Perustasoinen neiti Marple kirja. Vanha nainen, neiti
Marplen ystävä, näkee junamatkalla ollessaan vieressä kulkevassa junassa miehen
kuristavan naisen kuoliaaksi. Hän tekee hälytyksen, mutta junasta ei löydy
tarkoista tutkimuksista huolimatta ruumista poliisi tulkitsee tapahtuneen jo
hiukan höppänän naisen kuvitelmiksi. Neiti Marple ei tähän tyydy ja aikataulun
ja kartan avulla selvittelee mikä olisi ollut paras paikka työntää ruumis ulos
junasta. Kyseisellä paikalla sijaitsee vähän ränsistynyt, mutta suuri kartano.
Marplen toinen ystävä hankkiutuu kartanoon taloudenhoitajaksi ja alkaa
selvittää asiaa ja löytää hylätystä sarkofagista naisen ruumiin. Mutta kuka
tämä on, miten tämä päätyi löytöpaikkaansa ja miten kartanossa asuvat ihmiset
liittyvät tapaukseen, siinä sitä selviteltävää riittää. Tapaus vaikuttaa kovin
monimutkaiselta, mutta on lopulta paljon yksinkertaisempi miltä vaikutti. Tämä
osittain oli kirjan huonoja puolia, suurimmalla osalla kirjan tapahtumista ja
juonen käänteitä ei ollut lopputuloksen kannalta mitään merkitystä. Murhaajan
juonikin oli vähän kumma, miten ihmeessä hän saattoi olettaa, että uhri olisi
junassa tyhjässä vaunussa eikä kukaan huomaisi murhaa tai ruumiista eroon
pääsemistä? Kielellisesti kirja oli ihan normaali Christien tasoa. Kirjan
henkilöt olivat mielenkiintoisia, joskin ehkä aavistuksen karikatyyrimäisiä,
muta se tämäntapaisessa kirjassa lienee sallittua.
A pretty
ordinary Miss Marple book. An old woman, a friend of Miss Marple, sees a man
strangling a woman to death on a passing train while she is on a train ride.
She raises the alarm, but despite thorough investigations, no body is found,
and the police dismisses the event as the imagination of a slightly dotty old
lady. Miss Marple isn't satisfied with this and, using a timetable and a map,
figures out the best spot where the body could have been thrown out of the
train. At that spot, there is a somewhat dilapidated but large manor. Another
friend of Marple's gets a job at the manor as a housekeeper to investigate
further and finds the woman's body in an abandoned sarcophagus. But who is she,
how did she end up there, and how are the people living in the manor connected to
the case? There’s plenty to untangle. The case seems quite complicated, but in
the end, it turns out to be much simpler than it initially appeared. This, in
part, was one of the book's flaws—most of the events and plot twists had no
relevance to the final outcome. The murderer's plan was also a bit odd—how on
earth could they assume the victim would be in an empty train carriage and that
no one would notice the murder or the disposal of the body? Linguistically, the
book was on par with Christie's usual standard. The characters were
interesting, though perhaps a bit caricatured, but that’s probably permissible
in this type of book.
247 pp.
No comments:
Post a Comment