Dokumenttiohjaaja Salome Virta on saanut toimeksiannon tehdä dokumentti Albert Edelfeltin taulusta Nainen parvekkeella. Asian tekee erityisen ajankohtaiseksi se, että väitetysti tauluun liittyvät luonnokset ovat löytyneet ranskalaisesta kuolinpesästä oltuaan yli sata vuota kateissa. Taulu on suomalaisessa omistuksessa ja pienillä vippaskonsteilla Salome saa selville kuka taulun omistaa. Kyseessä on iäkäs eläkkeellä oleva mies, joka aluksi on yhteydenotoista erittäin epäileväinen, mutta vähitellen he ystävystyvät. Vanhan miehen poika toisaalta epäilee isänsä tulevan huijatuksi ja olevan mahdollisesti dementoitumassa. Hiukan höpsähtäneen oloinen taiteen tutkija, jolle taulun luonnokset olivat päätyneet, käyttäytyy erittäin paranoidisesti ja on varma, että joku seuraa häntä. Myös taulun omistajan asunnon seudussa on epäilyttävää aktiivisuutta. Miksi joku etsisi tuolla intensiteetillä taulua, joka maailman mittakaavassa ei mikään suunnaton arvoesine loppujen lopuksi ole, arvoltaan ehkä muutamissa kymmenissä tuhansissa?
Kyseessä oli kohtalaisen hyvä kirja, mielestäni parempi kuin sarjan kolmas osa, jonka olin jo aikaisemmin lukenut. Historiaan sijoittuneet osuudet olivat mielestäni kirjain heikointa osaa. Myös loppuratkaisu ja tekojen motiivi oli naurettavan epäuskottava, mutta kirja meni oikein mukavasti ja nopeasti lentokoneessa ja lentokentillä puolikoomassa luettuna. Kirja oli sen verran lyhyt ja nopealukuinen, että se loppui nopeammin kuin sille budjetoitu lukuaika.
The first part of an ”art detective” series. A young female documentarian is asked to create a TV documentary of the painting “Woman in the Window” by a Finnish artist from the beginning of the 20th century, Albert Edelfelt. The sketches might have surfaced after being missing for a century, so there is renewed interest in painting. But it seems someone might be searching the painting and the sketches and doesn’t seem to care about the legal details. Why would someone be SO interested in the painting, which is good, and fairly valuable, but isn’t SO valuable to be worth all that effort? The book was a nice, light read. The segments describing past events when the painting was being created were pretty boring, though — clearly the worst part. The ending, and “the solution” to why the painting was so wanted didn’t make any sense whatsoever. The book was nice and fast reading while sitting at airports and airplanes.
No comments:
Post a Comment