Agatha Christie: Viisi pientä possua (Five Little Pigs, Hercule Poirot #24)

Autossa kuunneltu Agatha Christie -kirja. Hercule Poirotin luokse hakeutuu nuori nainen, joka on palannut Englantiin vietettyään nuoruutensa Kanadassa sukulaisten luona. Hän oli joutunut muuttamaan sinne noin viisivuotiaana, koska hänen äitinsä tuomittiin hänen isänsä murhasta. Äiti oli kirjoittanut tyttärelleen kirjeen, jonka tämä sai vasta täysi-ikäisenä. Kirjeessä äiti vakuutti syyttömyyttään. Tytär haluaa Hercule Poirotin tutkivan asiaa ja mahdollisesti vapauttavan hänet siitä taakasta, jota murhaajan tyttärenä oleminen hänelle asettaa. Poirot alkaa selvitellä 15 vuotta sitten tapahtunutta murhaa. Hän tutustuu oikeudenkäyntipöytäkirjoihin, haastattelee tapausta tutkineita poliiseja, syyttäjää ja puolustusasianajajaa. Jopa puolustusasianajaja on sitä mieltä, että kyseessä oli selkeä juttu eikä syyllisyydestä ollut oikeasti mitään epäilystä. Motiivikin oli selvä - mies oli jättämässä vaimoaan nuoremman naisen vuoksi. Seuraavaksi hän haastattelee kaikki paikalla olleet henkilöt ja kirjoituttaa heillä tarkan selonteon viimeisen vuorokauden tapahtumista. Loppukohtaus tapahtuu tuttuun tapaan kaikkien tapaukseen kiinteästi liittyneiden henkilöiden istuessa samassa huoneessa, kun Poirot esittää päätelmänsä. Ja murhaaja tietenkin paljastuu.

Kirjassa oli tiettyä samankaltaisuutta äskettäin lukemani Miss Marplen viimeinen tapaus -kirjan kanssa. Molemmissa nuori kaunis nainen alkoi tutkia vanhaa, heidän lapsuuteensa liittynyttä kuolemaa. Ratkaisu oli tietysti samantapainen; runsaaseen keskusteluun pohjautuva, koska suoria todisteita ei enää ollut olemassa. Kirja oli sujuvaa ja hyvin henkilöitä kuvaavaa tekstiä, vaikka pientä stereotyyppisyyttä ja karikatyyrimäisyyttä henkilöhahmoissa olikin. Se oli mielestäni Christien tuotannossa selvästi puolivälin paremmalla puolella oleva teos.

The book had a certain similarity to Sleeping Murder: Miss Marple's Last Case, which I had recently read. In both books, a young, beautiful woman began investigating an old death connected to their childhood. Naturally, the solution was somewhat similar as well: based largely on extensive discussion, since no direct evidence still existed.

The book was fluent and very good at portraying its characters, although there was a slight sense of stereotyping and caricature in some of them. In my opinion, it was clearly one of the better works in Agatha Christie’s body of work, comfortably above the midpoint in quality.

225 pp