Murhamysteeri, joka tapahtuu syntymäpaikkakunnallani Kiikassa, vieläpä syntymäkotini lähikylässä, Kiimajärvellä. Tamperelainen, Kiikasta syntyisin oleva, poliisi saa tarpeekseen suuren kaupungin kiihkeästä elämästä saatuaan sydänkohtauksen tappajaa jahdatessaan ja hakee ja saa poliisipäällikön viran Vammalasta. Vammalassa ei olekaan niin rauhallista, kuin oli oletettavaa, kun ensimmäisenä työpäivänä Kiimajärvellä löytyy palaneen talon raunioista ruumis. Nopeasti osoittautuu, että kyseessä oli murha ja tuhopoltto.
Heti kirjan ensimmäinen kohtaus oli niin typerä, että harkitsin kirjan hylkäämistä. Poliisi, joka jahtaa toista poliisia puukottanutta ja taposta epäiltyä henkilöä, soittaa hätäkeskukseen saadakseen apuvoimia yrittäen juoksun lomassa selittää kuka on, mistä on kyse ja pyytää ottamaan yhteyttä poliisilaitokseen? Poliisilla ei ole poliisiradiota – tai vähintään suoraa numeroa poliisin omaan hälytyskeskukseen – tai edes esimiehille/työtovereille? Joo, olen työtehtävässä oleva poliisi, jonka työparia on puukotettu ja juoksen syyllisen perässä, soitanpas 112 ja yritän selittää satunnaiselle hälytyskeskuksen työntekijälle mitä on tapahtumassa ja pyydän hälyttämään lisävoimia, joo tietysti.. Tämä alku sai aikaan virheiden/typeryyksien bongailufiiliksen koko kirjaan, ja niitä kyllä löytyi, ei välttämättä kovin isoja, mutta kuitenkin. Vammalasta Kiikkaan mennessä ei liikenneympyrässä missään vaiheessa käännytä neljännesympyrää vasemmalle (eipä sinällään, ei varmaan MISSÄN liikenneympyrässä voi kääntyä neljännesympyrää vasempaan). Hiukan myös epäilen, että Vammalan pienellä poliisitalolla ei ole omaa pistooliampumarataa alakerrassa, eikä ainakaan päätoimista ampumaradan valvojaa. Ainakaan Vammalassa ei ole päätoimista oikeuslääkäriä, ei taida edes kaikilla keskussairaalapaikkakunnilla olla. Pikkuisen myös epäilen sitä, että jokaiselle varastetulle autolle automaattisesti tehtäisiin, ei vain sormenjälkien tarkistus, vaan myös kuitujen talteen kerääminen (tyypillisestä autosta voisi olla melkoinen homma). Myös se, kuinka pistoolin osumat suorastaan paiskoivat kehoja osumien voimista taaksepäin, oli vähän vinoa hymyä herättävää.
Kirjan sankari ei ihan järjen jättiläisen vaikutelmaa antanut, täytyy olla melkoinen idiootti, että alkaa kyseenalaistamaan ensimmäistä kertaa tapaamansa ihmisen ammattitaitoa lähinnä sukupuolen perusteella. Juoni sinällään oli kohtuullinen, tosin murhaaja oli äärimmäisen helppo arvata jo reilusti ennen puoliväliä – sen verran suppea henkilökategoria kirjassa oli, että mahdollisena tekijänä tuli mieleen tasan yksi henkilö – ainoa muu vaihtoehto olisi ollut, että kyseessä olisi ollut joku ihan täysin ”puskasta vedetty” syyllinen ja myös ko. henkilön ”alibin” heikkous oli välittömästi ilmiselvää. Kirja jää silti tyylilajissaan selvästi keskitason alapuolelle oikeastaan kaikilla kriteereillä arvioiden. Kirjoitusvirheitä löytyi myös sen verran, että jopa minä lievän lukihäiriöni kanssa huomasin.
318 pp
A murder mystery which happens at a very tiny town where I was born. Not a very book, though. There were many stupidities and errors and so tiny cast of characters that the identity of the murderer was obvious – there simply were no other candidates.
No comments:
Post a Comment