset tuntuvat alussa pyörivän tyhjäkäynnillä, mutta vähitellen juttu alkaa ratketa.
Kirja oli mukaansatempaava, sujuvasti kirjoitettu ja juoni oli kiinnostava, etenkin paikallisuus huomioiden. Komisarion yksityiselämää oli mukana sopivasti, tosin kun aika monta kirjaa on sarjasta lukematta, eivät kaikki suhdekiemurat on aivan selkeiltä tuntuneet. Muutama pieni puute logiikassa kirjasta löytyi; ihmettelen että ylimääräisistä rahoista puhunutta henkilöä ei nopeammin otettu poliisin haastateltavaksi. Kiristys rahojen saamisen motiivina oli ilmiselvää, mutta poliisille tämä ei nähtävästi mieleen juolahtanut ainakaan kovin nopeasti. Sinällään tarina lopulta ratkesi järkevän tuntuisen poliisityön avulla, eikä kyse ollut mistään typerästä sattumasta, joka joskus vastaavissa kirjoissa on ratkaisun avaimena. Viihdyttävä teos ja samaa sarjaa varmasti pitää jatkossakin välipaloina aina välillä lukea.

288 s.

Tuesday, August 4, 2015

Justice Calling (The Twenty-Sided Sorceress) (Volume 1) by Annie Bellet



Not one of most common books for me: urban fantasy which was apparently mostly aimed for women. I read it as the author was one of those laudable persons, who refrained from a Hugo nomination they got through one or another of the puppy lover's lists.
Jade Crow is a warlock, who is hiding from her former lover. He is a really, really bad guy, who would not love anything more than eat his former lover’s heart. Jade owns a small comic and game store and has a wide assortment of friends – most of them very geeky. One day a very handsome magical enforcer arrives at the shop. He is a police, judge, jury and executioner of the supernatural world al rolled to one person. He has a premonition that something bad and important is going to happen. And Jade is closely connected to whatever is going to happen. And he has strong suspicions if the Jade is going to do something bad. But luckily he is very, very hot. And then a shape shaping mother of some of jade’s friend has apparently transformed to a stuffed fox. And something magical seems to be happening. They start to investigate what has happened and the cop is able to help. And did I mention that he is incredibly hot?
An interesting read in more ways than one. I haven’t certainly ever read any this type of books: erotic fantasy daydreams meant for female nerds. I don’t belong to the target audience, but the book was light, fun, geeky with nice pop culture references and enjoyable even with all the very detailed descriptions of those so wonderful abs. Very short, mayby even too short book. But there more books in this series...

148 pp.

Thursday, July 30, 2015

Gillian Flynn: Paha paikka



Very fast moving and readable thriller. Practically all characters were irritating and unpleasant and were supposed to be like that. A good book, but some slight tightening might have made it even better.


Pidin saman kirjailijan Kiltti tyttö- kirjasta ja kun tämä kirja sattui vastaan niin pitihän se lukea – eikä se ollut huono, vaikutti ehkä jopa hiukan paremmalta kuin Kiltti Tyttö.
Libby Dayn perhe murhattiin kun hän oli seitsemän. Hänen veljensä tuomittiin elinkautiseen vankeuteen teoista, pitkälti Libbyn todistuksen perusteella. Tapahtumasta on kulunut 25 vuotta ja Libbyn aikoinaan lahjoituksina saamat rahat alkavat olla lopussa. Häneen ottaa yhteyttä erikoisia murhatapauksia harrastava ryhmä, joka tarjoaa rahaa siitä, että Libby alkaa selvittää neljännesvuosisadan takaisia tapahtumia. Pahassa rahapulassa Libby suostuu ehdotukseen. Vuorotahtia näiden nykyaikaan sijoittuvien tapahtumien kanssa kirjassa kuvataan murhia edeltäneitä tapahtumia neljännesvuosisata sitten. Oikeat tapahtumat ja Libbyn selvitystyö lomittuvat sopivasti toisiinsa. Vähitellen salaisuudet paljastuvat ja niitä onkin enemmän mitä Libby saattoi ajatella.
Tässäkin kirjassa oikeastaan kaikki henkilöhahmot olivat ainakin jossain määrin epämiellyttäviä. Toisaalta kirjan alun kuvaus pahasti mieleltään järkkyneestä naisesta, joka ei itse tunnista käytännössä lainkaan oireitaan on varsin hienoa ja muutenkin hahmot ovat hyvin kuvattuja ja onnistuneita – ärsyttävyys on täysin tarkoituksellista. Myös päähenkilön vähittäinen toipuminen asioiden selvitessä on mielestäni hyvin kuvattua ja hänen ärsyttävyytensä vähenee huomattavasti kirjan kuluessa. Juonellisesti ja kielellisesti kirja on varsin hyvä, ehkä pieni tiivistäminen puolestavälistä olisi ollut paikallaan. Yksi asia kyllä hiukan ihmetyttää: mitä Gillian Flynnillä on psykologeja vastaan? Kiltissä tytössä psykologivanhemmat olivat kasvattaneet tyttärensä hieman omituisesti; tässä kirjassa psykologit manipuloivat lapsille valemuistoja. Ja toinen asia: aika synkkiä naishahmoja näissä kirjoissa on – harvoin samanlaisia missään kirjallisuudessa on vastaan tullut.

