Stockmannin myymäläetsivän muistelmia. Periaatteessa kyseessä on kiinnostava aihe, ja kirja sisältääkin joitain kohtalaisen mielenkiintoisia anekdootteja, mutta kirjan kirjoitustyyli ja tekstin sävy ovat kuitenkin varsin vastenmielisiä. Kirja on ”kirjoitettu” (lyön vaikka mitä vetoa, että kirjoittaminen on tapahtunut sanelemalla) puhekielentyyppisellä aika huonolla kielellä, jossa suhtaudutaan halveksivasti vähän kaikkeen, myös kirjoittajan työantajaan ja etenkin Stockmannin asiakkaisiin. Teksti on täynnä teini-ikäisiä muka hauskuuksia ja kirjoittajasta tulee erittäin ylimielisen, mutta samalla aika vastenmielisen henkilön vaikutelma. Kirjan jaksoi lukea, mutta jonkinasteinen ärtyminen oli kyllä lukiessa koko ajan päällä.
The memoirs of a Stockmann store detective. In principle, it is an interesting subject, and the book does contain some moderately intriguing anecdotes. However, the writing style and tone of the text are quite unpleasant. The book is "written" (I would bet anything that it was dictated) in a colloquial and rather poor language, displaying a contemptuous attitude towards almost everything, including the author's employer and especially Stockmann's customers. The text is filled with adolescent attempts at humor, creating an impression of an extremely arrogant and, at the same time, quite a repulsive person. I managed to read the book, but a certain level of irritation was present throughout the entire reading experience.
285 pp
No comments:
Post a Comment