The last part of the middle trilogy of trilogies about Fitz, the illegitimate son of a prince. Fitz has sacrificed almost everything for the kingdom even though is father has died. He is following the current prince and the coming king to the north, where the prince is supposed to kill a dragon for his bride-to-be. But most of the bride’s people don’t want the dragon to be killed, and the Fool, the dear friend of Fitz who sometimes can see the future (or at least a future), doesn’t want the dragon to be killed. Which friend should be believed? The first part of the book was very, very slow and consisted mostly of traveling. It took hundreds of pages to get to the dragon, and then the climax of the story happened well before the end of the book. The last 150-200 pages mainly were tying up plot strings and to reacquaint Fitz with his loved one, who had believed for about twenty years that Fitz was dead. Not one of the best books in the series - far too long and slow for that - but not a bad read at all.
Trilogian päätösosa. Fitzillä on tehtävä edessä. Hänen on seurattava kuningastaan pohjoiseen, jossa hänen on toteutettava lupauksensa tulevalle morsiamelleen, eli tapettava jään alla oleva lohikäärme Jäätuli. Fitzin ystävä Narri/Lordi Kultainen on ennustanut, että matka koituu hänen itsensä kohtaloksi, ja estääkseen tämän Fitz järjestää, että Narri ei pääse mukaan matkalle. Tai ainakin yrittää järjestää. Hankalan merimatkan jälkeen kuninkaan joukko pääsee pohjoisille saarille. Siellä suvut eivät vaikuta ollenkaan olevan samaa mieltä lohikäärmeen tappamisesta, pikemminkin kaikki ovat sitä vastaan. Mutta prinsessa Elliania ei vaatimuksestaan tingi. Miksi hän vaatii lohikäärmeen kuolemaa niin ehdottomasti. Narri taas on sitä mieltä, että lohikäärme on pelastettava jäisestä vankilastaan eikä sitä saa missään nimessä tappaa. Kun lohikäärmeen luokse päästään, on Fitzille valinta edessä. Kumpaa ystävistään uskoa ja tukea?
Sujuvaa tekstiä, mutta kovin, kovin hitaasti etenevää. Ensimmäisten useampien satojen sivujen kuluessa ei juuri muuta ole tapahtunut, kuin ollaan päästy saarille perille, tämänkin jälkeen, kun tapahtunut lopulta alkaa kuluu aika paljon sivuja aika turhiin pohdintoihin - ja aikaisempien kirjojen tapaan silloinkin pitäisi jotain sanoa tai jostain keskustella, niin silloin Fitz taas ei sitä suutaan auki saa. Varsinainen loppuhuipennus tapahtuu kuitenkin jo hyvissä ajoin ennen kirjan loppua, ja viimeiset noin 150-200 sivua on lähinnä juonilinjojen loppuun saattamista ja henkilöiden välisten suhteiden kehittelyä ja viimeistelyä. Loppu oli sinällään tyydyttävä ja lopultakin Fitz sai onnellisen lopun - ainakin joksikin aikaa, sillä yksi trilogia ja n 2500 sivua on vielä tarinaa jäljellä. Kirja oli mukavaa luettavaa, mutta ei ollut ehkä sarjansa parhaimmistoa, vaikka kirjan loppupuoli asiaa hiukan paikkasi.
848 pp.
No comments:
Post a Comment