Korealainen kotirouva näkee painajaisia ja yrittää päästä niistä eroon lopettamalla lihan- ja kalansyönnin. Hän ei syö liharuokia edes miehensä pomon järjestämillä hienoilla illallisilla, ja mikä ehkä vielä kamalampaa, hän ei pidä juhlissa vaatteidensa alla rintaliivejä. Mies kokeen menettäneensä täysin kasvonsa tämän vuoksi. Hänen puolisonsa ja etenkään perheensä ei voi ymmärtää naisen Yeong-hyen käytöstä. Hän laihtuu, ei lopulta kotona juuri pidä vaatteita ollenkaan, eikä suostu asiasta keskustelemaan. Kun mies kutsuu vaimon perheen illalliselle toivoen heidän voivan vaikuttaa asiaan, Yeong-hye yrittää tappaa itsensä sen jälkeen, kun hänen isänsä oli yrittänyt syöttää hänelle lihaa pakottamalla.
Kirjan seuraavassa jaksossa seurataan Yeong-hyen siskon miestä. hän on taiteilija, joka tekee mm videotaideteoksia. Hän saa sattumalta tietää Yeong-hyellä olevan mongoliläiskä, eräänlainen syntymämerkki alaselässään. Mies jostain syystä viehättyy suunnattomasti tästä syntymämerkistä ja alkaa suunnitella videoteosta, jossa iholle maalatut kukat kasvavat tästä merkistä lähtien. Hän pyytää Yeong-hyen mallikseen. Hän maalaa tämän ihon täyteen kukkia ja videoi tuloksen. Videosta tulee hyvä, mutta hän kokee jotain siitä puuttuvan - tarvittaisiin myös miespuolinen henkilö, jotta vartalot voisivat kukkineen solmiutua esteettisesti toisiinsa. Hän ylipuhuu ystävänsä olemaan mallina, ja maalaa tämän ihon täyteen kukkia, mutta tämän ei lopulta suostu menemään kuvauksessa “loppuun asti”, oikeaan todelliseen yhdyntään. Niinpä miehen täytyy itse ryhtyä toimeen, mutta sitten hänen puolisonsa, Yeong-hyen sisko saapuu paikalla. Yeong-hye päätyy huoneen nurkkaan käytännössä katatoniseen tilaan.
Viimeisessä osiossa kertojana on Yeong-hyen sisko. Yeong-hye on mielisairaalassa, jossa hän ei suostu syömään mitään. Hän on karannut alasti metsään seisomaan puiden joukkoon. Myöhemmin hän seisoo alasti käsillään ja kuvittelee muuttuvansa puuksi ja jalkoväliinsä kasvavan kukan. Hänet on syötettävä letkuruokinnalla ja jopa tämän jälkeen nukutettava, ettei hän oksenna ruokaa ulos. Hänen vointinsa eri käyntien aikana heikentyy koko ajan. Sisko yrittää hoitaa yritystään ja lastaan, sekä käydä Yeong-hyetä katsomassa. Hän muistelee myös sisarusten lapsuutta; heidän isänsä kohteli heitä huonosti ja oli etenkin Yeong-hyetä kohtaan väkivaltainen. Yeong-hyen vointi heikentyy ja tämä saa syöttöyrityksen yhteydessä verenvuodon ja häntä lähdetään kuljettamaan sairaalaan.
Kirja oli melkoisen raju monella tavalla. Sen kuvaamat ihmissuhteet olivat häiriintyneitä - kuten myös oikeastaan kaikki kirjan henkilöt. Yeong-hyen sairastumista ilmeiseen psykoosiin ja anoreksiaan kuvataan aika konkreettisen julmasti. Kertojien luotettavauutta jäin kovasti miettimään - olivatkohan esimerkiksi keskimmäisen tarinan tapahtumia ollenkaan lopulta sellaisia mitä kertojana toiminut mies esitti. Myös ensimmäisen osion näkökulma oli värittynyt ja vahvasti puolison aika “vihjeetöntä” ja ymmärtämättömän tuomitsevaa näkökulmaa edustava. Viimeisen osion näkökulma ehkä oli todellisin, mutta siskolla oli omat ongelmansa ja osio oli aika katkelmallinen ja on vaikea oikeastaan arvioida kuinka pitkästä ajanjaksosta siinä edes oli kyse. Kirjassa ei mitään tapahtumia kaunisteltu, mutta samalla se oli kielellisesti hienoa ja jopa kaunista tekstiä tuottaen vähän paradoksaalisen tunnelman. Vaikuttava teos, joka jää mieleen.
The book was quite brutal in many ways. The relationships it portrays were deeply disturbed — as, in fact, were nearly all of the characters. Yeong-hye’s descent into what appears to be psychosis and anorexia is depicted with a fairly concrete, even cruel, directness. I kept thinking a great deal about the reliability of the narrators — for example, whether the events of the middle section were actually as the male narrator presented them, or whether they were distorted by his perspective. The point of view in the first section was also strongly colored, representing the spouse’s rather obtuse, uncomprehending, and judgmental outlook.
The perspective of the final section may have been the most truthful, but the sister had her own problems, and the section itself was quite fragmentary, making it difficult to assess how long a time span it actually covered. Nothing in the book is softened or beautified, yet at the same time the language is refined and even beautiful, creating a somewhat paradoxical atmosphere. It is a powerful work that lingers in the mind.
215 pp.
No comments:
Post a Comment