Satu Rämö: Rakel (Hildur #4)

Seuraava osa suomalaisen Islannissa asuvan kirjailijan Islannissa tapahtuvia dekkareita. 

Kylään poikkeavasta risteilyaluksesta hoippuu laituria pitkin kasvoistaan pahasti vahingoittunut mies. Hänet toimitettiin sairaalaan, mutta hän ei suostu kertomaan mitään siitä, mitä hänelle on tapahtunut. Koska paikallispoliisin valtuudet risteilyaluksien tutkimisessa ovat tiukasti rajattuja, Hildur ei voi kunnolla selvittää asiaa, koska hänellä ei (muka) ole oikeuksia astua alukseen (mahtaako todella olla näin, nopealla googlauksella poliisilla on satamaan kiinnittyneellä aluksella kyllä täysin täydet toimivaltuudet, todella kummalta kuulosti, etteikö poliisi voisi rajua pahoinpitelyä selvittää). Lisäksi paikkakunnalla on tapahtunut runsaasti mökkimurtoja, tosin juuri mitään murtojen yhteydessä ei ole varastettu. Vielä kolmantena juonena Hildurin vanhan kotitalon takapihalta löytyy kolme kuollutta ruumista. Ne vaikuttavat olevan muutaman kymmenen vuoden takaa. Vielä kun Hildurin vanha naapuri kuolee vanhainkodissa epäilyttävissä olosuhteissa, on juonia vaikka jaettavaksi. 

Muutama ärsyttävä kummallisuus kirjassa oli. Miksi ihmeessä varaskopla kätki tavaroita asumattomien kesämökkien kuistien alla ja vastaaviin paikkoihin? Kyllähän Islannissa autiota maata riittää, vaikka kuinka, olisihan huomattavan paljon riskittömämpää ja helpompaa ollut kätkeä tavaroita johonkin autiolla olevaan kallion koloon tai vastaavaan paikkaan. Myös sattuma, että kadonneen saksalaisnaisen todennäköisesti tuntenut ihminen oli juuri tällä hetkellä Islannissa, lähestyy astronomista. Murhien motiivit olivat myös erittäin kyseenalaisia, sekä menneisyydessä tapahtuneiden että nykyhetken murhan - syyt eivät kyllä olleet riittäviä tappamiseen ja siitä aiheutuviin riskeihin, ja vaikea käsittää mitkä niin mittavat taloudelliset edutkaan menneisyyden tapoille olisi ollut. Yhdelläkään kuolleella ei ollut yhtään ystävää, joka olisi ihmetellyt heidän katoamistaan? Isot riskit, ja pienestä hyödystä. Ja täysimittaisen haudan kaivaminen talon takapihalle ei ole ihan pieni suoritus, ja vielä “sattumalta” hauta oli pihan ainoassa paikassa, jossa pihan pinnan alla ei ollut kalliota. Pitääkö olettaa, että Hildurin isä kaivoi kokonaisen sarjan koekuoppia? Vanhainkodin oven murtojäljet myös olivat harhautus, joka kirjailija ilmeisesti vähän unohtui, sillä tapahtumiin löytyi selitykset, jotka olivat murrosta riippumattomia. Muutenkin logiikka tarinassa oli aika hataraa. Sinällään juoni oli ihan vetävä, kunhan sitä ei liikaa pysähtynyt miettimään. Aikaisemmat kirjat oli lukenut. Tämän kirja kuuntelin pääosin, ja kuunneltavaksi tämä tuntui soveltuvan paremmin kuin luettavaksi, kielelliset pienet jäykkyydet eivät olleet niin paljon huomattavissa.  

The next installment in a series of crime novels set in Iceland by a Finnish author living in Iceland.

A badly injured man with a severely damaged face stumbles down the pier from a cruise ship that has stopped in the village. He is taken to the hospital, but refuses to say anything about what happened to him. Since the local police have strictly limited authority when it comes to investigating cruise ships, Hildur can’t properly investigate the case because she supposedly doesn't have the right to board the vessel. (Is this really true? A quick Google search suggests that the police do, in fact, have full authority on ships docked at a port, so it sounded very odd that the police wouldn't be able to investigate a violent assault.)

Meanwhile, there has been a string of break-ins at summer cottages in the area, though curiously, hardly anything has been stolen. A third plotline emerges when three dead bodies are discovered buried in the backyard of Hildur’s old family home. They appear to be from several decades ago. And when Hildur’s old neighbor dies in a nursing home under suspicious circumstances, there are more plotlines than one can keep track of.

There were a few irritating oddities in the book. Why on earth did the gang of thieves hide stolen goods under the porches of uninhabited summer cottages and similar places? There’s no shortage of remote, uninhabited land in Iceland—it would have been far less risky and much easier to stash things in a remote rocky crevice or somewhere similar. Also, the coincidence that someone who probably knew the missing German woman just happened to be in Iceland at that very moment stretches credibility to the astronomical.

The motives for the murders were also highly questionable, both for those that took place in the past and the ones in the present. The reasons given simply weren’t sufficient to justify murder and the risks involved. It’s hard to believe that even significant financial benefits would have justified the killings in the past. And none of the victims had a single friend who wondered about their disappearance? Huge risks for minimal gain.

And digging a full-sized grave in the backyard is no small feat—and it “just so happened” to be in the only spot where there was no bedrock beneath the surface? Are we to assume Hildur’s father dug a whole series of test holes? The pry marks on the nursing home door were also a red herring that the author seemed to forget about, as the events were later explained in ways unrelated to any break-in. Overall, the story’s logic was quite flimsy.

That said, the plot was fairly gripping, as long as you didn’t stop to think about it too much. I had read the earlier books; this one I mostly listened to, and it seemed better suited for listening than reading—the minor awkwardness of the language was less noticeable in audio form.

352 pp