Torgny Lindgren: Taiteilija Klingsor (Klingsor)

Erikoinen kirja erikoisesta taiteilijasta. Klingsor sai taiteellisen herätyksen löydettyään metsästä esi-isänsä sinne unohtaman hiukan vinon juomalasin. Loppuelämänsä hän maalasi käytännössä vain erilaisia (tai samanlaisia) variaatioita tuosta lasista. Kirja on eräänlainen elämäkerta hänestä. Ainakin elämäkerran kirjoittajien mielestä ja heidän mukaansa hän on maailmankuulu taiteilija, vaikka hän ei pitänyt kuin yhden näyttelyn maaseudulla, eikä häneltä jäänyt jälkeen montaakaan tunnettua teosta. Klingsor oleskeli mm.  kunnon taiteilijatyyliin Pariisissa, tosin hän ei siellä taiteilijoita tavannut vaan vain vetelehti taidekoulujen edessä kadulla saaden vaikutteita hiukan ikkunoista vilkuillen. Hän myös väitti käyneensä pääkaupungissa taidekoulussa, tosin kukaan sieltä häntä ei muista tavanneensa. 

Klingsorista tulee aika Asperger tyyppinen vaikutelma – tunteiden käsittelyssä on ongelmia, eikä edes puolison kuolema häntä suuremmin liikuta, kun on uusi variaatio asetelmamaalauksesta kesken. Sitä, miksi hän suurena taiteilijana pidetään, ei tule ilmi kirjasta. 

Kirja oli aika omituinen ja oli hiukan vaikea hahmottaa mikä sen tarkoitus oli. Toisaalta siinä oli ilkikurinen sävy, toisaalta Klingsoria, joka ei ihan täysin tuntunut aina kartalla olevan huolimatta kovista pyrkimyksistä elää täysipainoista ”taiteilijaelämää” kävi jopa välillä sääli. Vai oliko kirja tarkoitettu jonkinlaiseksi elämäkertojen parodiaksi? Varsin erikoinen kirja varsin erikoisesta persoonallisuudesta kyseessä kumminkin oli. 

This is an unusual pseudo biography of an imaginary painter who always painted variations of more or less the same still life. He lives an artist’s life, and even spends time in Paris, but doesn’t meet any other artists as he spends most of his time on the streets near art schools. His behavior is more or less autistic, but somehow, he is supposed to have international fame, though only few of his paintings remain in existence. A strange book – an ironic take on artist biographies? Or something else? I really don’t know.  

194 pp.