Solvej Balle: Tilavuuden laskemisesta III (Om udregning af rumfang #3)

 Seuraava osa sarjassa, jossa Tara on jäänyt jumiin marraskuiseen tavalliseen päivään. Nyt hän on löytänyt muitakin ihmisiä, jotka ovat juuttuneet samaan päivään. Nämä elävät osittain omaa elämäänsä ja voivat viettää pitkäänkin muualla, kuten eronnut mies lapsensa luona USA:ssa eläen samaa hauskaa päivää hänen kanssaan yhä uudelleen. Useampi heistä muuttaa samaan taloon asumaan ja jossain määrin organisoituvat, yhdellä heistä kun on tavoitteena tehdä päivästä paras mahdollinen ja estää kaikki estettävissä olevat onnettomuudet. Tara käy puolisoaankin tapaamassa, mutta kokee kasvaneensa tästä jo eroon, kun aikaluupissa kulunut aika aletaan laskea vuosissa.  Tara miettii edelleen ajan olemusta ja historian merkitystä sekä elämän tarkoitusta, ja melko iso osa sivuista kuluu tähän pohdintaan. Hän kokee olevansa myös hirviö, joka tuhoaa varantoja, sillä ruoka, jota hän ja muut aikaluupissa olevat syövät, katoaa kaupoista. He yrittävät mahdollisuuksien mukaan käyttää poisheitettävää ruokaa – ihan tätä logiikkaa en ymmärrä. Tuskin puolen kymmentä ihmistä ruokaa maailmasta loppuun söisi edes kymmenissä vuosissa.  Kirja on pohdiskelevan filosofinen enemmän kuin tapahtumiin ja toimintaan keskittyvä.  

Kirja on melko vähäisistä tapahtumistaan huolimatta hyvin kiehtova ja samaa tasoa kuin sarjan aikaisemmat osat. 

The next book in the series in which Tara is stuck in an ordinary day in November. She has now discovered other people who are trapped in the same day. They lead lives of their own to some extent and can spend long periods elsewhere. For example, a divorced man lives with his child in the USA, experiencing the same fun-filled day with them over and over again.

Several of them move into the same house and organise themselves to some degree. One of them has made it his goal to make the day as good as possible and prevent any accidents that can be avoided. Tara also visits her spouse, but feels that she has already grown apart from him as the time spent in the time loop begins to be measured in years.

Tara continues to ponder the nature of time, the significance of history, and the meaning of life, and a fairly large portion of the book is devoted to these reflections. She also feels that she is a monster depleting the world's resources, since the food she and the others trapped in the time loop consume disappears from the shops. They try to use food that would otherwise be thrown away whenever possible, although I don't quite understand the logic behind this. Surely fewer than half a dozen people could hardly deplete the world's food supplies, even over several decades.

The book is more philosophical and contemplative than focused on events and action.

Despite the relatively few things that happen, the book is highly intriguing and just as good as the previous installments in the series.

174 pp