381 s.

Thursday, July 23, 2015

Analog Science Fiction and Fact, September 2004



Serial takes some space. Average or even above average issue.

Trophies and Treasures • novelette by Jerry Oltion and Amy Axt Hanson

A Martian aristocrat takes part in a camel race (with breathing apparatus on camels). They ran into trouble and meet some nomads who first steal their camels and later help them to win the race. A humorous story which does cause a few chuckles even if the characters are so one dimensional and caricatures. ***
The First Martian • shortstory by Joe Schembrie
A man who usually almost fails at everything is selected to be the first man on Mars from thousands of nominees. The mission is funded most by pay TV watchers. After several mishaps, he makes it and is able to establish a base until the real explorer arrives. Another amusing story about a marginally competent astronaut who is good for ratings. ***+
Viewschool • novelette by Rajnar Vajra
A school teacher teaches a special class, a "last change" project for pupils who haven't been able to cope in normal school. The teaching happens by an extremely advanced virtual reality system which interfaces directly with the brain. The beginning of the story is very good, but then the story goes pretty mundane where the teacher is trying to stop the suicide of one of his students. The premise was fine and interesting, but it was underused. A pretty nice story anyway. ***½
Unbound • shortstory by Dave Creek
A soldier is threatened by court martial after the risks he took to save his girlfriend. He is given a hard choice. Too short, not very believable. The writing is fine and the story was successfully agonizing, so it worked in spite of its faults. ***

Wednesday, July 22, 2015

Bo Carpelan: Kesän varjot


The winner of the Finlandia award in the year 2005. Very poetically written book which is based more on the feelings than on the plot. It tells about an old man who comes for the last time to see a farm he spent summers at wartime. Beautiful slightly bittersweet language, which worked fairly well. Personally I like more books which are based on plot, but this wasn’t bad at all. Below average of the awards winners for me, though.

Ilmestymisvuotenaan Finlandia-palkinnon voittanut kirja. Ikääntynyt mies palaa lapsuutensa kotiin viimeistä kertaa. Kirjassa lomittuvat aika saumattomasti nykyhetki ja vanhojen ystävien ja sukulaisten tapaaminen vuosien tauon jälkeen sekä haikeat ja ajoittain hiukan katkeratkin muistot sotavuosien lapsuudesta, joissa lapsuuden viattomuus, kesän kauneus ja aikuisten – ja lapsienkin - sodasta aiheutuva ahdistus poimuttuvat toisiinsa. Kirja pohjautuu selvästi enemmän tunnelmaan kuin juoneen, ja se on kirjoitettu hyvin runollisella ja kauniilla kielellä, paikoitellen teksti muistuttaa enemmän runoutta kuin proosaa. Itse olen enemmän juonipohjaisen kirjallisuuden ystävä, mutta tämän kirjan kielellinen nautittavuus, joka aika hyvin käännöksestäkin pääsi lävitse osittain paikkasi aika vähäisen juonen aiheuttamaa haittaa. Kuitenkin, jää omalla asteikollani Finlandia-voittajissa keskitason alapuolelle. Tämän kirjan myötä olen lukenut jokaisen Finlandia-voittajan vuoden 2000 jälkeen + muutaman edellisellä vuosituhannella julkaistun. Todennäköisesti tulen kirjoittamaan niistä jonkinlaisen yhteenvedon kunhan ehdin.

201 s.