Kirja, jossa käsitellään kirjallisia väärennöksiä laajalti ja perusteellisesti. Väärennöksiä tai vahvasti sellaiseksi epäiltyjä on ollut lähes yhtä pitkään kuin kirjallisuutta. Väärennöksien motiivit ovat vaihdelleet, samoin se, ovatko ne väärennökset välttämättä aina olleet vahingollisia edes sille, jonka teoksia on väärennetty – jos sitten väärentäminen on kohdistunut johonkin kirjailijaan. Väärennös on voinut olla kokonaan keksitty, vaikka kansalliseepoksen luomiseksi, kuten Skotlannissa, jossa kansanrunouden “kerääjä” kirjoitti “keräämiensä” runojen pohjalta eeposmaisen sankaritarinan. Paha vain, että mitään alkuperäismateriaalia ei koskaan osoitettu olevan olemassa. Toisaalta Oscar Wilden sai jonkinasteisen kunnianpalautuksen ja ainakin säilyi tunnettuna nimenä palautuksen, kun hänen kiellettyjä kirjojaan julkaistiin kopiona ja hänen nimissään tehtailtiin tiskin alta myytäviä väärennyksiä.
Entä onko kirja, joka koostuu pelkästään lainauksista, väärennös? Ja kuinka paljon postmoderni kirja voi pohjautua lainauksiin ja aikaisempien kirjailijoiden tuotannon uudelleensovittamiseen? Kuinka paljon tieteellistä tekstiä saa lainata kaunokirjalliseen teokseen ilmoittamatta lähteitä? Ja mitä ihmettä Sariola aikanaan teki - hän kopioi toisten tekstiä, väärensi tekstejä puolisonsa tekemäksi, hänen tekstejään kopiotiin ja vielä hänen kuolemansa jälkeen hänen leskellään oli todella kummallinen järjestely toisen kirjailijan kanssa - josta sitten tuli jopa tuomioistuimen rangaistus - joka kirjojen kopiointi/väärennys asioissa ole ollenkaan tavanomaista.
Varsin kiinnostava ja mukaansatempaava kirja kaikesta siitä, mitä kirjallisuudessa voidaan tehdä väärin – jos sitten nämä tekemiset aina niin väärin edes ovat.
319 pp
No comments:
Post a Comment