Nainen, joka omistaa puolisonsa kanssa pienen vanhoihin kirjoihin erikoistuneen antikvariaatin, on ollut matkalla hankkimassa uusia kirjoja. Hän alkaa elää samaa marraskuun päivää uudelleen ja uudelleen. Oltuaan jotain päiviä hotellissaan, hän palaa kotiinsa (hän onnistuu tässä, näyttää siltä, että se, mitä hän itse/itselleen tekee, ei pyyhkiydy pois). Hän selittää miehelleen, mitä on tapahtunut. Tämä uskoo lopulta naisen kertomuksen. Mutta seuraavana päivänä mies ei muista puolisonsa aikaistunutta paluuta matkalta ja asia pitää selittää uudelleen. Muutamien kymmenien kierroksien jälkeen nainen väsyy tähän ja muuttaa talonsa käyttämättömään vierashuoneeseen. Koska hän tietää tarkasti, mitä puoliso milloinkin tekee, hän pystyy elämään puolison huomaamatta. Lopulta hän ei tätäkään enää jaksa, vaan muuttaa paikkakunnalla olevaan tyhjään taloon.
Kiehtova kirja, joka ei keskity toistuvan päivän ”mekaniikkaan” ja siihen, mitä tuossa tilanteessa voisi tehdä, vaan enemmän naisen sisäiseen elämään ja siihen, miltä päivien päättymätön toistuminen tuntuu. Hän on ahdistunut, toivoton, alistunut, mutta välillä myös toiveikas ja pienistä asioista, kuten kuun pilkottamisesta pilvien välistä, nauttiva. Tässä yöllisessä taivaan katselussa oli muuten kirjailijan virhe, joka kiinnitti huomiota: meteorikuuroa ei voi katsella kaukoputkella. Kirja kattaa vuoden ajan tuota samaa päivää, ja loppuu hivenen avoimesti. Päätellen kirjan jatko-osista, koettelemus ei vielä tähän pääty.
Kirja oli hieno, vaikka siinä ei tapahtumia juuri ollut. Kielellisesti se oli hyvää nautittavaa tekstiä ja naisen tunteet ja ajatukset tulivat aidon ja samaistuttavan tuntuisina esiin. Jotenkin kummasti kirja on jäänyt pyörimään mielessä moneksi päiväksi ja jatko-osia pitää varmasti lukea pian kunhan muilta lukemisilta ehtii.
A fascinating novel that does not focus on the mechanics of reliving the same day or on what someone might do in that situation. Instead, it explores the woman's inner life and what it feels like to experience the endless repetition of the same day. She is anxious, hopeless, and resigned, yet at times also hopeful and able to take pleasure in small things, such as seeing the moon emerge from behind the clouds. Incidentally, there was one mistake that caught my attention in this scene of nighttime stargazing: you cannot watch a meteor shower through a telescope. The novel spans an entire year of this same repeating day and ends on a slightly open note. Judging by the later books in the series, the ordeal is not over yet. It was a wonderful book, even though very little actually happened. The writing was beautiful and a pleasure to read, and the woman's thoughts and emotions felt genuine and deeply relatable. Somehow, the story has lingered in my mind for days afterward, and I will definitely be reading the sequels soon, once I have time between my other books.
No comments:
Post a Comment