Tuesday, January 31, 2017
Johanna Sinisalo: Auringon ydin
In the latest book by Johanna Sinisalo, one of the most internationally recognized fantasy authors in Finland, the story tells of an alternative “eusistocratic” Finland, in which women have been domesticated as beautiful, but pretty brainless, eloi. There are, of course, throwbacks, the morlocs, but they are sterilized at an early age and “work for the common good.” Alcohol, tobacco, coffee and even capsaicin have been forbidden. Vanna looks like an eloi, but she has a sharp mind and her behavior is more like that of a morloc. She is addicted to capsaicin and starts to sell it secretly. This is an extremely good, well-written dystopic novel with some nice, very dark, and ironic touches.
Johanna Sinisalon uusin kirja, joka tosin on jo pari vuotta vanha. Kirja on luettu kirjapiirin kirjana.
Minulta pyydettiin ehdotusta jostain fantasiaromaanista kirjapiirissä luettavaksi. En ollut itsekään tätä kirjaa lukenut, vaikka se “lukulistalla” oli ollut jo pitkään. Ajattelin, että kyseessä olisi kirja, joka sopisi hyvin “tottumattomillekin” fantasian ja dystopian lukijoille ja ilmeisesti olin aika oikeassa.
Kirja tapahtuu vaihtoehtoisessa todellisuudessa, “eusistokraattisessa” Suomessa, jossa historia on jo 1800-luvulla lähtenyt toisille urille. Tuolloin tärkeimmäksi asiaksi on päätetty miesten seksuaalisen frustraation estäminen ja naisia on lähdetty käytännössä jalostamaan ja kouluttamaan, jotta kunnon miehillä ei mitään tämäntyyppisiä ongelmia pääsisi kehittymään. Naisia on kahta rotua. Osa on eloita, jotka ovat stereotyyppisiä “blondeja”, joille tärkeintä on päästä naimisiin hienon miehen kanssa ja tämän jälkeen ajan kuluttaminen juoruiluun ja shoppailuun. Osa on morlokkeja, jotka sterilisoidaan nuorena ja tämän jälkeen työskentelevät “yhteiskunnan hyväksi” erilaisissa suorittavan tason tehtävissä. Miehistä tärkeimpiä ovat maskot, jotka johtavat yhteiskuntaa ja ovat ainoita, jotka ovat oikeasti jossain mielessä vapaita. Betamiehiäkin on, mutta he eivät kiinnosta ketään. Kaikki nautintoaineet; tupakka, alkoholi ja myös chili ovat tiukasti kiellettyjä. Kirjan sankari Vanna on ulkonäöltään eloi, mutta on oikeasti henkisesti morlokki ja osaa ajatella muutakin kuin komean miehen naimisiin pääsyä. Hän addiktoituu kapsaiiniin ja chiliin ja sotkeutuu tämä kielletyn nautinnon salakauppaan ja välittämiseen. Hänen siskonsa, Manna, on puhdas eloi, joka katoaa mentyään 16-vuotiaana naimisiin. Hänen puolisonsa on saanut rangaistuksen taposta - masko tosin ei eloin tappamisesta kovin pitkää tuomioita saa - mutta ei koskaan ole suostunut kertomaan mitä Mannalle oikeasti on tapahtunut. Vanna haluaisi tietää mitä siskolleen on tapahtunut ja yrittää löytää siskonsa ruumiin Teiskolaisen pientilan (jossa sisarukset varttuivat ja jolla Manna puolisonsa kanssa ehti lyhyen aikaa asua) lähistöltä.Samalla erikoinen uskonlahko, jolle Vanna on pientilalla antanut turvapaikan, yrittää jalostaa erityisen vahvaa ja erityistä chililajiketta.
Kirja on erittäin vetävää tekstiä, jossa lukujen välissä on todellisuudentuntua antavia lainauksia tapahtumamaailman erilaisista lähdeteoksista, mm. kirjan todellisuuden historiankirjoista ja saduista. Maailma oli hyvin kuvattu ja se historia, joka oli johtanut maailman oli looginen. Kirjan loppu tosin menee ehkä hiukan liikaa metafyysisen fantasian puolelle, kun siihen asti oli pysytty aika ”realistisessa” maailman kuvauksessa.
Kirjapiirilläiset varsin yksituumaisesti pitivät kirjasta, osa jopa omaksi yllätyksekseen. Nykyaikaan, vaikkakin vaihtoehtoiseen sellaiseen ja omaan paikkakuntaan sijoittuva kerronta koettiin kiinnostavana ja lukemiseen sisään vetävänä.
300 s.
Tunnisteet:
sf book review
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment