Kirja, joka kertoo Suomen suurimpien nälkävuosien tapahtumista 1600-luvun lopulla. Peräkkäin sattui kaksi katovuotta, jolloin sateen ja hallan vuoksi sato jäi olemattomaksi. Kruunun verotus oli ollut kovaa, ja viljelijöillä oli vain niukasti varastoja ja siemenviljan saaminen oli vaikeaa, sillä siihen mennessä kuin jäät sulivat, oli jo kylvämisen kannalta liian myöhäistä. Jopa kolmasosa väestöstä kuoli ja ruotulaitokseen perustunut, yksittäisten tilojen tuottoon perustunut armeijakin oli kovalla koetuksella. Tiukan merkantilistiseen tarkasti kauppaa säätelevä valtio ei aluksi kovin terhakkaasti ruuan puutteeseen puuttunut - osittain siitä syystä, että tiedonkulku oli kovin hidasta ja kokonaiskuvaa ei ollut oikein kellään. Kun vielä itsevaltainen kuningas oli kuolemansairas, ja korkein hallinto oli huteralla pohjalla katastrofi pääsi niinkin pahaksi kuin pääsi. Hallinto pitkään epäili, että ruoka on, mutta kauppiaat ja aateliset sitä pimittävät. Lopulta jopa aatelisilta alkoi ruoka loppua, eikä syötävää ollut saatavissa millään hinnalla.
Ilmasto (ja ehkä kasvilajikkeet) olivat tuolloin aika erilaisia kuin nykyään, kun halla elokuun lopulla tai syyskuun alussa oli katastrofaalista. Nykyään sadonkorjuu on pääosin jo valmis, ja jos viljaa on vielä pelloilla, jyvät ovat jo pitkälti tuleentuneita eivätkä ole erityisen arkoja hallalle.
Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja esittelee mielenkiintoisesti eri tutkijoiden käsityksiä siitä, mitä ja miksi tapahtui. Kurjuus ja kärsimys tuona aikana olivat valtavaa, mutta yllättävän nopeasti siitä sitten kuitenkin toivuttiin. Suositeltava kirja kaikille historiasta kiinnostuneille.
262 pp.
No comments:
Post a Comment