The winner of the Finlandia award, the most prestigious literary award in Finland, is a diary of Carl Ludvig Engel, the architect who designed most of the important buildings in Helsinki. The book is written in extremely poetic and beautiful language, where you could rip away about every sentence and use it as an aphorism, but there is fairly little actual plot. Engel shares more about how he felt than about what happened.
Viimevuotisen Finlandia-palkinnon voittaja. Kirjaa koostuu Helsingin tärkeimpien rakennuksien suunnittelijan, Carl Ludvig Engelin päiväkirjamuistiinpanoista vuosien ajalta. Muistiinpanot kertovat loppuen lopuksi kovin vähän siitä, mitä Engelille varsinaisesti tapahtui tai minkälaista rakennusten suunnittelu oli. Päiväkirjamerkinnät painottuvat vahvasti tunnelmaan: siihen minkälaista – kuinka kamalaa – Helsingissä oikein on ja ikävään Berliiniä kohtaan. Kirjan mittaan Engel hiukan kotiutuu, mutta jonkinasteinen tyytymättömyys ja omaan elämään pettyminen ei tunnu kokonaan missään vaiheessa katoavan. Merkinnät ovat kaunista kieltä, sellaista josta melkein joka ikisen lauseen voisi erottaa omaksi aforismikseen ja kielellisesti lukeminen on nautittavaa. Juonellisesti kirjassa taas ei juuri mitään kovin merkittävää ollut ja sikäli itselleni juonivetoisesta kirjallisuudesta pitävänä jäi kyllä jotain täydestä nautinnosta puuttumaan. Kirja oli enemmän sellainen, josta nautiskelee muutaman sivun kerrallaan, kuin sellainen jota lukisi useamman luvun yhdellä kertaa.
215 s.
No comments:
Post a Comment