Suomessa syötävien ruokien ja ravitsemuksen historia noin keskiajalta lähes nykypäiviin asti. Tämä on asia, jota on nähtävästi ollut yllättävän vaikea jopa tutkia, sillä ihmiset eivät ole kirjanneet juurikaan jokapäiväisen ruokailunsa sisältöä, vaan korkeintaan juhla-aterioita. Iso osa tiedosta on peräisin satunnaisista maininnoista ja vähän myöhemmällä ajalla lehtien mainoksista. Ruokakulttuuri oli yllättävänkin laajaa ja monipuolista sekä 30-luvulla, että 1900-luvulla alussa, molemmat ”kultakaudet” loppuivat sitten sotien myötä ja toipuminen ennalleen kesti pitkään. Yksi ruokakulttuurin vaikuttanut tekijä on ollut alkoholivastaisuus, joka pitkää esti mm. ravintoloiden perustamisen kaupunkien ulkopuolelle ja rajoitti kaupunkienkin ravintoloiden toimintaa. Suomessa ei täten päässyt syntymään sellaista pikkupaikkakuntien hyvien pikkuravintoloiden kulttuuria kuten monessa eteläisemmässä maassa on – todennäköisesti juomisen viinahakuisuuskin olisi ollut paljon vähäisempää hiukan vapaamielisemmän käytännön tuloksena, ei olisi ollut ”pakko” juoda alkoholi ”vaivattomassa” tiiviissä muodossa. Kirja oli kokonaisuudessaan kiinnostava ja yllättävänkin mukaansa tempaava. Ihan loppuosa oli hiukan liian saarnaava ja valistava, ja jätti loppusta hiukan ärsyttävän vaikutelman. Ainakin yhden virheen kirjasta bongasin: kirjan mukaan syötäviä hedelmiä tuotiin Suomeen vuonna 1988 yhteensä 915 428 kiloa. Aika numerotaidon pitää olla, jos ei heti näe tuon luvun järjettömyyttä - maahan olisi tuotu tuona vuonna vain vajaa 200 grammaa hedelmiä henkeä kohden.
525 pp.
