The last part of The Farseer Trilogy. After Fitz almost died (again) at end of the former book, he starts a quest to find Verity, the real king of the realm, who has been displaced by Regal, another younger prince who shows considerable cruelness and egotism. Most of the book is spent while traveling. Fitz himself is often almost an antihero; he constantly makes rushed decisions, doesn’t listen to advice and trusts wrong people. The ending was slightly rushed, and about 150 pages might have been cut from the first 750 pages of the book, but otherwise, it was entertaining and readable work. Sometime this year I will probably look at the next trilogy in the series.
Viimeinen osa ensimmäisestä Fitzistä kertovista trilogioista. Kuten molemmissa ensimmäisissä osissa, Fitz oli myös tämän kirjan alussa edellisen kirjan tapahtumien jälkeen huonossa kunnossa, nyt vielä huonommassa kuin tätä aikaisemmissa osissa, edellisessä kirjassa hän nimittäin kuoli - ainakin melkein. Hänen ruumiinsa oli yrttien vaikutuksesta vaivutettu koomaan ja hänen sielunsa oli suden kannettavana. Kun Fitzin ruumis ehdittiin pelastaa haudasta ja herättää henkiin, hänen sielunsa oli jo niin tottunut suden elämään, että ihmisenä oleminen aluksi oli melkein mahdotonta. Vähitellen Fitz palasi ainakin melkein entiselleen. Hän tuntee kadonneen kruununprinssi Totuuden kutsuvan häntä Taidon, taikavoiman, avulla. Ennen Totuuden etsimistä, Fitzillä on kuitenkin yksi tavoite: hän haluaa kostaa kruununanastaja Vallalle kaikki mitä tämä on saanut aikaan. Tämä ei ole helppoa.
Kirja on pitkä, melkein tuhat sivua. Suurin osa siitä on matkalla olemista ja “varsinaiset” tapahtumat tapahtuvat aika nopealla tempolla viimeisten noin sadan sivun aikana. Fitz itse on sankari, joka lähestyy antisankariutta. Hän joutuu kerta kerran jälkeen pulaan harkitsemattomuutensa, hätäilynsä ja yleisen “vihjeettömyytensä” vuoksi. Onneksi hänellä on fiksumpia seuralaisia, joiden neuvoilla hän onnistuu pysymään hengissä - tosin heidän ohjeidensa noudattamisessa ja joskus ymmärtämisessäkin tuntuu olevan melkoisia ongelmia. Hyvin hitaasta etenemisestä ja tiivistämisen tarpeesta huolimatta kirja oli hyvin luettava, vaikka ihan loppupuolta lukuun ottamatta vain harvoin tuli tunne, että pitäisi ahnehtia vielä muutama sivu ennen nukahtamista. Kirjan ylivoimaisesti kiinnostavin hahmo, Narri, oli liian vähäisessä roolissa - saa nähdä olisiko hän enemmän pääosassa siinä samaan maailmaan sijoittuvassa trilogiassa, joka kantaa hänen nimeään - toivotaan ainakin. Kai sekin jossain vaiheessa luettavaksi tulee.
975 pp.
No comments:
Post a Comment