Terry Pratchett Noitasiskokset (Wyrd Sisters, Discworld #6)

Luin pitkästä aikaa Terry Pratchettin Kiekkomaailma sarjan kirjan. Pienessä ja surkeassa kuningaskunnassa kuningas on pudonnut portaat ja kuollut. Hänen sukulaisensa ei mitenkään vaikuttanut asiaan eikä mitenkään törkännyt vanhaa kuningasta puukolla ennen putoamista, hänhän ei ollut edes paikalla kuten kukaan ei nähnyt. Kuningas on muuttunut haamuksi ja ihmettelee uutta olomuotoaan. Kuninkaan poika on kuljetettu pakoon. Ja kolme noitaa ovat ottaneet hänet hetkeksi haltuunsa. He siirtävät kasvatusvastuun vaeltavan teatteriseurueen lapsettomalle johtajalle. 

Uusi kuningas on kovin hermostunut, ja käytös on tavallistakin kuninkaan käytöstä arvaamattomampaa, ja hän suunnittelee maineensa kohottamista ja samalla noitien (joilla on ikävä tapa olla piittaamatta mitään siitä, mitä kuningas sanoo) maineen tuhoamista. Mikäs sen parempi tapa tähän olisi kuin näytelmä. Ja näytelmäkirjailijoita saa tietysti näytelmäseurueesta. Sillä välin noidat ovat saaneet kyllikseen kuninkaan tempuista ja muuttavat ajan kulkua niin, että poika varttuu lähes aikuiseksi, jotta tämän voisi ottaa oikeutetusti kruunun haltuunsa. Tosin eivät kaikki välttämättä edes halua tulla kuninkaaksi, etenkään surkeaan pikkumaahan, josta ei oikeastaan ole koskaan kuullut. Ja erinäisiä kommelluksia tietysti syntyy. 

En ole Shakespearen Macbethiä lukenut - sen lukeminen kuulemma tarjoaisi aika paljon lisänautintoa tähän kirjaan. Se oli silti ihan huvittavan absurdi sekoitus sekopäisiä erittäin persoonallisia henkilöhahmoja. Kevyttä ja hauskaa luettavaa. Kirja ei ehkä ole Pratchettin parhaita kuitenkaan, vaikka melkoista kielellistä vyörytystä se olikin - en tiedä kuinka hyvin kääntäjä pysyi sanaleikkien perässä. 

For the first time in quite a while, I picked up a book from Terry Pratchett's Discworld series.

In a small, miserable kingdom, the king has fallen down the stairs and died. His relative had absolutely nothing to do with it, of course, and certainly didn't stab the old king before he fell. He wasn't even there, just as nobody else witnessed anything. The king has turned into a ghost and is rather puzzled by his new state of existence. His son, meanwhile, has been smuggled away to safety and temporarily taken under the wing of three witches. They eventually hand him over to the childless leader of a travelling theatre troupe to be brought up.

The new king is a rather nervous fellow, and his behaviour is even more erratic than you might expect from a king. He is plotting to improve his own reputation while ruining that of the witches, who have the annoying habit of not giving a damn about what the king says. And what better way to achieve this than by putting on a play? The theatre troupe, naturally, is where he can find his playwrights.

Meanwhile, the witches have had enough of the king's antics and decide to tamper with the passage of time, allowing the boy to grow up almost to adulthood so that he can rightfully claim the throne. Not that everyone necessarily wants to become king, especially not in some miserable little kingdom they have barely even heard of. Naturally, all sorts of mishaps and complications follow.

I haven't read Shakespeare's Macbeth, although apparently doing so would add quite a bit to the enjoyment of this book. Even without that background, though, it's an entertainingly absurd mix of eccentric and wonderfully colourful characters. Light-hearted and fun to read. Perhaps not one of Pratchett's best, though, despite the sheer abundance of clever language and wordplay. I wonder how much of it the Finnish translator managed to preserve.

306 pp.