Sunday, October 15, 2017

Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas


A story of a lower middle-class boy who befriends another same age boy, whose summerhouse is nearby, and who belongs to a family with “old money”. The book follows them until they are middle-aged and explores the stormy love-story between the fairly poor boy and the sister of the rich kid. The book dwells far too long on the adolescence of the characters but gets better when they become adults. The ending is extremely quick and seems forced, though. The writing was good, but the plot felt a bit clichéd and didn’t really engage me.


Luettu lukupiirin kirjana.
Kirja kertoo alemman keskiluokan pojan tarinan. Hän tutustuu mökkinaapuruuden kautta ruotsinsuomalaisen suursuvun saman ikäiseen poikaan, Alexiin. He ystävystyvät ja päähenkilö oppii tuntemaan koko perheen. Poikien välinen suhde säilyy vuosikymmenten läpi ollen välillä lämpimämpi ja välillä viileämpi. Yhteiskuntaluokalla ja rahalla on aina jonkinasteista erottavaa tekijää heidän välillään, eikä vuosikausia tai vuosikymmeniä jatkunut on/off seurustelusuhde Alexin siskoon, Stellaan, välttämättä aina välejä ainakaan lämmittänyt. Pienen ystäväpiirin elämää seurataan lapsuudesta myöhäiskeski-ikään asti. Tarinan yksi kantava voima on kertojan ajoittain myrskyinen, lopulta keskinäiseksi ystävyydeksi muuttuva suhde Stellaan.

Kirja oli kirjoitettu sujuvalla kielellä, mutta olisi voinut kyllä lyhentää sellaiset 50–100 sivua - etenkin sitä alkupuolen teinisäätöä olisi voinut kyllä rajusti leikata ja siinä vaiheessa kirjan lukeminen oli kaikkein raskainta. Ilmeisen tarkoituksellisen ärsyttävät päähenkilöt kävivät välillä hermoon. Loppupuolella kirjassa nopeasti käväisevä Arabi-hahmo oli kliseinen ja tarpeeton ja tuntui ajankohtaisuuden vuoksi kirjaan lisätyltä - kuten kyllä muutama kirjan kohtauksistakin. Loppua kohden kirja parani selvästi, kun hahmot ja heidän suhteensa tuntuivat lopultakin kypsyvän, mutta viimeiset 40 sivua olivat hyvin hätäiset. Vaikutti melkein siltä, kuin kustantaja olisi ilmoittanut kirjailijalle kesken kirjoittamisen, että kirjan PITÄÄ olla viikon kuluttua valmis ja piti nopeasti kyhätä jonkinlainen lopetus. Myös arabihahmon uusi ilmaantuminen kirjan lopussa oli tarpeeton ja ”tyhjästä tullut”. Monissa arvioissa on kehuttu kirjan antamaa tunnelmaa paikallisuudesta ja hyvästä paikallisväristä. Itsellä paikat ja kadut olivat pääosin täysin outoja, eivätkä ulkopaikkakuntalaiselle aiheuttaneet minkäänmoisia tuntemuksia tai väristyksiä.

Kirjapiirissä useimpien mielipiteet olivat samansuuntaisia; kukaan ei erityisesti ihastunut kirjaan ja tarinankuljetusta pidettiin hiukan löysänä ja juonikuviota jopa kulahtaneina. Joku mietti sitäkin, että jos kirjassa käydään jossain eurooppalaisessa kaupungissa, niin miksi sen pitää aina olla Berliini? Ja toinen lukupiiriläinen oli sitä mieltä, että tämä kirjan paransi hänet tarpeesta lukea Westöön uudet kirjat jatkossa.

459 s.

No comments: