Tietokirja pahuudesta ja erilaisista patologisista persoonallisuuksista. Kirjan alkupuoli oli ehkä hieman raskaslukuinen, sillä siinä käytettiin paljon tilaa erilaisten termien tarkkoihin määritelmiin. Tämä antoi vaikutelman oppikirjasta – mikä se ehkä onkin. Harvoin olen nähnyt yhtä perusteellista lähdeviitteiden käyttöä: jokaisen luvun lopussa oli useiden sivujen viiteluettelo, mikä toi kirjaan lähes väitöskirjatason otteen.
Kirja muuttui kunnolla kiinnostavaksi siinä vaiheessa, kun siirryttiin psykopatian käsittelyyn. Siinä oli paljon uutta ja mielenkiintoista tietoa. En esimerkiksi ollut tiennyt, että psykopatian hoitoyritykset usein pahentavat oireita tai ainakin lisäävät rikollista käyttäytymistä. Etenkin loppupuoli nosti yleisvaikutelmaa koko kirjasta, sillä alku oli paikoin varsin puuduttavaa luettavaa.
Esimerkkitapauksia olisi voinut olla enemmänkin, ja ehkä hieman vähemmän tunnettuja. Oli hauskaa huomata, että kirjoittajalla riitti pokkaa määritellä Trump persoonallisuushäiriöiseksi – ja vielä useampaan alaryhmään kuuluvaksi. Mutta kun kriteerit täyttyvät, niin ne täyttyvät.
Kirjan lopussa pohdittiin vaikeimpien persoonallisuushäiriöiden ennustetta ja hoitoa. Valitettavasti ne ovat hyvin hankalasti, ellei kokonaan, hoitamattomia. Vankilasta vapautumisen jälkeen uusintarikollisuuden riski on myös korkea. Ei kuitenkaan sataprosenttinen, joten näitä ihmisiä olisi vaikea automaattisesti sulkea vankilaan loppuiäkseen. Ehkä jatkossa varhainen tunnistaminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia vähentää yhteiskunnalle koituvia haittoja.
416 pp.
No comments:
Post a Comment