Sunday, January 29, 2012

Seppo Jokinen: Koskinen ja taikashow



A police procedural which partly happen in my home town. A pretty nice book where a magician’s assistant commits a strange suicide. A bulk of the book happens on a ferry between Finland and Sweden. Some of the partying on the boat could well have been cut from the book, otherwise pretty readable detective story.

Valitsin tämän kirjan luettavaksi lähinnä siksi, että se tapahtuu Tampereella ja ajattelin olevan kiinnostavaa lukea tutuilla paikoilla tapahtuvasta rikoksesta. Tässä suhteessa hiukan joutui pettymään, sillä vain kirjan alkupuolisko sijoittui Tampereelle, pääosa kirjasta tapahtui ruotsinlautalla.
Kirjan päähenkilö, Komisario Koskinen on tutkinut itsemurhaa, jossa taikurin avustaja on jättäytynyt junan alle. Tätä ennen hän oli käyttäytynyt vainoharhaisesti ja oli jättänyt asunnolleen aika erikoisen itsemurhakirjeen. Koskinen jostain syystä pitää kovin kummallisena ja epäilyttävänä sitä, että nainen oli ostanut juuri ennen tekoaan suuren keittiöveitsen. Itse en oikein ymmärtänyt mikä siinä niin huomiota herättävää oli, ei se mikään kovin kummallinen ostos vainotuksi itsensä tuntevalle ole. Koskinen sitten oikeastaan sattumalta tutustuu kyseiseen taikuriin, ja jouduttuaan poliisilaitokselta lomautetuksi ja riideltyään sekopään vaimonsa kanssa päätyy laivamatkalle, jossa taikurin ja hänen uuden avustajansa on määrä esittää ensimmäistä kertaa uusi, vallankumouksellinen taikatemppu, kuoleman suudelma. Kuolema sitten pian onkin konkreettisemmin läsnä kuin piti.
Kirjan alkupuoli oli mielestäni varsin hyvä. Kiinnostavuus lässähti sitten tarinan siirtyessä laivalle aika pahasti, ja kirjan keskivaiheella oli aivan liian pitkään kuvausta laivamatkasta ja biletyksestä. Loppupuolella tarinan vauhti ja kantavuus sitten taas parantuivat, mutta loppuratkaisu tapahtui varsin nopeasti ilman suurempia mutkia tullen samalla aikalailla ”puun takaa”, ilman, että syyllisen arvaaminen edes teoriassa olisi kunnolla voinut olla mahdollista.
Kokonaisuutena kuitenkin ihan kohtalainen kirja, paremmin kirjoitettukin kuin vaikkapa Leena Lehtolaiselta viimeksi lukemani kirja, Henkivartija, joka kyllä taisi minut vieroittaa pysyvästi siitä kirjailijasta. Pitänee joskus kokeilla jotain muutakin Seppo Jokisen kirjaa, josko jokin niistä jopa tapahtuisi kokonaan Tampereella.

379 s.

1 comment:

Kirsi Hietanen said...

Jos et ole Jokiseen ja Koskiseen ennen tutustunut, aloitpa vahingossa toiseksi huonoimmalla, huonompi on vain Koskinen ja kreikkalainen kolmio, joka sijoittuu Kreikan saaristoon. Osa alku- ja keskivaiheen Koskisista on kelpo poliisiromaaneja ja sijoittuvat ihan oikeasti Tampereelle. Laukon torilla syödään mustaamakkaraa :)