Kaliane Bradley: The Ministry of Time

A young woman of mixed heritage (part Cambodian refugee, part British) has a secret mission: she will be "a bridge" for a 19th-century British explorer and naval officer who is rescued through a time portal shortly before his presumed death during an Arctic expedition. There are other "time refugees" like him, all taken moments before they died in their original timelines.

The pair live together in a house where the woman gradually introduces him to modern inventions and historical events. Regular inspections monitor his adjustment and health. Some of the other time-displaced individuals exhibit strange anomalies—such as not appearing in modern cameras or being undetectable by technological equipment (a somewhat implausible detail that feels more magical than scientific).

However, there seem to be darker forces at play. The project is sabotaged, and the lives of those involved become endangered. Amid this tension, the inevitable happens: when a young woman and a ruggedly handsome, exceedingly polite naval officer live together long enough, romance blooms. Despite the officer’s determination to protect the woman’s virtue at almost any cost—eventually to her frustration—feelings grow.

Overall, it's a pretty good book, particularly the first half. The latter part, involving various conspiracies, was at times a bit confusing—but time travel often leads to perplexing situations, like encountering an older version of yourself. The writing was solid, although the romantic scenes were occasionally syrupy and, at times, quite explicit. That said, the characters felt real and well-developed.

 368 pp

Helen Sarah Fields: Perfect Remains (Täydelliset todisteet) (D.I. Callanach #1)

Itselleni uuden sarjan ensimmäinen osa. Luc Callanach on syntyperältään skotlantilainen, mutta on ollut koko uransa Interpolin palveluksessa ja asunut Ranskassa. Nyt hän on (kirjan alussa) tuntemattomista syistä palannut sukunsa asuinalueilla Edinburghiin ja ottanyt vastaan poliisipäällikön viran. Ihan kaikki paikalliset poliisit eivät ole varsinaisesti innostuneita muualta tulleeseen päällikköön. Kovin pitkää sopeutumisaikaa Callanachille ei suoda, sillä paikallinen arvostettu lakinainen on siepattu. Kun palaneesta hylätystä mökistä löytyy naisen käytännössä kokonaan tuhoutunut luuranko, josta sattumalta on säilynyt muutama hammas, joista tunnistus voidaan tehdä, on edessä murhatutkimus. (eiköhän nykyaikainen DNA-tekniikka kyllä olisi jäännökset tunnistanut oikeasti) Murha kyseessä onkin, mutta ei sen henkilön, jonka poliisit uskovat olleen kuollut. Kirjassa murhaaja on koko ajan lukijan tiedossa. Kyseessä on yliopiston hallintovirkamies, joka uskoo itsestään paljon ja kokee aina jääneen ilman riittävää kunnioitusta, etenkin ilman vahvojen naisten kunnioitusta. Hän on siepannut naisen, vetänyt tältä hampaita irti ja tappanut ruumiinrakenteeltaan suunnilleen oikean kokoisen prostituoidun kaapatun naisen sijaisruumiksi. Hän haluaa lannistaa naisen tahtonsa alle ja hänellä on harhainen suunnitelma yhteisestä elämästä tulevaisuudessa.  Kun yhteiselo ei suju ihan sieppaajan suunnitelmien mukaan hän kaappaa vielä toisen naisen. Murhaaja on suunnitellut kaiken erittäin huolellisesti ja tarkasti. Voiko poliisi saada hänet kiinni, vaikka kaikki on suunniteltu erittäin tarkasti pienintäkin yksityiskohtaa myöten? 

Kirja sisältää melkoisen rajua naisiin kohdistuvaa pahoinpitelyä. Muuten tarina ja sen henkilöt eivät mitään suuria yllätyksiä ole: ylimielisiä sarjamurhaajia/sieppaajia on nähty, samoin kuin poliiseja, joilla on omat ongelmansa itsensä ja ihmissuhteidensa kanssa. Kirja tuntui kuin olisi lukenut brittipoliisisarjan kirjaversiota, siinä määrin, että piti oikein tarkistaa, onko tästä TV-sarjaversio olemassa – ei ole. Teksti oli jotenkin sellaista, että tapahtumat näki mielessään tavallista helpommin visuaalisina. Se oli myös ihan sujuvaa, mutta kokonaisuutena kirja oli jotenkin jo aikaisemmin nähdyn tyyppinen, mitään ihan oikeasti, suuresti yllättävää ei siinä ollut, ja henkilöhahmotkin ongelmineen olivat tosiaan oi niin tuttuja oi niin monesta aikaisemmasta dekkarista.  Pidän ihan mahdollisena sarjan jatkamista, mutta ei ehkä ihan heti. Aika erikoista sinällään, että kirja on julkaistu Suomessa vain e-kirjana ja äänikirjana.  

