Thursday, October 1, 2020

Seppo Jokinen: Piripolkka (Koskinen #7)


Tämä komisario Koskinen oli jäänyt jotenkin väliin - kaikki muut sarjan kirjan viimeisintä lukuun ottamatta olen lukenut. Kirja oli suhteellisen alkupään teoksia, eikä kyllä laadultaan ole myöhemmän tuotannon tasoista. Kirjassa nuorista koostuva huumejengi pahoinpitelee vanhuksen, varastaa tältä auton ja lopulta polttaa tämän auton. Porukka on siinä määrin pöhnässä, että auton sytyttäjä onnistuu polttamaan itsensä pahasti ja teholle. Muu sakki päätyy yöksi putkaan ja kuulustelun jälkeen päästettiin vapaalle jalalle. Koko tapausta ajateltiin aluksi tavanomaiseksi huumeporukan sekoiluksi, mutta sitten yksi porukkaan kuuluneista tytöistä löytyy kuoliaaksi puukotettuna. Tämä ehkä olisi ollut vielä sattuma, mutta kun toinenkin porukasta kuolee, alkaa näyttää siltä, että jotain tavallisuudesta poikkeavaa on menossa. 

Kirja ei ollut sarjansa parhaita. Kieliasullisesti se oli ehkä hieman kankeampaa kerrontaa kuin sarjan loppupää, eikä juonikaan sarjan huippuihin sijoittunut. Huumeporukan toiminta oli äärimmäisen kliseistä ja epäuskottavaa: kannabiksesta tulee satunnaiskäytöstä voimakkaat himot ja vieroitusoireet muutaman käyttökerran jälkeen, ja porttiteoria kannabiksesta injektioaineisiin toimii lähes väistämättömään tapaan muutamissa viikoissa. 

An older Inspector Koskinen book, where the detectives of the Tampere police are trying to find out why two teenagers who were members of a “gang” which was experimenting with drug use were murdered. Not as good as the later books. The book has a very cliched description of drugs where users get very dependent on weed after only a few times. The writing isn’t as fluent, either, as the later parts. 

330 pp. 

No comments: