Tuesday, September 17, 2019

Minna Lindgren: Kaukorakkaus



Kauko Koskinen on eläkkeelle jäänyt ATK-päällikkö, jolla elämä on järjestyksessä, paperit mapeissa ja uusikin tekniikka vähintään kohtuullisessa järjestyksessä. Poika ja pojan poika asustelevat omakotitalon alakerrassa e-urheilijoina ja vaimo on hoitokodissa vaikeasti dementoituneena. Elämä menee latuaan vaimon luona käydessä ja jälkikasvulle ruokaa laittaessa ja huushollin siistinä pitämisessä. Mutta kun Kauko epäonnisen sattuman vuoksi menettää ajokorttinsa ja byrokraattisen hoitolaitoksen vuoksi oikeuden hoitaa puolisoaan, niin asiat mutkistuvat. Mutta onpa sentään muistoissa ensirakkaus (ja parin syrjähypyn kohde) josta uneksia. Löytyisiköhän tämä nainen vielä elossa ja mieluiten leskenä? Kohtalaisen hyvillä ATK-taidoilla naisen löytämisen pitäisi olla helppoa.
En ole esim. Ehtookoto-kirjoja lukenut, eikä tämän perusteella kovaa hinkua tullut (tosin yksi ostettuna, joten ehkä joskus tulee testattua). Tämä kirja oli aika naiivi, vaikka mukana oli vanhustenhoitoon kohdistuvaa vähän liian ilmeistä arvostelua. Henkilöhahmot olivat kaikki karikatyyrejä, eivätkä onnistuneita. Yksikään henkilö kirjassa ei ollut oikeasti sympaattinen vaan lähinnä hyvin ärsyttäviä. Kirjan loppu oli hiukan kumma, loppui kuin seinään tilanteeseen, jossa jäi miettimään, vedettiinkö matto lukijan jalkojen alta. Kirja näyttää saaneen blogeissa hämmästyttävän hyviä arvioita - tosin muutama arvio keskittyy hyvin vahvasti sisällön kuvailuun ilman, että omaa mielipidettä ei oikein ilmoiteta ollenkaan (onko niin, että ilmaiseksi saatua kirjaa ei voi kritisoida?), Goodreadissa kirja saa paljon realistisemman alle kolmen tähden keskiarvon.

A light book of a retired technical director responsible for computers who tries to find his first love with whom he had a couple of affairs during his marriage. His wife is now dying from dementia, and his son and grandson spend all of their time on “e-sports” (or at least so they claim). An extremely light and simple book with not a single sympathetic character, even though it is apparently meant to be a “funny” book. Not something I would recommend.


233 pp.

No comments: