Hanna Jensen: 940 päivää isäni muistina

A story about a father with dementia. An interesting and fascinating view how a disease which causes cognitive problems is seen prom the perspective of an adult child, who is forced to take care of her parent.

Monella tasolla mielenkiintoinen kirja dementiasta omaisen näkökulmasta katsottuna. Omalla omaisellani on nopeasti pahentunut muistihäiriö ja oman työni tiimoilla muistiasiat ovat enemmän kuin tuttuja. Kirjassa toimittajatytär kertoo isänsä tarinan. Aikaisemmin hiukan särmikkään persoonan omannut, hyvin aktiivinen ja ulkonäöstään tarkkaa huolta pitänyt mies muuttuu passiiviseksi, tahraisissa olohousuissa sujuvasti liikkuvaksi mutta aikaisempaa sävyisämmäksi ihmiseksi. Isän muistihäiriö oli päässyt jo varsin vaikeaksi siinä vaiheessa kun omaiset asian huomasivat. Usein käytännössäkin käy näin, vähitellen ja hitaasti tapahtuvia muutoksia on vaikea huomata. Kirjassa puhutaan Alzheimerista, mutta oireiden, niiden etenemisen ja muiden tekijöiden perusteella arvioiden vaikuttaa täysin selvältä, että kyseessä on ollut sekamuotoinen dementia, jossa on ollut mukana verenkiertoperäisistä syistä johtuvaa oireistoa ja erittäin todennäköisesti myös alkoholin käytöstä johtuvaa oireistoa. Tuota alkoholiasiaa ihmettelin suuresti, miten ihmeessä jo kohtalaisen pahasti muistihäiriöiselle alkoholin suurkuluttajalle tytär kantaa tolkuttomia määriä alkoholia kotiin? Minkälainen sokeus tai asioiden kieltäminen tuollaisessa toiminnassa mahtaa olla taustalla? Mahtoivatko hoitavat lääkärit olla käyttömääristä tietoisia? Mielenkiintoista oli myös se, että lääkäri joka väheksyi muistioireita ja piti jo ilmeisen vähintään keskivaikeasti dementoituneen oireita ihan lievinä oli ”hyvä lääkäri”. Etenkin, kun on oletettavaa, että katastrofaalinen sairaalasta kotiutusyritys on jossain määrin laitettava tuon huonosti kokonaistilannetta kuvanneen sairaalalähetteen piikkiin. (Jos lähetteen mukaan kyseessä on vain lievästi dementoitunut ja täysin omatoiminen henkilö, niin sairaalassa akuuttiosastolla lähtökohtaisesti oletetaan, että tämä pitää paikkaansa ja akuutin oireen hoidon jälkeen henkilö on taas kotikuntoinen). Ajattelemisen aihetta kirja antoi runsaasti ja se on kirjoitettu erittäin luettavasti ja vetävällä tyylillä. Loppupuoli kirjasta meni väsyneenäkin yötä myöten loppuun asti yhdellä kertaa.


289 s.