Svetlana Aleksijevitš: Tšernobylista nousee rukous : tulevaisuuden kronikka (Voices from Chernobyl: The Oral History of a Nuclear Disaster)

A series of eye-witness accounts of the Tšernobyl nuclear accident. Some very disturbing stories about mismanagement and the stupidity of people. On the other hand, it was disturbing that the facts and actual radiation effects were grossly exaggerated in the book, making it hard to take the 'eye-witness' stories at face value. A book which is not worthy of a Nobel, if you ask me.

Luettu lukupiirin kirjana. Muiden mielipide oli pääosin positiivinen, mutta ihan yksin en ollut kyseenalaistamassa tiettyjä asioita, tosin varmaan ainoana ihan näin suuressa määrin.
Haastatteluromaani , tai pikemminkin kokoelma haastatteluja ja ihmiskohtaloita Tšernobylin onnettomuudesta. Onnettomuuden vaikutuksen kuvaus ei ihan virallista WHO:n raporttia noudattanut. Tietenkin tavallisten ihmisten kokemukset voivat olla erilaisia kuin virallinen todellisuus, mutta jo kirjailijan esipuheessa kirjan alussa oli aikamoisia epätäsmällisyyksiä. Mm. väite sitä, että Valko-Venäjällä yleisin kuolinsyy on säteilysairaudet ei ole vähimmässäkään määrin uskottava, kuten ei myöskään psyykkisten sairauksien kytkeytymisestä säteilyn aiheuttamiksi. Myös syöpäsairauksien 74 kertaistuminen ei WHO:n raportin mukaan pidä alkuunkaan paikkaansa: WHO:n mukaan syöpäkuolleisuuden lisääntyminen katastrofin vuoksi on tasoa 4000 yhteensä. Iso luku absoluuttisena, mutta suhteellisena se tarkoittaa vain muutaman prosentin sairastavuuden kasvua normaaliin, luonnolliseen sairastavuuteen verrattuna. Kirjan mukaan ennen onnettomuutta Valko-Venäjällä olisi ollut 82 syöpää 100 000 henkeä kohden – luku joka ei ole ollenkaan uskottava. Nämä kirjan toisella sivulla olleet väitteet aiheuttivat aikamoisen asennoitumisvaikeuden koko kirjaan. Jos jo kirjan alku on näin asenteellista ja vääristeltyä, niin mitä siitä voi ylipäätään uskoa? Toisaalta kirja kertoo ihmisten omista kokemuksista, eikä siitä mikä on välttämättä ”oikeasti” totta. Kertomukset sinällään ovat järkyttäviä ja ahdistavia, mutta myös suututtavia: vain venäjällä voidaan asiat ”ryssiä” niin pahasti, onnettomuuden aiheuttamisesta ja etenkin sen jälkihoidossa ja siivoustyössä kaikkine salailuineen ja saastuneen materiaalin salakauppoineen. Myös käsitys siitä, että kunnon känni suojaa säteilyltä on aika käsittämätöntä länsimaisen ihmisen ajatusmaailmasta katsottuna. Tarinat alkavat paljolti toistaa itseään ja ovat lopulta aika puuduttavia – osapuilleen samat asiat kuvattuna osapuilleen samoilla sanoilla ja samalla tavalla, ja lyhentäminen olisi kyllä kannattanut. Ainakaan tämän kirjan perusteella en ihan ymmärrä mistä hyvästä kirjallisuuden Nobel annettiin. Kirjassa ei ole kielellistä, sisällöllistä tai rakenteellista kirjallista hienoutta. Pelkkä järkyttävän asian [liioitteleva] julkituonti ei minun mielestäni ole maailman arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon arvoinen. Mutta seuraavan vuoden palkinnonhan voitti joku mikä lienee pop-laulaja, joten eipä tuolla palkinnolla enää juuri taida arvoa olla. :-)

Suurin haittahan Tsernobylistä varmasti aiheutuu pitkällä tähtäimellä, mutta hiukan toisin kuin suurin osa uskoo: vähentämällä ydinvoiman suosiota on maapallolle aiheutunut ja aiheutuu jatkossa hiilivoiman saastuttavan vaikutuksen ja kasvihuoneilmiön pahentumisen kautta useita kertaluokkia suuremmat haitat kuin onnettomuudessa karannut säteily ikimaailmassa on voinut saada aikaan.

392 s.