Sunday, March 19, 2017

Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja (The Housekeeper and the Professor)


A housekeeper and her son make friends with a retired mathematics professor, with brain damage, which prevents him remembering anything beyond 80 minutes. Nice language and interesting characters, but not much plot. And a vast amount of utterly boring rambling, about baseball and baseball cards.

Luettu kirjapiirin kirjana
Taloudenhoitaja palkataan hoitamaan aivovamman saanutta matematiikan professoria. Aina aikaisemmin taloudenhoitaja on vaihtunut nopeasti – kukaan ei ole pysynyt työssä muutamaa viikkoa pidempään. Professorin muisti on onnettomuudessa vaurioitunut pahasti jo vuosia sitten. Hän unohtaa kaikki uudet asiat 80 minuutin kuluttua. Professorin matematiikan taidot ovat tallella ja hän ratkoo ajankulukseen matematiikkalehden vaikeita palkintotehtäviä. Taloudenhoitajan 12-vuotias poika tutustuu professoriin ja yhdessä he tutustuvat matematiikan ja baseballin salaisuuksiin. Kolmen henkilön välille muodostuu erikoinen yhteys ja jopa ystävyys vanhan miehen rajoittuneesta muistista huolimatta.

Kielellisesti hieno kirja, jossa myös henkilöhahmot olivat hyvin luotuja ja kiinnostavia. Juonta ei kirjassa kovin paljoa ollut ja se mitä oli, olisi voinut olla jostain TV-elokuvasta. Välillä mietin, onko tarinassa mukan jotain vertauskuvallisuutta, jota en kunnolla ymmärrä, sen verran yksinkertaiselta ja jopa tyhjänpäiväiseltä varsinainen perusjuoni vaikutti. Matematiikka oli kiinnostavaa, joskin isolta osalta tuttua, mutta baseball. En erityisen kiinnostunut ole urheilusta ja pesäpallo ylipäätään on mielestäni erittäin epäkiinnostavaa. Ja japanilainen pesäpallo vielä on vähemmän kiinnostavampaa. Ja keräilykortit japanilaisista pesäpallon pelaajista on ehkä epäkiinnostavimpia ja tylsimpiä asioita mitä kuviteltavissa voi olla ja niistä tunnuttiin kirjassa jauhettavan sivutolkulla, vaikka kirja lyhyt olikin.
Itselle kirjasta jäi hiukan tyhjä ja epätyytyväinen ole, osittain varmaan urheiluosuuksien aivojajäädyttyvän tylsyyden vuoksi, lisäksi hiukan odotin, että kirjassa olisi ollut jokin ”koukku”, mutta se oli lähinnä kaunis kertomus viimekädessä aika arkipäiväisestä elämästä ja ihmisten kohtaamisesta ilman mitään järisyttävää draamaa. Kirjapiirin muut osallistujat taisivat kirjasta pitää huomattavasti enemmän.

286 s.

No comments: