Jatko-osa saksalaiseen dekkariin. Asianajaja on ajautunut toimimaan kahden rikollisjärjestön päällikkönä, kun hän edellisessä kirjassa tappoi toisen pomon puolivahingossa ja kirjan lopussa vangitsi toisen. Hän esittää molempien olevan hengissä ja välittävän komentojaan hänen kauttaan. Kirjan alussa hän on tyttärensä ja ex-vaimonsa kanssa vuoristolomalla, jossa hän saa aikaan ärsyttävän tarjoilijan kuoleman osittain vahingossa. Muutenkin hän on sen verran ärtyisä, että ex-vaimo passittaa hänet uudelle mindfulness-terapiajaksolle. Tällä kertaa terapeutti vakuuttaa hänet hänen sisäisen lapsensa tärkeydestä. Loppukirjassa asianajaja sitten juttelee päättymättömästi tämän sisäisen lapsen kanssa ja noudattaa usein tämän (yleensä erittäin huonoja) neuvoja.
Harvoin on kirjasarja yhtä pahasti romahtanut kuin tämä. Ensimmäinen osa oli hauska, mukaansatempaava ja vetävää luettavaa. Tämä kirja oli äärimmäisen jaaritteleva (montakohan sataa kertaa termiä ”sisäinen lapsi” mainittiin?), alkupuolellaan hidasliikkeinen, tylsä ja ärsyttävä. Päähenkilö muuttui koko ajan vastenmielisemmäksi, eikä hän ollut enää sama henkilö kuin aikaisemmin, vaan jopa sadistinen ja todella tekopyhä. Myös kirjoittajan asenteet näkyivät vahvasti: luonnonsuojelu oli hippien hommaa, ilmastonmuutos oli liioiteltua ja wokeilu oli kamalaa. Tämä sarja oli nyt sitten tässä.
A sequel to a German crime novel. The lawyer has ended up acting as the head of two criminal organizations after, in the previous book, he killed one boss partly by accident and, at the end of the book, had the other one imprisoned. He pretends that both are still alive and passing on their orders through him. At the beginning of the book, he is on a mountain holiday with his daughter and ex-wife, where he partly accidentally causes the death of an irritating waiter. He is so irritable, in fact, that his ex-wife sends him back for another round of mindfulness therapy. This time, the therapist convinces him of the importance of his inner child. In the latter part of the book, the lawyer then talks endlessly with this inner child and often follows its (usually very bad) advice.
Rarely has a book series collapsed as badly as this one. The first installment was funny, engaging, and a compelling read. This book was extremely rambling (how many hundreds of times was the term “inner child” mentioned?), slow-moving at the beginning, dull, and irritating. The main character became increasingly unpleasant and was no longer the same person as before, but even sadistic and truly hypocritical. The author’s attitudes were also strongly on display: environmental protection was portrayed as something for hippies, climate change as exaggerated, and “wokeness” as terrible. This series is now over for me.
No comments:
Post a Comment