Neil Hardwickin elämänkerta, jossa hän muistelee takautumina elämäänsä. Se elämä onkin ollut varsin monivaiheinen, ja se alkaa pikkukaupungin pinnallisen tavallisesta, tosin todellisuudessa aika epätoiminnallisesta, perheestä. Loistavien koetuloksien jälkeen hän sai stipendin yksityiskouluun, jossa hän ei oikein muiden, pääosin rikkaiden, oppilaiden kanssa kertomansa mukaan tullut toimeen – tosin oli loppuvaiheessa johtajaoppilas, joten ehkä se kouluun sopimattomuus ei todellisuudessa ihan niin suurta kumminkaan ollut. Myöhemmin hän vaihtoi opintolinjaansa ydinfysiikasta filosofiaan menettäen samalla stipendinsä. Ollessaan Suomessa apurahalla tutustumassa suomalaiseen teatteriin (ja todetessaan, että kesällä teatterit ovat kiinni) hän tapasi tytön, jonka vuoksi sitten lopulta muutti Suomeen. Tästä tapaamisesta sitten muodostui melkoinen avioliitto, josta iso osa kirjan katkeruudesta tuntuu lähtevän. Vaimo katsoi asiakseen ja oikeudekseen pettää puolisoaan ilman, että salaili edes asiaa, ollen samalla äärimmäisen mustasukkainen. Yllättävän pitkään liitto kuitenkin kesti.
Samalla Hardwick teki työtä TV:n ja myöhemmin teatterin piirissä. Ilmeisesti teatterin ohjaustyön hän koki eniten omimmaksi asiakseen.
Kirja on kerrottu aika hypähtelevällä tyylillä, osin tajunnanvirtaisesti siirrytään asiasta ja ajasta toiseen, vaikka jonkin asteista kronologisuuttakin löytyy. Kirja on sujuvaa tekstiä tästä huolimatta, vaikka yleisenä piirteenä yleinen katkeruus monista asioista jääkin ehkä vahvimpana asiana mieleen. Avioliitto oli kyllä kamala, jos kerrotut asiat pitävät paikkansa, mutta muussakaan työssä ei ainakaan Hardwickin omasta mielestä hän ei ihan täyttä ansaitsemaansa arvostusta saanut ja kokee uransa loppuneen liian aikaisin. Runsaasti tunnettuja ystäviä hänellä kyllä oli, välillä tuntui, että julkkujen nimien pudottelua oli vähän liikaakin. Jos kaikki nimet kirjasta poistettaisiin, kirjan pituus varmasti lyhentyisi kymmeniä sivuja. Tunnetuista TV-töistä olisi kirjassa voinut olla enemmänkin – ihan varmasti niiden tekemiseen olisi liittynyt kiinnostavia anekdootteja. Kirja jätti jossain määrin ristiriitaisen tunnelman, siinä oli hiukan liikaa liian henkilökohtaista ja liian katkeran sävyistä tilitystä.
No comments:
Post a Comment