Tämän vuoden Finlandia-palkinnon voittaja tuli lukulistalle tavalliseen tapaan. Kirja ei ole mikään tavanomainen juoniromaani, vaan jotain aivan muuta. Kirja kertoo oikeastaan kirjasta. Kirjailija (siis keksitty kirjailija) Jan Holm on joutunut kiireiseen sydänleikkaukseen ja on kirjoittanut siitä kirjan (joka siis on kuvitteellinen). Tämä todellinen kirja sitten kertoo tuon kirjan lukeneiden henkilöiden tuota kuvitteellista kirjaa koskevista kommenteista ja osittain heidän tajunnanvirtaista toisiinsa liittymättömistä mietteistään ja ajatuksistaan, jotka osittain ovat ehkä kirjan esiin nostamia, osittain taas enemmän spontaaneja. Nämä “hajatelmat” on pääosin nimetty jonkin hahmon mukaan ja näistä joistain muodostuu (ehkä) jonkinlaista kokonaisuutta. Myös kirja kokonaisuudessaan muodostaa jonkinlaisen hyvin hajanaisen kokonaisuuden sairastumisesta leikkauksesta toipumiseen tai siihen kuolemiseen, aikajärjestys on löydettävissä, vaikka ei heti siltä vaikuta. Kielellisesti pätkät ovat pääosin hyvin tehtyjä. Osa niistä on oivaltavia, osa hauskahkoja, osa kiinnostusta herättäviä, mutta osa taas vain kummallisia ja outoja eivätkä liity mihinkään millään järkevällä tavalla. Kirja jättää kuitenkin jonkin hämmentyneen olon: mikäs tässä nyt sitten oli se varsinainen tarkoitus? Toisaalta - tarvitseeko kaikella aina olla tarkoitusta? Itse kuitenkin pidin tästä jopa enemmän, kuin saman kirjailijan edellisestä Finlandia-voittajasta, Akvarelleja Engelin kaupungista, jossa oli vähän sama ongelma kuin tässä teoksessa, juonen puuttuminen, mutta siinä kirjassa ehkä Engelin jatkuva tyytymättömyys rasitti vähän liikaa. Omalla listalla Finlandia-voittajissa tämä menee ehkä noin puolivälin seutuun.
This was the winner of last year’s Finlandia Prize, the most prestigious literary award in Finland. It’s a fairly unusual and experimental book. The alter ego of the writer has had a sudden cardiac surgery (as did the real author) and has written a book about his experience. This is not that book. This is about the people who had read that book, commenting that on the (imaginary) book and its events in short segments lasting from a few lines to a page or two at most. They sometimes also describe events in their lives and write aphorism-like observations about different things. There is no plot in the book in the ordinary sense, but the general timeline follows the preparations for the surgery and the actual operation – but in a very general, easily missable way. The observations the characters make are sometimes pretty good, amusing, and self-deprecating (apparently, if you write an experimental novel, it doesn’t matter how it ends – no one will read to the end anyway). It’s not a bad book, but it leaves you somewhat confused – what was its point?
No comments:
Post a Comment