The first part of a new series for me. Luc Callanach is Scottish by birth but has spent his entire career with Interpol and lived in France. Now (at the beginning of the book), for reasons initially unknown, he has returned to his family's homeland in Edinburgh and taken up a position as a chief inspector. Not all the local officers are particularly thrilled about having a superior from elsewhere. Callanach isn’t granted much time to adjust, as a respected local lawyer has been abducted. When the practically entirely destroyed skeleton of a woman is found in a burned-down, abandoned cabin—save for a few teeth that allow for identification—a murder investigation ensues. (Though in reality, modern DNA technology would likely have identified the remains.)

It turns out to be a murder, but not of the person the police initially believe is dead. In the book, the murderer is known to the reader from the beginning. He is a university administrator who has an inflated sense of self-worth and feels he has never received the respect he deserves, particularly from strong women. He has abducted the lawyer, extracted her teeth, and killed a prostitute of roughly the same build to serve as a substitute corpse for the kidnapped woman. He intends to break her will and has a delusional plan for a shared future. When this cohabitation doesn’t go as planned, he kidnaps another woman. The murderer has planned everything extremely carefully and in great detail. Can the police catch him, even when every detail has been meticulously accounted for?

The book contains quite graphic depictions of violence against women. Otherwise, the story and its characters don’t offer many surprises: arrogant serial killers/kidnappers have been seen before, as have police officers with personal issues and relationship problems. Reading the book felt like reading the novel version of a British police procedural to such an extent that I had to check if there was a TV adaptation—there isn’t. The writing was such that it was unusually easy to visualize the events. The prose was fluent, but overall, the book felt familiar, as if it had been done before—there weren’t any major surprises, and the characters and their struggles were oh-so-familiar from countless other crime novels. I might consider continuing with the series, but not right away. Interestingly, the book has only been published in Finland as an e-book and audiobook.

416 pp. 

Ritva Kylli: Suomen ruokahistoria — Suolalihasta sushiin

Suomessa syötävien ruokien ja ravitsemuksen historia noin keskiajalta lähes nykypäiviin asti. Tämä on asia, jota on nähtävästi ollut yllättävän vaikea jopa tutkia, sillä ihmiset eivät ole kirjanneet juurikaan jokapäiväisen ruokailunsa sisältöä, vaan korkeintaan juhla-aterioita. Iso osa tiedosta on peräisin satunnaisista maininnoista ja vähän myöhemmällä ajalla lehtien mainoksista.  Ruokakulttuuri oli yllättävänkin laajaa ja monipuolista sekä 30-luvulla, että 1900-luvulla alussa, molemmat ”kultakaudet” loppuivat sitten sotien myötä ja toipuminen ennalleen kesti pitkään. Yksi ruokakulttuurin vaikuttanut tekijä on ollut alkoholivastaisuus, joka pitkää esti mm. ravintoloiden perustamisen kaupunkien ulkopuolelle ja rajoitti kaupunkienkin ravintoloiden toimintaa. Suomessa ei täten päässyt syntymään sellaista pikkupaikkakuntien hyvien pikkuravintoloiden kulttuuria kuten monessa eteläisemmässä maassa on – todennäköisesti juomisen viinahakuisuuskin olisi ollut paljon vähäisempää hiukan vapaamielisemmän käytännön tuloksena, ei olisi ollut ”pakko” juoda alkoholi ”vaivattomassa” tiiviissä muodossa. Kirja oli kokonaisuudessaan kiinnostava ja yllättävänkin mukaansa tempaava. Ihan loppuosa oli hiukan liian saarnaava ja valistava, ja jätti loppusta hiukan ärsyttävän vaikutelman. Ainakin yhden virheen kirjasta bongasin: kirjan mukaan syötäviä hedelmiä tuotiin Suomeen vuonna 1988 yhteensä 915 428 kiloa. Aika numerotaidon pitää olla, jos ei heti näe tuon luvun järjettömyyttä - maahan olisi tuotu tuona vuonna vain vajaa 200 grammaa hedelmiä henkeä kohden.

525 pp.