Jennifer on Korppoon saaristossa sijaitsevan venesataman ja ravintolan uusi innokas omistaja. Hänellä ei ole varaa epäonnistua, sillä hän on jo epäonnistunut useamman kerran - taustalla on selvä maanisdepressiivinen sairaus. Sigge on ollut koko elämänsä luuseri, joka on saanut aikoinaan potkut lautan kuljettajan tehtävästään. Mukana on kolmikko venäläisiä, joilla ei ole ihan puhtaat jauhot pussissaan. Kun Sigge löytää Jerkerin, miehen, joka Jenniferille venesataman myi merestä kuolleena kurkku aukileikattuna, hänestä tulee lyhyeksi aikaa sankari. Hän alkaa epäillä venäläisiä murhasta. Kun hän vielä venäläisten touhuja selvittäessään löytää venesataman entisen vuokralaisen (joka on kadonnut) puolison kuolleena aution saaren rannalta, hän epäilynsä vain lisääntyvät. Muitakin kuolemantapauksia alkaa saarella tapahtua, ja useimmat tuntuvat liittyvän Jenniferiin jollain tapaa. Onko hän ehkä tappaja - etenkin kun tieto hänen aikaisemmista ongelmistaan leviää, pikkupitäjän juorumylly saa lisää vauhtia. Ja mitä venäläisillä on oikein mielessään - he näyttävät tekevänsä kaikkensa, jotta Jenniferin kauppa saadaan peruutettua. Ja miksi ihmeessä Jerker edes myi sataman, joka on vanhaa suvun maata, ihan ulkopuoliselle ja aivan yllättäen? Ja missä vaiheessa Jennifer pamahtaa ihan täyteen maaniseen psykoosiin, raja kun koko ajan on hyvin lähellä tai välillä jo ylittyy.
Kyseessä oli melkoisen vauhdikas ja yllätyksellinen kirja, joka hiukan lopussa meni uskottavuuden tuolle puolelle, mutta silloinkin kuitenkin ihan viihdyttävästi. Kielellisesti kirja oli aika visuaalisen vaikutelman antava, se tuntui olevan “leikattukin” aivan TV-sarjan tyyliin, ja kohtaukset näki silmissään oikeastaan kuvakulmia ja kameran pannauksia myöten TV-sarjan jaksona. Yhden tietyn henkilön murhanhimon motiivit jäivät kyllä hiukan epäselviksi. Sen toisen syyllisen henkilön teothan eivät lisäselityksiä tarvinneet, psykopaatti on psykopaatti. Myös se, että satunnaisen elektroniikkaromun seassa on toimiva satelliittipuhelin oli aika epätodennäköisen tuntuinen mukava sattuma. Kirja oli selvästi parempi kuin aikaisemmin saman kirjailijan teos, Tottelemattomat. Tämän sarjan seuraavakin teos pitänee kyllä lukea.
Jennifer is the new eager owner of the marina and restaurant located on Korppoo Island. She can’t afford to fail, as she has already failed several times in the past - behind this is a clear manic-depressive illness. Sigge has been a loser his whole life, having once been fired from his job as a ferry captain. There’s a trio of Russians involved who don’t have the cleanest intentions. When Sigge finds Jerker, the man who sold the marina to Jennifer, dead in the sea with his throat cut, he becomes a hero for a short while. He begins to suspect the Russians of murder. As he investigates the Russians and finds the dead spouse of the marina’s former tenant (who has disappeared) on the shore of a deserted island, his suspicions only grow. Other deaths begin to occur on the island, and most seem to be connected to Jennifer in some way. Is she perhaps the killer - especially as news of her past problems spreads, the small town gossip mill picks up speed. And what are the Russians really up to - they seem to be doing everything to have Jennifer’s business canceled. And why on earth did Jerker sell the marina, which is old family land, to an outsider and all of a sudden? And at what point does Jennifer completely spiral into full manic psychosis, as the line is continually very close or at times already crossed?
This was quite a fast-paced and surprising book, which did straddle the line of credibility towards the end, but was still entertaining. Linguistically, the book created a very visual impression; it felt "edited" in the style of a TV series, with scenes vividly depicted, including angles and camera pans typical of a TV episode. The motives behind one particular character’s desire to commit murder remained somewhat unclear. The actions of the second guilty party didn’t require further explanation; a psychopath is a psychopath. Also, the fact that among random electronic waste, there is a functioning satellite phone felt like an unlikely but convenient coincidence. The book was definitely better than the author's previous work. I will certainly have to read the next book in this series.
400 pp
No comments:
Post a Comment